Syrjäytyykö erityislapsi helpommin muista, tavallisessa koulussa vai koulussa, missä muutkin on erityislapsia??
Jos lapsi joutuu esim. ad/hd diagnoosin takia erityisluokalle, vaikka älyllisesti on ok. Luokassa kaikilla 8 oppilaalla on sama diagnoosi, miten nämä lapset saavat esimerkkiä miten " normaalit" lapset koulussa käyttäytyy?? kun heidät on erotettu normaalista perusopetuksesta.
Lapsi ei saa pihapiiristä kavereita, koska ei ole ns. normaalissa koulussa. Sukulaiset asettavat paineita syytöksillään, miten olet lapsesi oikein kasvattanut jne.
Kun sitten taas heidät yritetään integroida tavalliseen ryhmään takaisin, syrjäyttääkö nämä ns. tavalliset lapset tämän erityislapsen joka sitten taas käytöshäiriöitä lapsessa lisää?
Vai olisiko esimerkiksi parempi laittaa ad/hd lapsi normaaliluokkaan, jos esimerkiksi lääkityksen (ritalin, conserta) avulla hän pystyy keskittymään ja ei saa raivopurkauksia. Jos kaikki menee näin ok, ei tarvitse selitellä ympäristölle mitään ja lapsi saa kavereita kun ei ole ns. leimaa, että on erityisluokalla.
Kumpi keino olisi parempi, jos mietitään lapsen syrjäytymisen ehkäisemistä??
Kommentit (21)
Ovat paljon pienempiä ja pystyy saamaan yksilöllistä ohjausta ja kokemaan onnistumista ihan eri tavalla kuin tavallisessa luokassa. Ja voihan lapsi ystävystyä kaltaistensa kanssa! En edes miettisi tavallista luokkaa...
t: vuoden päästä kouluun menevän erityislapsen äiti
Meillä toimii se, että lapsi on erityiskoulussa mukautetussa opetuksessa. Siellä kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän erityislapsia, joten esim. koulun pihalla ei esiinny kiusaamista ( jos on yritystä, siihen puututa välittömästi. Erityiskoulussa välituntivalvonta on huomattavasti parempaa kuin normaalikoulussa. ), lapsi saa koulusta ystäviä ja opiskelu motivoi koska on lapsen tasoista ja tahtista.
Luokkakoot on pieniä, avustajia on lähes joka luokalla ja koululla on paremmat resurssit esim. tukiopetukseen kuin normaalilla koululla.
Kotipihalla ei kukaan ihmettele miksi lapsi ei käy lähikoulua vaan kulkee taksilla keskustaan.
Normaalin opetussuunnitelman mukainen opetus normaalikoulussa ei sopinut meidän adhd lapselle.
Mutta jos normaalikoulussa on opettaja joka osaa huomioida erityislapsen ja avustaja joka on lapsen tukena, myös opiskelu normaalikoulussa voi onnistua mainiosti.
Lähtökohtana pitäisi olla lapsi itse, mikä hänelle on paras. Liian rankka tahti tai koulussa pärjäämättömyys lisää negatiivisen palutteen saamista ja heikentää lapsen itsetuntoa. Vaarana on jopa lapsen masentuminen. Koulutyön tulee olla haastavaa mutta kuitenkin niin, että lapsella on mahdollisuus saavuttaa asetettuja tavoitteita.
Missä uutisotsikoissa on ollut Ritalinin haitoista?? Olen kohta ihan sekaisin puolesta ja vastaan lääkityksen kanssa :( En tiedä mikä lapselleni oikein sopii?? Kotioloissa hyväksymme hänen koheltamisen, mutta koulua ajatellan olisi pakko aloittaa lääkitys..
Kertokaa jotain positiivista lääkkeistä? vai onko sellaista?
ap
Ihan tavallisella luokalla pärjää mutta lapsella ei ole ylivilkkautta eikä lainkaan raivareita.Ihan läheisimmät tietävät diagnoosista mutta esim. kavereille eikä varsinkaan naapureille ole asiasta kerrottu.
Lapsen ainoa oire tuosta ADD:stä on " laiskuus" eli näkyy lähinnä läksyissä,peseytymisessä jne.Lääkkeellä nekin on saatu minimoitua ja koulunkäyntikin sujuu nykyään mutkitta.
