Miten tulisi suhtautua 1,5v koviin raivokohtauksiin ja lapsimiseen? Kiellako, jaahylle, tiukka syliote, rauhallinen puhe vai mika? Oon ihan hukassa mika nyt on tullut!
Kommentit (10)
Jos hän läpsii ota kädestä kiinni ja kiellä napakasti. Voit myös silittää hänen kädellään poskeasi ja sanoa, että " näin silitetään" .
Jos lapsi on kovin hysteerinen, voit kokeilla pitää häntä sylissäsi ikäänkuin turvassa omalta kiukultaan. Voi olla ettei lapsi pidä siitä, että häntä pidetään väkisin, joten kokeile hetken ja laske hänet lattialle, jos hän näyttää ahdistuvan siitä. Kyykisty itse hänen viereensä ja näytä, ettei ole yhtään mitään hätää.
Voit antaa hänen kiukulleen sanat, eli kerro mitä hän todennäköisesti tuntee " Kylläpä sinua suututtaa nyt. Taidat olla aika vihainen, mutta ei hätää, minä olen tässä."
Kun kohtaus on ohi, juttele hänelle vihan tunteista ja suuttumisesta. Voit kertoa myös uhmasta, mutta kuitenkin sanoilla, jotka hän ymmärtää.
Usko myös itse, ettei teillä ole mitään hätää. Sillä selviät siitä itse.
Jos suutut itse, voit näyttää sen, mutta muista, että suuttuminen ei ratkaise tilannetta. Ainoastaan sen läpikäyminen.
Anna paljon positiivista huomiota silloin, kun kiukkua ei esiinny. Lapsi on varmasti hyvin hämmentynyt siitä, että hänellä on alkanut uhma ja siitä, että hän on aloittanut hoidon.
Vierailija:
Anna paljon positiivista huomiota silloin, kun kiukkua ei esiinny. Lapsi on varmasti hyvin hämmentynyt siitä, että hänellä on alkanut uhma ja siitä, että hän on aloittanut hoidon.
Pidä sylissä hali pusi ja puhu rauhoittavasti, vaikka tunnin ajan . Saako tarpeeksi nestettä, miten on ruokailu?
Meillä on 1,5- vuotias poika joka välillä innostuu tinttaileen. Olen kotiäiti ja meillä on 4 kk tyttö myös.
Minusta toi esikoinen alkaa väsyneenä, huomionkipeenä ja turhautuneena tekeen kaikkea mitä ei saa tehdä; siis just näitä et lyö, käy vetämässä kukkaa lehdestä, koskee takan luukkua..
Meillä paras tulos tulee kun kieltää -Katsoo lasta ja menee luokse. Sitten keksitään muuta tekemistä. Väsyneenähän mikään ei enää onnistu niin sitten mennään viettään siestaa.
Jos alan karjuun kun äitileijona niin lapsi pelästyy ja huutaa kovempaa, eikä sillon oo enää kellään kivaa! =D
Anna lapselle lupa olla vihanen, sehän on normaali tunne. Voit olla kuitenkin mukana menossa tukemalla lasta niinkun ylempänä joku kirjottikin.
Pitkää pinnaa toivottelen!
Kunhan pidät huolta siitä, että hänellä on selvät rajat esimerkiksi juuri tuon läpsimisen tai vaikkapa tavaroitten rikkomisen/heittelemisen suhteen.
Kannattaa pohtia jo etukäteen, mitkä asiat mielestäsi ovat sellaisia, jotka ovat ehdottoman kiellettyjä, mitkä sellaisia, joita voi sallia erityistilanteissa ja mitkä taas täysin yhdentekeviä. Meillä esimerkiksi täysin kiellettyä on lyöminen ja toisen tahallinen satuttaminen; siitä joutuu varoituksen jälkeen jäähylle. Asia, jonka sallin erityistilanteissa on, että jos meillä on vieraita, voi leluja tuoda pois leikkihuoneesta, jottei lasten tarvitse eristäytyä. Muulloin tavarat pidetään leikkihuoneessa. Minulle henkilökohtaisesti yhdentekeviä ja siis sallittuja asioita ovat metelöiminen ja riehuminen kotioloissa. Juosta ja hyppiä saa niin paljon kuin haluaa.
Vierailija:
Näin minäkin luulen. En kuitenkaan ...
Kaipa sille on vähitellen selvinnyt että tää on pysyvä järjestely, ja kaikki lapset ei nyt rakasta tätä hoidossa olemista yli kaiken. Sut vietäis johonkin suojatyöpaikkaan, loputtomaks ajaksi, kaipa sekin panis sua ärsyttämään pitemmän päälle, eikä sillä vielä ole niitä sanoja kommunikointiin, edes. Miten yksinkertaisena olentona yleensä pidät omaa lastasi?
Millä muulla lailla se edes pystyis ilmaisemaan sulle miltä siitä tuntuu? Onko sulla yhtään empatiaa? Ja " unohdat" aloituksessa kertoo et raahasit sen kuukautta aikasemmin hoitoon.
Miksi sitten mun lapsi käyttäytyy samoin vaikka olen kotona ollut kokoajan??
Tolla ei ole välttämättä mitään tekemistä hoitoon viemisen kanssa!
Mää oon pienenä huutanu ja kiljunu kun vietiin hoitoon aamulla ja huutanu ja kiljunu kun piti lähtee päivällä kotiin.
Äidit tekee tästä asiasta suuremman haloon kuin mitä se on. Lapset nyt vaan mesoo joskus! Kun ei ole sanoja ja kun harmittaa. Se harmitus tulee ihan vaan jos on tapahtunu liikaa päivän aikana tai vastaavasti jos ei oo tapahtunu riittävästi. Ja noita syitä riittää ihan riittämiin muutenkin..
Ei pidä nostaa omaa olemistaan liian korkeelle ja väittää että lapsi kärsii jos sen vie johonkin hoitoon -tietty asia erikseen jos lasta sattuu tai häntä muuten ei huomioida hoidossa! Mutta samaa voi tapahtua ihan lapsen ollessa kotona ÄIDIN kanssa.
8
etta kiukuta ja raivota saa, mutta ketaan ei lyoda, purra, revita hiuksista tms. Se estetaan, joko kieltamalla tai sitten pitamalla kasia kiinni.
Jos syy kiukkuun on joku aiheelllinen juttu (ei onnistu tekemaan jotain tms), autetaan, mutta " syytta" raivoava saa rauhoittua itsekseen ja vasta n. viiden minuutin jalkeen menen rauhoittelemaan, jos ei mene ohi.
Yleensa kiukkuavalle ei puhe auta, on vaan oltava lasna ja pysyttava itse rauhallisena.
Meillä oli samanlaista. On ajoittain vieläkin lapsemme ollessa 2v. Ollut hoidossa nyt 9kk:tta
2