Esikoinen+vauva ja päiväkoti
Seurasin erästä keskustelua fb:ssa, jossa aloittaja kertoi kuinka pahalta tuntuu kun lapsi sanoo, ettei viihdy päiväkodissa ja se on rankkaa jne. Kommenteissa useampikin kommentoi, että pahalta tuntuu laittaa lapsi päiväkotiin kun ei sinne haluaisi ja erityisen pahalta se tuntuu siksi, kun itse on kotona vauvan kanssa. Jäin miettimään, että mikä se syy on miksi isosisarus "joutuu" hoitoon kun äiti on vauvan kanssa kotona?
Ymmärrän sen, jos esikoinen on jo kauan siellä ollut ennen vauvan syntymää ja viihtyy ja mieluusti menee sinne, mutta jos ei selvästi viihdy ja itkee hoitoon lähtöä aamuisin niin mikä on se syy miksei voi ottaa kotihoitoon? Onko tällainen järjestely yleistä?
Olen jotenkin ollut siinä luulossa, että ennemmin on poikkeus kuin sääntö, että esikoinen jatkaa hoidossa vauvan syntymän jälkeen. En todellakaan ketään halua syyllistää tms. vaan ihan mielenkiinnosta kysyn.
Itsellä vain yksi 2v. lapsi ja päivähoidosta ei vielä kokemusta. Toisesta lapsesta on hieman haaveiltu ja itsekin mietin, että tekisikö hyvää vanhemmalle lapselle tavata ikäisiään, jos vauva tulisi. Mutta ajattelin, että kerho olisi silloin hyvä ratkaisu.
Kommentit (24)
Jotkut äidit ei vaan osaa. Eivät siis pärjää päänsä kanssa, kun pitäisi kyetä täyttämään kahden tarvitsevan lapsen tarpeet. Mikä ei siis ole rakettitiedettä, mutta kun sitä mieluummin pitää toista ihmistä tyhmänä kuin niin järkyttävän itsekeskeisenä että maksattaa pienellä taaperolla sen oman laiskuutensa, niin ajattelen mieluummin niin, että äidin kapasiteetti ei riitä. Ei riitä tekemään kahta annosta ruokaa, ei riitä ottamaan lasta toiseenkin kainaloon eikä riitä lukemaan kirjaa, siis ääneen.
Täähän onkin melkoinen dilemma, että jos äitiä sanoo laiskaksi, niin äiti loukkaantuu ja antaa ymmärtää ettei laiskuus ole se syy. No mikä sitten on? Jos sanoo että äidillä on psyykkisiä ongelmia, ja että ne olisi hyvä hoitaa jo ihan sen vuoksi että äiti on päivät puolustuskyvyttömän vauvan kanssa, niin sekin on sitten väärin sanottu. Että en tiedä mikä on tähän poliittisesti korrekti vastaus. Sellainen joka ei olisi täydellistä äitien paapomista (äideistä yllättävän usein puhutaan kuin nämä olisivat vauvoja itsekin) tai äitien aliarvioimista.
Se syy isomman sisaruksen hoitoon pistämiselle on se, että äidit välittää vaan vauvoista koska ne on söpöjä. 2-vuotias ei oo äitien mielestä enää niin söpö kuin se pikkuvauva, joten joutaa pistää hoitoon. Poissa silmistä, poissa mielestä. Tabuaihe, josta ei paljoa puhuta.
Meilläpäin enemmistö pitää esikoisen hoidossa, täysipäiväisenäkin vielä, kun vauva syntyy. Koska kyse ei ole rahasta niin äidit näin tekevät (tervetuloa eteläespooseen, lattemammojen paratiisiin).
Itse olen outo ja otan esikoisen päikystä kerhoon kun vauva syntyy. Lapsi varmaan mielellään osa-aikaisena hoidossa jatkaisi koska ikääkin on sitten jo 5.5v. Raha tässä ratkaisee, mutta ihanaa että on aikaa olla sitten isommankin kanssa.
Meillä tuli lapsille ikäeroa 5.5v. Esikoinen oli siis pk:ssa ennen kuopuksen syntymää. Jäi sitten kotiin, kun isyysloman ja kesäloman väliin jäi vain kuukausi, mutta kun seuraavana syksynä alkoi eskari niin oli kyllä eskarin päälle muutaman tunnin hoidossa. Ensin hain heti eskarin jälkeen mutta lapsi protestoi tätä kovasti, koska vapaat leikit oikeastaan pääsivät vauhtiin vasta iltapäivällä. Aloin sitten hakea myöhemmin ja lapselle tämä vaikutti oikeasti olevan hyvä juttu, toki minullekin helpompaa.
Alle 3-vuotiasta en ikinä kärräisi päiväkotiin jos olisin kotona, ellen olisi aivan masentunut tai uupunut.
Mun mielestä riippuu lapsen iästä. Ei ole mitään järkeä ottaa 4-5v lasta juuri ennen eskaria kotiin, jos lapsi viihtyy hyvin päiväkodissa. Silloin juuri se osa-aikaisuus 4h päivässä on parasta. Kotona aika menee kuitenkin vauvan rytmin mukaan, ei ole oikein rankaista isompaa lasta vauvan syntymästä ettei saa edes päiväkotiin mennä!
Jos esikoinen on 1-3v, ottaisin lapsen kotiin. 4-6v osapäiväiseksi, koska kaverit ovat tärkeitä lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä riippuu lapsen iästä. Ei ole mitään järkeä ottaa 4-5v lasta juuri ennen eskaria kotiin, jos lapsi viihtyy hyvin päiväkodissa. Silloin juuri se osa-aikaisuus 4h päivässä on parasta. Kotona aika menee kuitenkin vauvan rytmin mukaan, ei ole oikein rankaista isompaa lasta vauvan syntymästä ettei saa edes päiväkotiin mennä!
