Vanhemmat ja kotiolot useimmiten taustalla kouluhäiriköinnissä

uskottavuutesi meni siinä, että hyökkäsit heitä kohtaan joilla ei vielä kouluikäisiä lapsia ole. Onko mieleesi tullut, että meillä voi silti olla kokemusta asioista toiselta taholta? Varmasti joukossa tyhmyys tiivistyy ja taas kerran syytän niitä vanhempia, jotka eivät osaa uskoa mitään muuta kuin hyvää " kotona kilteistä lapsistaan" .

Kyllä kodin mielipiteellä koulusta ja opettajista ylipäätään on suuri merkitys ja vaikutus lapsen käytökseen koulussa!

jos koulusta tulisi meille palautta että tyttömme häiriköi ja hulinoi / kiusaa toisia niin kyllä mä hitto vie ottaisin tytön puhutteluun enkä päästäisi pois ennen kun asia olisi selvitetty. Haluaisin myös yhteisen juttelutuokion opettajan ja lapsen kanssa. Ei kai kukaan kuvittele että opettaja keksii moista koska ei satu jostakusta pitämään. En kyllä yhtään ihmettele että lapset eivät kunnioita mitään ja pompottavat vanhempia mielensä mukaan jos vanhemmat aina uskovat että joka sana minkä lapsi sanoo on totta.

aivan nro 23! Minun on nimittäin vaikea joskus uskoa kun saan palautetta koulusta että tyttömme on todella hyvä keskittymään, käyttäytyy loistavasti, auttaa toisia, ei koskaan hermostu jne. Kotona osaa nimittäin olla aika hirviö.



Siis suurin ongelmahan on varmaan näillä, jotka kotona näennäisesti ovat hyvätapaisia mutta sitte muualla täysiä riiviöitä.

Meidän 6 v on pari viikkoa sitten paljastunut häiriköksi (tappalee, härnää muita) eskarissa. Hän sai mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta eilen taas kuului palautetta koulusta. Nyt on videot pannassa. Kun hän käyttäytyy nätisti kymmenenä päivänä, saa valita videon. (Heti tuli muuten kaksi hyvää koulupäivää).



Olen katsonut peiliin, enkä löydä muuta syytä kuin sen, että poika oli kotihoidossa 4-vuotiaaksi asti. Hän ei joutunut opettelemaan tarpeeksi nuorena ryhmän tavoille, eikä niin vain enää sopeudu ryhmään. Hän myös sai aina liikaa huomiota (ei tosin ole perheen ainoa lapsi) ja haluaa sitä vieläkin.



Todellakin: entisestä kotihoidon puolustajasta, minusta, on kasvanut päiväkodin puolustaja.

jos joku tulisi minun lapsistani jotain sanomaan. Miksi ope siitä valehtelisi? Mutta voin kuvitella että näitä vanhempia tosiaan on jotka uskovat mieluummin lastaan...



Tunnen kyllä muutaman tällaisen tapauksen myös valitettavasti. Lasteni hoitotädillä oli kerran tällainen tyttö hoidossa ja vaikka hoitaja kertoi, että monet asiat olivat hankalia tytön kanssa ja että niihin tulisi vanhempien puuttua niin vanhemmat uskoivat aina TYTTÖÄ. Tyttö oli 4-v. silloin. Nyt kun olen omin silmin saanut tutustua tytön ja vanhempien käytökseen niin näen itsekin, ettei vika ainakaan hoitajassa ollut...

Mutta ei teidän kaltaiset silti ole niitä ongelmia vaan nimenomaan ne joiden vanhemmat eivät välitä / eivät usko.



Tsemppiä, toivottavasti saatte asiat kuntoon!

Minulla on lapsi, joka välillä kotona hirviö, kiukuttelee ja raivoaa ja kieltäytyy läksyistä, mutta koulussa on kuulemma tuntiaktiivinen ja hyvä kaveri kaikille, ei ongelmia. Seuraavana vuonna hän temppuilee ja osallistuu tappeluihin koulussa, mutta on kotona oikea viaton herran enkeli. Välillä menee molemmissa paikoissa hyvin, välillä molemmissa huonommin. Eivät asiat ole noin mustavalkoisia, musta on aika käsittämätöntä väittää, että koulussa villit lapset pelkäävät olla kotona villejä....Ja melko tasapuolisesti esim. tämän lapsen kaveritkin ovat välillä ok ja välillä eivät, koulussa ja kotona. Tunnen lapset ja vanhemmat.





Että ei se ihan noin yksinkertaisesti mene, että kotona ollaan liian ankaria tai liian lepsuja. Elämä ja tunteet ovat eri ikävaiheissa ja aikoina erilaisia, eivätkä välttämättä liity mitenkään joko kouluun tai kotiin.