Uusperheelliset

Itselleni pahimmat hetket ovat olleet ne, kun tuntee itsensä todella ulkopuoliseksi. Meillä on mies ja hänen kaksi lastaan. Sitten olen minä, nainen, jolla ei ole omia biologisia lapsia. Lapsilla on isänsä kanssa historia, jonka vuoksi toisinaan tuntuu ulkopuoliselta. Vaikeaa on ollut myös se, ettei voi itse päättää omasta elämästään vaan siihen vaikuttavat ei pelkästään mies vaan myös hänen entinen vaimonsa, lasten äiti. Monet asiat ovat kompromisseja.

Mutta mies on ihana. Lapset ovat ihania ja rakkaita. Parhaat hetket ovat ehdottomasti niitä kun huomaa, että lapsikin tykkää minusta tai kun meille on kehittynyt joku ihan oma juttu. Myös lapsivapaat viikot ovat ihania lapsiviikkojen välissä. Saa telmiä sängyssä ja pitää juuri sellaista meteliä kuin haluaa. Saa puhua aikuisten juttuja rauhassa ja on mukavan hiljaista.

Ei tämä helpoin tapa ole elää, mutta tahdon uskoa että uusperheelläkin on mahdollisuus onnistua. Tsemppiä sinulle!

Takana uusperhekokeilu. Mies oli ihana ja tuntui että mikään ei voi rikkoa onneamme. Ajan kanssa kummankin perheen erilaiset tavat alkoivat kuitenkin hiertää välejä. Kumpikaan ei ollut valmis luopumaan omasta tavasta elää ja lapset ottivat yhteen. Yhdessäolo oli lopulta yhtä tappelua ja mielensäpahoittamista. Kokemukseni mukaan saman ikäisten lasten yhdistäminen perheeksi vaatii kompromisseja kaikilta osapuolilta. Pieniä lapsia ei voi kuitenkaan pakottaa luopumaan totutuista tavoista. Uusperhekuvion onnistuminen vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Ja avointa keskustelua.