millainen vanhempi yytää lastnesuojelusta apua teininsä ongelmiin?
Silloin kun minä olin teini ja elin pahaa aikaa ja tein tyhmyyksiä, ei mun vanhemmat lastensuojeluun soitelleet vaan kantoivat vastuun itse. Laittoivat minulle kunnon rajat, mutta samalla myös ymmärsivät ja antoivat rakkautta.
Mikä siinä on, että vanhemmat eivät osaa kantaa vastuuta?
Kommentit (25)
Voin kertoa että olin!
Tosin olen myös sitä mieltä, että omien vanhempieni olisi pitänyt ottaa se vastuu jo paljon aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
No minä esimerkiksi. Poika ei käynyt koulua, varasti rahaa peleihin minulta, muutti salaa epämääräiseen kämppään jossa "seurusteli" aikuisen naisen kanssa ja karkaili toistuvasti kotoa kun poliisit hakivat hänet sieltä. Pyysin apua lastensuojelusta koska minun piti huolehtia muistakin lapsista ja voimani olivat loppu.
Poika on ainoa joka on ikinä joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin perheessämme.
Olen toimihenkilö ja olut aina työelämässä ja emme ole koskaan saaneet toimeentulotukea.
Oli kuulemma laissa kiellettyä sulkea poika häkkiin tai sitoa hänet, kysyin poliisilta :)
Lueskelin tuota yhtä ketjua, jossa jonkun tyttö oli polttanut pilveä ja äiti oli soittanut llastensuojeluun. Hei haloo, eikö yhtä pilvenpolttelua saa kuriin? Itse polttelin pilveä koska ei ollut parempaa tekemistä, olin siis turhautunut. Heti kun sain järkevää tekemistä ja ymmärrystä, niin lopetin nuo hölmöydet.
Varmaan silloin kun omat konstit eivät riitä. Kyllä minäkin ihan tolkun ihminen jo mietin lastensuojeluun soittamista, kun keinot eivät ole kotona riittäneet. Nyt sitten kävikin ilmi, että teinillä on jonkinlaista masennusta ja ahdistusta, minkä vuoksi/lisäksi asiat ovat olleet vinossa niin koulunkäynnin kuin muiden arjen juttujen suhteen. Olen oikein iloinen ettei tarvinnut asioida lastensuojelun kautta, vaan saatiin koulun kautta lähete nuorisopsykiatriselle puolelle. Joskus on vain todettava että omat tiedot, taidot, jaksaminen ja rakkaus lasta kohtaan eivät vielä ratkaise arkea toimivaksi, vaan tarvitaan ulkopuolista apua. Ei se ole minulta pois eikä häpeä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa että olin!
Tosin olen myös sitä mieltä, että omien vanhempieni olisi pitänyt ottaa se vastuu jo paljon aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Lähditkö pois kotoa kertomatta missä olet viikoiksi? 15-vuotiaana?
No jos vanhemmat ei saa sitä teiniä kuriin, ja teini on vaarassa joutua huonoille teille, niin ei kai siinä ole mitään pahaa, että pyytää lastensuojelusta apua? Sitä vartenhan se instanssi on olemassa, auttaakseen ja suojellakseen lapsia, vai olenko väärässä?
Vierailija kirjoitti:
No minä esimerkiksi. Poika ei käynyt koulua, varasti rahaa peleihin minulta, muutti salaa epämääräiseen kämppään jossa "seurusteli" aikuisen naisen kanssa ja karkaili toistuvasti kotoa kun poliisit hakivat hänet sieltä. Pyysin apua lastensuojelusta koska minun piti huolehtia muistakin lapsista ja voimani olivat loppu.
Poika on ainoa joka on ikinä joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin perheessämme.
Olen toimihenkilö ja olut aina työelämässä ja emme ole koskaan saaneet toimeentulotukea.
Oli kuulemma laissa kiellettyä sulkea poika häkkiin tai sitoa hänet, kysyin poliisilta :)
anteeksi nyt vaan, mutta miten helvetissä toimeentulotuki liittyy tähän?
