Kerronpa tässä nyt teille faktan, jota en voi sanoa ääneen missään.

oletko masentunut tai ahdistunut noin yleensä muutenkin?

Mistä asioista saat elämässäsi nautintoa? Ethän vain ole perfektionisti?

ne välillä vituttaa ja ahdistaa ja ärsyttää ja tekis mieli myydä torilla pois eikä koskaan katsoa taakseen. Mutta kyllä se ikävä tulis jo pian ja heti.



On ne musta mahtaviakin. Niitten jutut ja maailma ja se ehdoton rakkaus minkä me niitten iskän kanssa saadaan niiltä.



joten kyllä mä nautinkin. Mulla toi suhde on ehkä pikemminkin



ahdistus 30% / ilo 70%

lapsenhoitoon varmuutta ja lapselta tunnereaktioita. Olin niin pirun epävarma ja stressasin, teenkö kaiken varmasti oikein. Ehkä sinullakin on jotain samantyyppistä ongelmaa? Rentoudu, ja muista viettää välillä myös ihan omaa aikaa.

Ihana että rakastat heitä kuiteskin !!!



Itsellä on ongelma se etten tuon ainokaisen kanssa osaa ottaa rennosti...

koko ajan hälytystila. Nyt olen koittanut helpottaa kun lapsi jo isompi.

Joltain suurperheen äipältä voisi saada varmaan asenneapua..

En oikeastaan ole masentunut vieläkään. Nautinto nykyisin kyllä hukassa kaikesta.

Mutta näinhän se on. Emme todellakaan kaikki tunne samanlailla oli kyse lapsista, miehestä, seksistä, uralla etenemisestä, päihteistä, hauskanpidosta, kivuista, murheista jne.



Minä taas tunnen juuri päinvastoin ja toivottavasti joku ymmärtää senkin. Mulla päiviin antaa sisältöä kun saan olla lasten kanssa, keksiä heille elämyksiä ja luoda sellainen arki sydämeen, että on ollut onnellinen lapsuus.

Töissä kahdenkymmenenyhden lapsen kanssa yirtän samoin luoda lapsille turvallisen ja miellyttävän arjen.

Tiedätkö mua helpottaa lukea sun kommentteja kun itse asiassa olen syyllistänyt itseäni ihan kauheesti tästä "tympeydestäni" - olen luullut ettei kukaan muu voi kokea näin ja olla näin "paska".



Pidän huolen lapsestani ja rakastan häntä mutta elämästä ei tosiaan pysty enää nauttimaan. Kumma juttu.



Kiitos kun aloiti tän aiheen.

Lasten rakastaminen, hoitaminen ja huolehtiminen on r a n k k a a t y ö t ä.



Minäkin rakastan niin että sydämeen koskee, mutta siltikin se on aivan järkyttävän rankkaa. Joten ap, et ole ajatuksinesi yksin..

tai hyvin haastavasti käyttäytyviä, mutta ainakaan näin et mainitse olevan.

Onko sinulla ollut onnellinen lapsuus, miten oma äitisi suhtautui sinuun? Koitko olevasi hänelle taakka?

Entäpä miehesi, miten hän kokee tilanteenne ja lapset? toivottavasti edes hän on aidosti onnellinen lapsistanne.

Niin suuresta, että takertuu, pelkää kuollakseen, että nyt vihdoin, kun sinulle on annettu elämään jotain arvokasta, niin jotain pahaa tapahtuu ehkä kuitenkin.

Kun ne lapset on niin arvokkaita, ettei se mahdu kaaliin. Ja SIITÄ sinä olet vastuussa. Tuntuu kuin koko ajan pitää olla yliaistit, omien tunteiden tiukassa kontrollissa, hirveät suorituspaineet niskassa ja vielä yhteiskunnan supertiukka äitiyden malli...

ap

Tiedätkö mua helpottaa lukea sun kommentteja kun itse asiassa olen syyllistänyt itseäni ihan kauheesti tästä "tympeydestäni" - olen luullut ettei kukaan muu voi kokea näin ja olla näin "paska".

Pidän huolen lapsestani ja rakastan häntä mutta elämästä ei tosiaan pysty enää nauttimaan. Kumma juttu.

Kiitos kun aloiti tän aiheen.

ja vaatii erityishuomiota. Ei ole mikään pakko ymmärtää, kunhan kerroin totuuden.



ap



i]tai hyvin haastavasti käyttäytyviä, mutta ainakaan näin et mainitse olevan.

Onko sinulla ollut onnellinen lapsuus, miten oma äitisi suhtautui sinuun? Koitko olevasi hänelle taakka?

Entäpä miehesi, miten hän kokee tilanteenne ja lapset? toivottavasti edes hän on aidosti onnellinen lapsistanne.

[/quote]

lapseni on erityislapsi (ylivilkas) ja huollan häntä yksin.



Voihan se olla että näillä asioilla on jotain vaikutusta..



