Rakastatteko aina myös sisarustenne/miehenne sisarusten lapsia?
Enpä vaan voi mitään sille, että miehen siskon lapsi ei ole mulle rakas.
Kommentit (11)
Ehkä tämä tunne tulee siitä, että en pidä ollenkaan mieheni siskosta, joten tunne on kai sitten periytynyt myös lapseen :/ niin väärin kuin se lasta kohti onkin.
Vierailija:
Enpä vaan voi mitään sille, että miehen siskon lapsi ei ole mulle rakas.
Oman siskoni lapset on mulle tosi rakkaita, mutta miehen siskon ei. Tosin miehen siskon kanssa ei olla juurikaan tekemisissä edes.
Oma sisko sai ekan lapsensa ennen mua, ja muistan miten rakkaalta vauva tuntui jo laitoksella käydessäni, ihan erilaiselta kuin kavereiden vauvat.
Siis rakastanko niitä kaikkia, vai rakastanko niitä vain joskus, vai mitä?
Minulla on vain kaksi veljenpoikaa, mukavia pikkutyyppejä. En ole kummemmin miettinyt mitään rakastamisasioita heidän suhteen. Jännitin syntymäänsä, ihastuin kumpaankin vauvoina, olen iloinen heistä nyt isompina ja pidän heistä, auttaisin heitä aina, jos vaan tarvitsevat minulta apua, välitän ja toivon heille aina parasta. Tahdon tavata ja aina tuntea heidät ja seurata, minkälaisiksi ihmisiksi kasvavat.
Ei kai se mitään äidinrakkauden tapaistakaan ole, mutta tietynlaista rakkautta varmaan tämäkin.
Minusta he ovat melkeimpä ketä tahansa lapsia. He asuvat kaukana. Voihan olla, että kun näille serkuksille ikää tulee, heistä voi tullakkin kavereita. Aika näyttää!
Miehen sisarusten lapsia en kunnolla edes tunne, asuvat ihan muualla, ovat suuri osa jo aikuisia/melkein aikuisia, eikä olla juurikaan tekemisissä.
Itseni olisi mahdoton olla välinpitämätön lasten suhteen, jotka ovat rakastamieni ihmisten " lihaa ja verta" , ja vieläpä omaakin sukuani.
pidän kyllä kovasti tytöistä, mutta en tiiä rakastanko... tuskinpa. en usko että todellista rakkautta voi tuntea muuta kun omia lapsia kohtaan.
Jos tarpeeksi näkee niitä lapsia, niin väkisinkinhän sitä rakastuu heihin -suloisia ovat :)
Pitäiskö mun?
Suoraan sanoen mulla ei ole mitään suhdetta näihin ipanoihin. Ja kun toinen niistä syntyi omien keskenmenojen väliin, niin, eipä ole kauheasti jaksanut kiinostaa koko lapsi, kun muistuttaa mua ihan liikaa siitä mitä itse olen menettänyt.
ja olisin rakastanut myös mieheni siskonlasta jos olisi saanut syntyä, miehen veljentyttäreen en ole päässyt tutustumaan, kun isä itsekkin näkee tytärtään vain jokatoinen sunnuntai, mutta sen verran mitä olen nähnyt, niin tyttö on hyvin mukava.
Veljen tyttärestä en pidä. YYlisuojeltu nyhverö koko pentu. Käyttäydyn ystävällisesti, mutten mitenkään pyri tämän lapsen seuraan.