Ilman kivunlievitystä
Aloitin uuden ketjun, kun tuo " epiduraali-ketju" oli venynyt niin pitkäksi. Haluan kertoa omasta ensimmäisestä synnytyksestä, jossa en tarvinnut kivunlievitystä. Jos teistä jollain asiat sujuu samalla tavalla helposti, niin lääkitystä ei tarvitse silloin ajatella. Olin valmistautunut kaikkeen, mutta näin siis meni: Säännölliset, kivuttomat supistukset alkoivat viikolla 41+5.
Ei meinattu tajuta lähteä laitokselle ollenkaan, kun supistukset olivat kivuttomia ja synnytysvalmennuksessa oli painotettu, että " kyllä varmasti tiedät, kun synnytys alkaa" . Tärkeintä on siis niiden säännöllisyys. Kun illalla kuitenkin mentiin tarkistukseen laitokselle (5 tuntia supistuksia) limatulpan irrottua, olin jo 6cm auki ja kätilö muistutti painokkaasti tulemaan ensi kerralla nopeamin paikalle.
Tästä kaikki jatkui samoin, kivuttomia, mutta tehokkaita supistuksia. Kätilö kysyi ystävällisesti aina käydessään, haluanko jotain kivunlievitystä ja oli puolestani iloinen, etten ollut kipeä. Pari tuntia ennen vauvan syntymää alkoivat supistukset olla kivuliaampia, mutta sellaista kuin kovat kuukautiskivut eli niiden kanssa pärjäsi hyvin. Ponnistusvaihe oli toki kivulias, mutta se kesti vain 10min ja sillä sekunnilla, kun vauva syntyi, kivut loppuivat.
Supistukset alkoivat täysin odottamatta siitä, kun tuttavani kuultuaan yliaikaisesta raskaudestani halusi koittaa akupunktiopainantaa selkääni. Hän on akupunktiohoitaja. En ollut koskaan akupunktioon tutustunut tätä ennen, mutta minua auttoi ja supistukset alkoivat 2 tuntia tästä minuutin kestäneestä painelusta.
Hän näytti myös muutaman kipupisteen (tai mitä ovatkaan), joita mieheni voi painella synnytyksessä ja olivat tehokkaita.
Onnistunutta synnytystä kaikille!
Kommentit (25)
Kertoisitko tarkemmin kokemuksesi noista aqua rakkuloista? Itse henkkoht koen nekin vältettävinä, on niin paljon muita keinoja. Mutta jäi kiinnostamaan kun mainitsit.
... voi olla tietty montaa mieltä. Meikä taasen ei sitä ihan luomuksi laskisi, ihan vaan sillä perusteella, että sitä ei voi esim. kotona ottaa, se vaatii sairaalaympäristön. Tuon hienon käsitteen uudelleen määrittelyn (:D) 1. ja 2. kohdat ovat kaikki mahdollisia toteuttaa ihan vaan kotona.
Onhan ilokaasu kuitenkin ihan ehdottomasti eri kastia kuin vaikka epiduraali, ja ilokaasun ottaminen esim. altaassa on joissain sairaaloissa mahdollista.
että ehkä parempi nimitys kolmoskohdalle olisi KIVUN LÄÄKETIETEELLINEN HOITO ja siihenhän ilokaasu kuuluu, eiks vaan?
Englannissa ainakin kotisynnytyksissä oli mahdollista myös ilokaasun käyttö sairaalaympäristön ulkopuolella (kätilö roudasi sitä mukanaan sellasessa kärrissä :D ), joten joissakin oloissa sitä voi käyttää kotonakin. Mutta varmaankin sitä tarkoitit, ettei sillä voi " aloitella" synnytystä, jos sairaalaan on menossa kuitenkin synnyttämään. Ja totta turiset :)
Eräs kätilöystäväni sanoi, ettei laske ilokaasua lääkkeeksi, koska siinä ei ole varsinaisia lääkeaineita. Mutta tästäkin on varmaan monta eri tulkintaa. Totuushan kuitenkin on, ettei ilokaasu ole luonnonmukainen kivunlievitysaine, koska sitä ei taida kasvaa puissa :P
Mun mielestä ilokaasu on aika lailla eri asia kuin synnytyksessä käytettävät lääkkeet, kuten petidiini tai epiduraali. Ilokaasu on tosiaan vain kaasua, dityppioksidia, jota käytetään varsin moninaisiin tarkoituksiin myös synnytyssalin ulkopuolella, mm. elintarvikkeiden aerosolipakkauksessa.
Tärkein ero lääkkeisiin ilokaasulla on se, että sen käytön voi lopettaa milloin vaan, se poistuu siis lähes samantien keuhkojen kautta, toisin kuin esim petidiinipiikkiä ei voi peruuttaa. Lisäksi ilokaasu ei kulkeudu vauvaan ja on täysin vaaraton, ainoa haittavaikutus voi olla pahoinvointi äidille, jos sitä ottaa väärin. Ilokaasu ei myöskään varsinaisesti lievitä kipua, vaan ainoastaan vie ajatukset pois siitä aiheuttaessaan sen pienen pöhnän synnyttäjälle.
Mutta en tiedä virallisesti lasketaanko ilokaasu lääkeaineeksi, itse lasken sen kyllä vielä sinne luomupuolelle.