Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako perushyvästä miehestä erota?
Tunteilija
03.02.2016 |
Arvon av, en pyydä neuvoa, sillä isot päätökset on jokaisen tehtävä itse, mutta kertokaa omia kokemuksianne/ajatuksianne tämän tyyppisestä tilanteesta.
Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä viisi vuotta ja meillä on yksi lapsi. Tällä hetkellä mies käy töissä, itselläni on pientä urakriisiä ja olen lapsen kanssa kotona.
Ajattelin aina, että tässä on se mun elämän rakkaus, jonka kanssa kestetään mitä vaan ja mennään yhdessä hautaan asti. Niinpä olen vuosien aikana niellyt sen, että perheen taloudellinen vastuu on minulla (kävin töissä tai en), sen että mies tykkää joskus turhan paljon alkosta, sen että hän raskausaikana petti minua, sen ettei meillä muutamaan vuoteen ollut seksielämää juuri lainkaan, ja sen että hän aina innostuu asioista valtavasti, mutta ei oikeastaan saa mitään aikaan. Taloudellinen puoli liityy siihen, että miehellä on paljon velkaa ulosotossa, eikä hän muutenkaan osaa käsitellä rahaa lainkaan. Tästä on vuosien aikana seurannut aika paljon stressiä maksamattomien vuokrien, laskujen ja elämänlaadun kannalta. Inhottavinta on ollut asioiden pimittäminen lähipiiriltä, koska tiedän että läheiseni olisivat nähneet vain faktat, ja kehottaneet eroamaan jo aikaa sitten. Mutta olen kaiken tämän hyväksynyt osaksi meidän elämää, koska mies on ollut niin rakas.
Meillä on aina ollut paljon läheisyyttä, nautitaan samoista asioista, pystytään puhumaan siitä mikä hiertää (mutta muutoksia en ole hänen toiminnassaan nähnyt), hän osallistuu paljon kodinhoitoon ja on läheinen isä lapselle. Peruselämä on ihan ok.
Mutta sitten mulla jotenkin napsahti. Tuntuu kuin olisin herännyt unesta. Tiedostan, että suhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä, mutta yhtäkkiä epäilen muuttuuko kuitenkaan mikään, ja kuinka paljon mun pitää vielä joustaa, jotta perheellä olisi hyvä olla.
Uskon, että mies rakastaa minua vielä, mutta kyseenalaistan senkin olenko kuitenkaan oikea puoliso hänelle, kun palaa aina huonoihin tapoihin.
Senkin voisin vielä mainita, että tavatessamme elimme molemmat melko maanista elämänvaihetta ja rakkauden roihummekin oli sen mukainen. En kaipaa sitä. Mutta pohdin saanko tässä suhteessa enää edes onnentunnetta. Mitä minä elämältä ansaitsen, vaiko mitään, vai onko tämä se tie, joka pitää puurtaa nyt loppuun asti?
Ajatus erosta tuntuu helpottavalta, mutta epäreilulta kaikkia kohtaan. En tiedä.
Kommentit (9)
Aika kaukana perushyvästä omasta näkökulmastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota, ei tuo teidän kuvio kyllä perushyvältä kuulosta. Alko maistuu, pihtaa, pettää, pistää rahat menemään. Miten niin maanista elämänvaihetta? Oletko itsekin aika värikäs persoona?
Otsikon perusteella luulin, että teillä on raitaräsymattoa lattiassa ja tasaisen harmaata arkea, uunimakkaraa syödään ja jutellaan yksitavuisia, kukaan ei juo eikä petä.
Värikäs, kyllä. Maanisella tarkoitin, että elimme tahoillamme ja sitten yhdessä aika juhlien ja nautintojen täyteistä elämää, kunnes lapsi syntyi ja tilanne tasaantui.
Heh, ehkä otsikko oli hieman harhaanjohtava, mutta mitään todella akuuttia kamalaa ei siis ole tapahtunut, vaan kaikki "paha" on aina ollut osa suhdetta, tai jo ohi (en usko, että esim tällä hetkelllä edes haaveilee muista naisista tms.).
Pohjimmiltaan hän on hyvä mies, ja jokapäiväisessä elämässä pitää minua hyvänä ja perheestämme huolta niillä resursseilla jotka hänellä on.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuota, ei tuo teidän kuvio kyllä perushyvältä kuulosta. Alko maistuu, pihtaa, pettää, pistää rahat menemään. Miten niin maanista elämänvaihetta? Oletko itsekin aika värikäs persoona?
Otsikon perusteella luulin, että teillä on raitaräsymattoa lattiassa ja tasaisen harmaata arkea, uunimakkaraa syödään ja jutellaan yksitavuisia, kukaan ei juo eikä petä.
Aamen!