Se johtuu siitä, että kaikki vastuu on ulkoistettu yhteiskunnalle, eli ihmisistä on tullut aivottomia, saamattomia ja välinpitämättömiä. Jos lasten kanssa ei pärjätä, eikä osata laittaa rajoja, niin yhteiskunta hoitaa, eikö niin? Meno on kohta kuin entisessä neuvostoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan silloin kun omat konstit eivät riitä. Kyllä minäkin ihan tolkun ihminen jo mietin lastensuojeluun soittamista, kun keinot eivät ole kotona riittäneet. Nyt sitten kävikin ilmi, että teinillä on jonkinlaista masennusta ja ahdistusta, minkä vuoksi/lisäksi asiat ovat olleet vinossa niin koulunkäynnin kuin muiden arjen juttujen suhteen. Olen oikein iloinen ettei tarvinnut asioida lastensuojelun kautta, vaan saatiin koulun kautta lähete nuorisopsykiatriselle puolelle. Joskus on vain todettava että omat tiedot, taidot, jaksaminen ja rakkaus lasta kohtaan eivät vielä ratkaise arkea toimivaksi, vaan tarvitaan ulkopuolista apua. Ei se ole minulta pois eikä häpeä kenellekään.
Saatiin mekin lähete mutta tylsä siellä oli yksin käydä kun poika ei ikinä tullut paikalle. Jos hain hänet, lähti pakoon viimeistään kun pysäköin auton. Katsos kun ei häntä mikään vaivannut.
Joillakin tulee teininä sellainen kapina päälle että oksat pois. Joillakin on vääränlainen kaveripiiri ja sitten heidän kanssaan ajaudutaan huonoille teille.
Vanhempi voi yrittää rajoittaa tekemisiä, antaa rakkautta ja toivoa että asiat muuttuvat. Mutta ei teiniä voi huoneeseen lukita tai muutoin sitoa kiinni.
Ei kaikki ongelmanuoret tule "huonoista perheistä". Osalla on ihan tavallinen koti ja tavallinen perhe. On naiivia kuvitella, että kaikki ongelmatapaukset tulevat aina jostain sossuperheistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä esimerkiksi. Poika ei käynyt koulua, varasti rahaa peleihin minulta, muutti salaa epämääräiseen kämppään jossa "seurusteli" aikuisen naisen kanssa ja karkaili toistuvasti kotoa kun poliisit hakivat hänet sieltä. Pyysin apua lastensuojelusta koska minun piti huolehtia muistakin lapsista ja voimani olivat loppu.
Poika on ainoa joka on ikinä joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin perheessämme.
Olen toimihenkilö ja olut aina työelämässä ja emme ole koskaan saaneet toimeentulotukea.
Oli kuulemma laissa kiellettyä sulkea poika häkkiin tai sitoa hänet, kysyin poliisilta :)
anteeksi nyt vaan, mutta miten helvetissä toimeentulotuki liittyy tähän?
Taloudelliset vaikeudet aiheuttavat aika usein pahoinvointia perheissä. ohis
Jumankauta, annoitteko niille lapsille rakkautta ja huomiota silloin kun olivat lapsia?
Ihmeellistä piipitystä sitä kuulee. Mä oon kyllä täysin lasten ja nuorten puolella näissä asioissa. Aikuiset ne tekee lapsilleen niitä ongelmia.
Usein vastuullinen vanhempi, kun omat taidot ja eväät eivät enää riitä. Samaiset vanhemmat saattavat soittaa poliisit, jos kriisitilanne on päällä.
Vuosikymmenien kokemuksesta tiedän, että jostakin syystä teineille viranomaisten puhuttelu ja todelliset elämän faktat menevät teinille paremmin perille, kuin vanhempien ohjeet. Lieneekö kysymys vieraskoreudesta.
Eikä ulkopuolisen avun hakemisessa ole mitään pahaa, vaan viisautta, jolloin teini ymmärtää elämän faktat ja sitä vartenhan on yhteiskunnan palvelut, jotka vanhemmat maksavat.