Mutta aina ei ole apuja saatavilla. Sanon tän koska kohta joku neuvoo hankkimaan esim hoitoapua. On myös rahakysymys.



Voimia ap! Parempi olla tietoisesti sitä mitä on. Silloin on avoin uudellekin.



ITSE ASIASSA tänään aamupäivällä tein jotain poikkeuksellista. Nukahdin sohvalle noin 10 minsaksi vaikka lapsi (5 v) leikki huoneessaan . Ei ollut sytyttänyt tulipaloa tms. Mutta oma olo oli ihana niiden tarpeeseen tulleiden nokkaunien jälkeen. Toki vähän syyllinen olo että eihän voi nukkua kun lapsi yksin kotona hääräilee ties mitä.

joo allekirjoitan myös ton, että ei ees tajua että minkä lahjan on saanut kun ne on tossa ja vaan huutaa esikoiselle että sä et voi hyppiä vauvan yli tai 15kertaa kiljuu että nyt pää tyynyyn tai mitä tahansa, arjen pyörittäminen on niin veemäistä ja raskasta ainakin mulle välillä että ei ees ehdi miettii että ihanaa kun mulla on nää lapsukaiset kun juoksee lapsesta toiseen ja antaa koko ajan jollekin jotain. Silti on kauhee huoli että niille sattuu jotain tai tekee ite jotain epähuomiossa väärin tai huonosti tai whatever. Ymmärrän mistä puhut.. ja sitten vielä mulla on ystäväpiirissä semmosia tyttökavereita jotka ei hoitojen ja vaikka minkälaisten poppamiesten kautta ja kanssa saa lasta ollenkaan. Niin sitten miettii sitäkin että meille noi vaan tuli humps tumps ilman sen kummempia kuukausien yrittämisiä että nyt pitäs jotenkin triplasti nauttia kun oli niin helppoa, niin sitten sekin ahdistaa, Jos hermostun mun esikoiselle näitten lapsettomien edessä niitten katseen on niin kylmiä. Pitäisi vain olla iloinen ja hellä kun on kerran lapsi ja heillä ei.



Että ei oo helppoa täälläkään tää ÄITIYS.

Vaikka miten pelkää lasten puolesta, väsyttää ja välillä vituttaa, niin itse kuitenkin useimmiten nautin elämästämme lasten kanssa.

Ylitsepursuavaa onnea kun joku lapsista tekee jotain ihanaa, tai on vain suloinen oma itsensä, halaa ja pusuttelee tai tulee syliin. Todellinen onni tulee lapsista.

Ihanat hetket yhdessä ja se ylpeys, mitä saa kokea omista lapsistaan, on sanoinkuvaamatonta.



Jos sinä ap et koskaan koe onnea tai nautintoa lastesi kanssa niin hankkiudu hoitoon! Lapsesi vaistoavat sen ja kärsivät, pelkkä hyvä perushoito ei riitä takaamaan heille onnellista elämää!

Ihana huomata, etten ole ihan yksin.

toka nyt menossa, esikoinen on musta ihana ja mainio, alan nyt vasta nauttia siitä kun sen kanssa voi alkaa tehä juttuja se toimii jo ees jotenkin itse. Mutta tää vauva vaihe on musta todella rasittavaa ja raivostuttavaakin kun on koko ajan siinä kiinni.



Välillä kun naapurit hehkuttaa että ihanaa kun teillä on vauva, niin tekis mieli irvistää niille.

[saa minut nauttimaan lapsista ja kokemaan perheestäni onnea? Aivojen ja persoonallisuuden vaihto?



ap





i]Vaikka miten pelkää lasten puolesta, väsyttää ja välillä vituttaa, niin itse kuitenkin useimmiten nautin elämästämme lasten kanssa.

Ylitsepursuavaa onnea kun joku lapsista tekee jotain ihanaa, tai on vain suloinen oma itsensä, halaa ja pusuttelee tai tulee syliin. Todellinen onni tulee lapsista.

Ihanat hetket yhdessä ja se ylpeys, mitä saa kokea omista lapsistaan, on sanoinkuvaamatonta.



Jos sinä ap et koskaan koe onnea tai nautintoa lastesi kanssa niin hankkiudu hoitoon! Lapsesi vaistoavat sen ja kärsivät, pelkkä hyvä perushoito ei riitä takaamaan heille onnellista elämää!

[/quote]

sehän riittää yhden kirjoittajan mukaan jos vaikka YHDENKIN päivän olet nauttinut lapsistasi ;) Oliko se se päivä kun lapset olivat mummolassa ??

sehän riittää yhden kirjoittajan mukaan jos vaikka YHDENKIN päivän olet nauttinut lapsistasi ;) Oliko se se päivä kun lapset olivat mummolassa ??

No okei nautin minä niistä päivittäin... silloin kun nukkua tuhisevat hiljaa ja kauniisti. =))

ap