Unohdit täysin kertoa siitä perushyvästä miehestä ja keskityit vain ongelmalliseen puolisoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja yksi pointti vielä, joka minut tähän pohdintaan on ajanut:
Jokaisessa suhteessa ja ihmisessä on niitä huonoja aikoja ja huonoja puolia, jotka täytyy vain hyväksyä ja joista täytyy kasvaa yli.
Mutta missä menee se raja mitä täytyy sulattaa ja kuinka kauan?
Ok, mies on ollut aika huonosa jamassa, mutta on kehittynyt ihmisenä paljon yhteisten vuosiemme aikana. Lopetti tupakoinnin, alkoi liikkumaan, vähensi alkoa, ei anna maksujen enää mennä ulosottoon. Hän on hyvällä tiellä, mutta en tiedä jaksanko enää olla tukemassa häntä tällä matkallaan.
Tunteilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota, ei tuo teidän kuvio kyllä perushyvältä kuulosta. Alko maistuu, pihtaa, pettää, pistää rahat menemään. Miten niin maanista elämänvaihetta? Oletko itsekin aika värikäs persoona?
Otsikon perusteella luulin, että teillä on raitaräsymattoa lattiassa ja tasaisen harmaata arkea, uunimakkaraa syödään ja jutellaan yksitavuisia, kukaan ei juo eikä petä.
Värikäs, kyllä. Maanisella tarkoitin, että elimme tahoillamme ja sitten yhdessä aika juhlien ja nautintojen täyteistä elämää, kunnes lapsi syntyi ja tilanne tasaantui.
Heh, ehkä otsikko oli hieman harhaanjohtava, mutta mitään todella akuuttia kamalaa ei siis ole tapahtunut, vaan kaikki "paha" on aina ollut osa suhdetta, tai jo ohi (en usko, että esim tällä hetkelllä edes haaveilee muista naisista tms.).
Pohjimmiltaan hän on hyvä mies, ja jokapäiväisessä elämässä pitää minua hyvänä ja perheestämme huolta niillä resursseilla jotka hänellä on.-Ap
Eli siis olette sellaisia "rauhoittuneita", kaikki muuttui paremmaksi, muttei kuitenkaan hyväksi, melkoisesti menneisyyden painolastia ja sellainen tunne, että tässäkö tämä nyt on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota, ei tuo teidän kuvio kyllä perushyvältä kuulosta. Alko maistuu, pihtaa, pettää, pistää rahat menemään. Miten niin maanista elämänvaihetta? Oletko itsekin aika värikäs persoona?
Otsikon perusteella luulin, että teillä on raitaräsymattoa lattiassa ja tasaisen harmaata arkea, uunimakkaraa syödään ja jutellaan yksitavuisia, kukaan ei juo eikä petä.
Värikäs, kyllä. Maanisella tarkoitin, että elimme tahoillamme ja sitten yhdessä aika juhlien ja nautintojen täyteistä elämää, kunnes lapsi syntyi ja tilanne tasaantui.
Heh, ehkä otsikko oli hieman harhaanjohtava, mutta mitään todella akuuttia kamalaa ei siis ole tapahtunut, vaan kaikki "paha" on aina ollut osa suhdetta, tai jo ohi (en usko, että esim tällä hetkelllä edes haaveilee muista naisista tms.).
Pohjimmiltaan hän on hyvä mies, ja jokapäiväisessä elämässä pitää minua hyvänä ja perheestämme huolta niillä resursseilla jotka hänellä on.-Ap
Eli siis olette sellaisia "rauhoittuneita", kaikki muuttui paremmaksi, muttei kuitenkaan hyväksi, melkoisesti menneisyyden painolastia ja sellainen tunne, että tässäkö tämä nyt on?
Osittain kyllä. Toisaalta tuntuu ettei olla missään vaiheessa päästy täysin rauhoittumaan, mikä tuo turvattomuutta. Mies esim on huono sitoutumaan työhönsä, itse en ole saanut töitä haluamaltani alalta.
Tällä hetkellä ajattelisin, että otan vähän etäisyyttä, ja katson sitten mitä tapahtuu ja miltä tuntuu. Lapsen kanssa toki monimutkaista, ettei hänen turvalllisuudentuntensa järky.
-Ap
Alue: Aihe vapaa
Tuota, ei tuo teidän kuvio kyllä perushyvältä kuulosta. Alko maistuu, pihtaa, pettää, pistää rahat menemään. Miten niin maanista elämänvaihetta? Oletko itsekin aika värikäs persoona?
Otsikon perusteella luulin, että teillä on raitaräsymattoa lattiassa ja tasaisen harmaata arkea, uunimakkaraa syödään ja jutellaan yksitavuisia, kukaan ei juo eikä petä.