Itse en laittaisi lastani erityisluokalle koska pelkäisin muutosten tuovan lisää keskittymisvaikeuksia.Poika on neljännellä ja alusta asti ollut samassa koulussa.
tai kerrotko mistä olet tuommoist lukenut?
Äiti, jonka lapsi ei voi käydä koulua ilman lääkettä, ainoa vaihtoehto sairaalakoulu:(
nyt itken ja pelkään.
Ei ole lääkitystä tällä hetkellä. Lapsella toimii sosiaalinen kontrolli eikä saa esim. kiukkukohtauksia koulussa. Lääkityksen mahdollisuudesta kyllä keskustellaan joka vuosi kuntoutussuunnitelmaa tehdessä.
Keskittymiskyvyttömyys ja vaikeudet lyhytkestoisessa muistissa sekä hahmottamisessa tuo mukanaan tarpeen yksilöllisempään opetukseen.
Lapsi aloitti koulun, vastusteluistani huolimatta, normaalikoulussa mutta putosi nopeasti muiden matkasta ja oli lopulta haluton lähtemään kouluun. Itsetunto laski, lapsi masentui. Pahinta oli kun opettaja kertoi ennen niin iloisen lapseni lakanneen nauramasta kokonaan. Kotona, missä ei ole suorituspaineita, lapsi sentään vielä nauroi. Joskin vähemmän.
Hän ei enää uskonut koskaan oppivansa mitään uutta, joten kaikki yrittäminen jäi. Tiemme erityiskouluun pli pitkä, takkuinen ja vaativa, mutta nykyään lapsi pärjää koulussa hyvin. On luokkansa priimus ja itsetunto on kohentunut. Lapsi on saavuttanut monia taitoja joita hän ei uskonut koskaan oppivansa ( esim. lukeminen ).
Ei kukaan varmasti mielellään lapselle lääkkeitä syötä ja jokainen päättää asiasta itse.Me kuitenkin päätimme niitä kokeilla ja luojalle kiitos niistä oli vielä apuakin.Niiden avulla lapsi on kokenut sellaista onnistumisen iloa jota ei ilman juuri ollut.
Ja tuo onnistumisnen asioissa vaikuttaa tietenkin lapsen mielialaan ja siten koko perheeseen ja elämään.Meillä ei lääkkeistä ollut edes pahoja sivuoireita,alussa vähän huonoa oloa.
Ennen lääkkeen aloittamista kyllä tutkitaan tarkasti että sopiiko lääke.Verenpaine mitataan säännöllisesti ja verikokeet on otettu.Sydänvikaisillehan tuo lääke voi olla kohtalokas.Ja aina voi kokeilla lääkettä,ei sitä tarvitse jatkaa jos tuntuu pahalle.Meilläkin syödään ja välillä kokeillaan ilman.
lääkärit eivät sano juuta, eikä jaata!
Vaadin toki kunnon testit ensin...
Entä itsemurha asia.. (siis masennus, ahdistus?) onko siitä jotain uutta tietoa?
Ei kai lapsi, joka syö ritaliniaja saa onnistumisen kokemuksia, itsetunto nousee ja sosiaalinen käyttäytyminen paranee - voi yks kaks ennalta arvaamattomasti tappaa itseään? Koska käyttää stimulantti lääkitystä?
Kun ei selviä opiskelusta pienenä eikä isona, tulee työttömyyttä,alkoholismia,riippuvuutta huumeisiin,rikoksia(moni vanki on adhd)
Niin kyllä tuon kaiken välttääkseni kokeilisin lääkettä jonka lääkäri on määrännyt.ja jonka käyttöä kontrolloidaan.En usko että pillerin syötyään tappaa itseään.Toki kaikkihan eivät saa apua lääkkeistä.Ja olen ymmärtänyt että lääke on sydämmelle vaarallinen jos sydämmessä on jotain poikkeavaa.
