Lue keskustelun säännöt.
Kun arki alkaa väsyttää todella... Kohtalotovereita?
04.02.2016 |
Ruuhkavuodet meneillään, 4 ja 7 vuotiaat lapset, työ itsellä lasten parissa...
Tiedän olevan ohimenevä hetki tämä hektisin aika, mutta väsy alkaa painaa. Työ tuntuu vievän mehut, jatkuva meteli ja häly saa kaaootisen olotilan. Sitten kun töissä antaa kaikkensa, pitäisi kotona jaksaa. Tietenkin omat lapset haluavat täyden huomion iltaisin, onhan se luonnollista kun ovat päivän hekin sinnitelleet isoissa lapsiryhmissä. Kotona sitten purkautuu väsymys ja kiukku.
Väsyttää olla kokoajan "saatavilla". Joku haluaa huomion koko ajan sekä töissä että kotona.
Huh! Alanvaihto on todella mielessä, mutta ei mitään selkeätä suuntaa mihin yrittäisi.
Plaah!
Kommentit (5)
Tahtoisin niin vaikka viikon loman tästä kaikesta! Viikko jolloin ei tarvitsisi ajatella ketään muita, ihan vaan itseään!
T: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loma rahattomuudesta olisi ihanaa! Vaikka käyn töissä, raha ei riitä muuhun kuin välttämättömimpään. Pieni ylimääräinen johonkin mukavaan, kuten uuteen vaatteeseen tai kosmetologihoitoon olisi ihanaa!
Oletko yksin vastuussa perheestäsi, vai onko teitä kaksi vanhempaa saman katon alla? Miten vastaatte arjen järjestelyistä? Miksei sinun ole mahdollista ottaa vaikkapa pitkää viikonloppua ja lähteä reissuun?
On meitä kaksi ja jaetaan kyllä arkea sen mitä voidaan. Mies tekee paljon ylitöitä enkä kertakaikkiaan voi enempää hänelle kotiarkea kaataa. Tekee jo nyt mielestäni riittävästi suhteessa siihen miten vähän on iltaisin kotona.
Silloin tällöin 2-3kertaa vuodessa kumpikin saa olla viikonlopun ihan yksin, näin on tehty jo muutaman vuoden ajan. Se auttaa hieman, mutta ei pelasta silti tilannetta.
Isovanhemmat on kaukana, auttavat kyllä jos joku erityinen tarve on, mutta arkea se ei edelleenkään pelasta. Isovanhemmat ovat vielä työelämässä ja raskaat viimeiset työvuodet ennen eläkettä heilläkin. Ei kehtaa vaan kuin tosi tarpeeseen pyytää apua.
T: ap
Mulla vähän vanhemmat lapset, mutta vanhemmalla krooninen sairaus ja sen hoito sitoo työajan ulkopuolella täysin kotiin. Työ on haastava, ja kotona on pakko jaksaa.. Lasken vuosia lasten täysikäisyyteen välillä. Elämä on yhtä hullunmyllyä ja suoritusta.. Haluaisin nukkua kokonaisen yön ja päästä vaikka leffaan kerran edes.