Ei tässä ole huonoista perheistä puhuttukaan vana siitä, kantaako vanhemmat enää vastuuta. Vastuunpakoilua voi olla ihan yhtä hyvin niin huonoissa kuin hyvissäkin perheissä...
Tunsin aikoinaan erään tytön. Hänellä oli rikas perhe ja heillä oli iso talo kaupungin kalleimmalla alueella.
Tyttö tutustui vääriin ihmisiin, ja alkoi pyöriä hyvin epämääräisissä porukoissa teini-ikäisenä. Hän alkoi lintsata koulusta, ryypätä ja polttaa tupakkaa ja varastella meikkejä ja vaatteita kaupasta.
Tytöllä oli rahaa kuin roskaa, mutta koska teinikapina niin mieluummin rötösteli ja varasteli. Hän karkaili myös kotoaan.
Niin että ei kaikilla ongelmanuorilla ole köyhät ja huonot perheet.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin aikoinaan erään tytön. Hänellä oli rikas perhe ja heillä oli iso talo kaupungin kalleimmalla alueella.
Tyttö tutustui vääriin ihmisiin, ja alkoi pyöriä hyvin epämääräisissä porukoissa teini-ikäisenä. Hän alkoi lintsata koulusta, ryypätä ja polttaa tupakkaa ja varastella meikkejä ja vaatteita kaupasta.
Tytöllä oli rahaa kuin roskaa, mutta koska teinikapina niin mieluummin rötösteli ja varasteli. Hän karkaili myös kotoaan.
Niin että ei kaikilla ongelmanuorilla ole köyhät ja huonot perheet.
tässä menee nyt vellit ja jauhot sekaisin. Ei se tee hyvää perhettä, että on rahaa. Todennäköisesti tuo tyttö ei ole vanhemmiltaan rakkautta ja huomiota saanut ja lähtenyt sitä hakemaan jostain muualta. Ihmisen perustarve on olla rakastettu ja hyväksytty.
Millainen vanhempi pyytää lääkäriltä apua kun lapsi on niin sairas ettei kotikonstit auta? Ihan sama asia, käännytään asiantuntijan puoleen kun omat keinot eivät enää riitä.
Vierailija kirjoitti:
Jumankauta, annoitteko niille lapsille rakkautta ja huomiota silloin kun olivat lapsia?
Ihmeellistä piipitystä sitä kuulee. Mä oon kyllä täysin lasten ja nuorten puolella näissä asioissa. Aikuiset ne tekee lapsilleen niitä ongelmia.
No annettiin mutta meidän tapauksessamme poikaa kiusattiin alakoulussa rankasti ja sitä ei saatu loppumaan paitsi koulun vaihdolla seiskaluokan puolessa välissä. Se ehti aiheuttaa paljon vahinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumankauta, annoitteko niille lapsille rakkautta ja huomiota silloin kun olivat lapsia?
Ihmeellistä piipitystä sitä kuulee. Mä oon kyllä täysin lasten ja nuorten puolella näissä asioissa. Aikuiset ne tekee lapsilleen niitä ongelmia.
No annettiin mutta meidän tapauksessamme poikaa kiusattiin alakoulussa rankasti ja sitä ei saatu loppumaan paitsi koulun vaihdolla seiskaluokan puolessa välissä. Se ehti aiheuttaa paljon vahinkoa.
No tässÄ tapauksessa niitä vastuunpakoilijoita ovat olleet opettajat. Tota kiusaamisjuttua mä en ole koskaan ymmärtänyt. siis alaikäiset lapsukaiset ja tenavat kiusaavat toisiaan ja opettajat ja lasten vanhemmat eivät muka pysty siihen puuttumaan. Miten se on mahdollista??! Ensimmäinen asia, mikä koulussa pitäisi olla hoidettu niin se, ettei kukaan joudu kiusatuksi. Kyllä siihenkin asiaan voisi puuttua, jos aikuiset eivät kävelisi laput silmillä ja kieltäisi tosiasioita.
Et ole ollut kovinkaan paha tapaus.