8, haluaisitko kuvailla lapsesi " oireita" ADD:sta? Nimittäin mun lapsella on ADHD-diagnoosi ja olen aivan varma, että ko. diagnoosi lapselleni on täysin väärä! Lapseni on pikemminkin rauhallinen kuin riehuja, ei riitele tai raivoa. Lapseni vaikeudet ovat lähinnä keskittymiskyvyttömyyttä tunneilla (ei häiritse muita, vaan touhuaa omiaan) ja läksyjen tekeminen on melkoisen vaikeaa. Lapsellani on Concerta-lääkitys. Tuntuu, että ADHD-dg on annettu aika heppoisin perustein.... Hänellä oli myös dysfasiadiagnoosi, mutta se peruutettiin.. se annettiin väärin perustein.
Toisaalta olen kyllä miettinyt AS:n mahdollisuuttakin, sillä lapseni on oikea pikku professori, pitää enemmän aikuisten kuin lasten seurasta, hänellä on aistiyliherkkyyttä (esim. melu tuntuu ikävältä), pienempänä esim. hiekkalaatikolla ei voinut olla, koska hiekka tuntui inhottavalta käsissä... jne.
Heippa kohtalotoveri:)Ihan sama juttu meillä.Meillä myös tuo rauhallisuus ollut suurin ongelma Lapsi ei ole koskaan tehnytt pahaa kun on ollut niin laiska.Ei ole ollut häiriöksi muille muutakuin etsimällä puolet tunnista hävinneitä tavaroitaan.
Tutkimuksiin menimme läksyjen takia,ne alkoivat viemään liian paljon aikaa ja niitä jäi tekemättä.Psykologi teki testejä ja kun taidot ja tiedot olivat kohdallaan niin tuli diagnoosi add.
Paljon olisi kerrottavaa...
Minkä ikäinen poika sinulla on?Kaikki tuntemani ovat adhd tapauksia,ihan kiva kuulla omanlaisista.
Oireista..Häviksissä useasti:avain,kännykkä,housut...
Unohtuu:kirjat,vihot,läksyt,kengännauhojen sitominen,
hampaiden pesu,hiusten pesu,
Vaikeata:nukkumaan meno,pukeminen,keskittyminen kun on
" melua" (joku puhuu)
ja sitten vielä päänsärkyä
Vierailija:
Oireista..Häviksissä useasti:avain,kännykkä,housut...
Unohtuu:kirjat,vihot,läksyt,kengännauhojen sitominen,
hampaiden pesu,hiusten pesu,
Vaikeata:nukkumaan meno,pukeminen,keskittyminen kun on
" melua" (joku puhuu)
ja sitten vielä päänsärkyä
Kiitos tuosta oirelistasta! Ihan kuin mun poika..! Ikää hänellä on nyt 7v, aloitti syksyllä koulun.
Mun tarttee varmaan ottaa yhteyttä neurologiin, sillä mä haluan sen yhden H:n pois sieltä. Inhottavaa, kun opettaja kohtelee poikaa suorastaan ikävästi; odottaa koko ajan, milloin poika päättää pistää luokan palasiksi.. On siis vanhanpolven opettaja, eikä hänellä ole kokemusta diagnosoiduista lapsista. Mun lapsi on ainoa, jolla on adhd-dg, mutta luokan " pahikset" on siis ns. normaaleja, jotka rakastavat riehumista ja kiusaamista (ja poikani inhoaa ko. tyyppisiä leikkejä ja viihtyykin paremmin rauhallisten tyttöjen seurassa -> sekin on opettajalle ongelma).
Meillä on kyllä suhtauduttu tähän kaikkeen tosi hyvin Poika sai dignoosin vuosi sitten ollessaan kolmannella.Opettaja on lähinnä iloinen kun on joku syy.Lääkkeestäkin on ihmeissään että siitä on ollut suuri hyöty.
käytöshäiriöisiä ym vaan pitävät heitä rasittavina kurittomina. Juuri nää " vanhankansan" opet
syrjäytyvät. Jos taas lapsi on sosiaalinen ja pidetty, vaikka vaikeuksia onkin, niin sitten normaalikin koulu voi tarjota riittävästi onnistumiskokemuksia.
kun hänet on valmiiksi syrjäytetty muista.
Tavalliset ja pärjäävät lapset kiusaavat eniten erityislapsia, jotka sitten saavat raivareita. Nyt olisi syytä kaikkien katsoa peiliin ja kotona opettaa, ettei kannata turhaan provosoida ärhäköitä tyyppejä, sillä kyllä he pärjäävät siinä missä muutkin kun olosuhteet antavat periksi.