Meillä ei tähän ainakaan ole rahaa. Kerho maksaa 100e kausi ja osa-aikahoito 170e/kk (4 päivänä aamupäivä), lisäksi menettää kotihoidontuen ajalla hoitolisän (218e) + hoitorahan (65e) joka kuukausi. Että aika kallista kun kk-menot on peräti 430e/kk pienemmät kuin jos sen isonkin lapsen ottaa pois päikystä.
Siis kuukausitulot 430e pienemmät jos esikoisella päiväkoti vs. kerhopaikka. Olen yllättynyt että harvalle se sitten niin merkitsee, mutta päivähoitomaksujen korotuksia jaksetaan kauhistella.
Otimme 3,5v lapsen kotiin ja se oli virhe. Lapsi taantui ja vaikutti todella surulliselta, kun ulkoillessamme vauvan kanssa emme menneetkään päiväkotiin... Vauvan kanssa oli todella vaikeaa, kun isompi kiukutteli ja vauva sairasteli.
Nyt 5v esikoinen ei oikein sopeudu takaisin tarhaan, koska kaikki vanhat kaverit ovat jotenkin pidemmällä sosiaalisissa taidoissa kuin hän. Lapsen open mukaan lapsemme kaipaa ekstrapaljon tukea leikkimisessä ikätovereiden kanssa ja minulla on niin syyllinen olo tästä. Olisi pitänyt pitää esikoinen puolipäiväisenä tarhassa!!
Vierailija kirjoitti:
Meilläpäin enemmistö pitää esikoisen hoidossa, täysipäiväisenäkin vielä, kun vauva syntyy. Koska kyse ei ole rahasta niin äidit näin tekevät (tervetuloa eteläespooseen, lattemammojen paratiisiin).
Itse olen outo ja otan esikoisen päikystä kerhoon kun vauva syntyy. Lapsi varmaan mielellään osa-aikaisena hoidossa jatkaisi koska ikääkin on sitten jo 5.5v. Raha tässä ratkaisee, mutta ihanaa että on aikaa olla sitten isommankin kanssa.
Niin, raha ja kyky rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä muunkin kuin pakollisen, ei koskaan ole kulkenut käsi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä riippuu lapsen iästä. Ei ole mitään järkeä ottaa 4-5v lasta juuri ennen eskaria kotiin, jos lapsi viihtyy hyvin päiväkodissa. Silloin juuri se osa-aikaisuus 4h päivässä on parasta. Kotona aika menee kuitenkin vauvan rytmin mukaan, ei ole oikein rankaista isompaa lasta vauvan syntymästä ettei saa edes päiväkotiin mennä!
Meillä ei tähän ainakaan ole rahaa. Kerho maksaa 100e kausi ja osa-aikahoito 170e/kk (4 päivänä aamupäivä), lisäksi menettää kotihoidontuen ajalla hoitolisän (218e) + hoitorahan (65e) joka kuukausi. Että aika kallista kun kk-menot on peräti 430e/kk pienemmät kuin jos sen isonkin lapsen ottaa pois päikystä.
Olisipa Ruotsin malliin kaikille yli 3v ilmaista varhaiskasvatusta 15 vai 18h viikossa ja työssäkäyvien lapsille sitten maksullista lisähoito. Siellä on myös joka ryhmässä lastentarhanopettaja.
Vierailija kirjoitti:
Otimme 3,5v lapsen kotiin ja se oli virhe. Lapsi taantui ja vaikutti todella surulliselta, kun ulkoillessamme vauvan kanssa emme menneetkään päiväkotiin... Vauvan kanssa oli todella vaikeaa, kun isompi kiukutteli ja vauva sairasteli.
Nyt 5v esikoinen ei oikein sopeudu takaisin tarhaan, koska kaikki vanhat kaverit ovat jotenkin pidemmällä sosiaalisissa taidoissa kuin hän. Lapsen open mukaan lapsemme kaipaa ekstrapaljon tukea leikkimisessä ikätovereiden kanssa ja minulla on niin syyllinen olo tästä. Olisi pitänyt pitää esikoinen puolipäiväisenä tarhassa!!
No ei ihme jos vaan joutuu olemaan vauvan kanssa kotona tuossa iässä, jolloin on juuri herkkyyskausi sosiaalisten taitojen kehittämiseen! Ei voi olettaa, että vauvan tai äidin kanssa pääsisi harjoittelemaan samoja taitoja kuin oman ikäisten kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä riippuu lapsen iästä. Ei ole mitään järkeä ottaa 4-5v lasta juuri ennen eskaria kotiin, jos lapsi viihtyy hyvin päiväkodissa. Silloin juuri se osa-aikaisuus 4h päivässä on parasta. Kotona aika menee kuitenkin vauvan rytmin mukaan, ei ole oikein rankaista isompaa lasta vauvan syntymästä ettei saa edes päiväkotiin mennä!
Meillä ei tähän ainakaan ole rahaa. Kerho maksaa 100e kausi ja osa-aikahoito 170e/kk (4 päivänä aamupäivä), lisäksi menettää kotihoidontuen ajalla hoitolisän (218e) + hoitorahan (65e) joka kuukausi. Että aika kallista kun kk-menot on peräti 430e/kk pienemmät kuin jos sen isonkin lapsen ottaa pois päikystä.
Olisipa Ruotsin malliin kaikille yli 3v ilmaista varhaiskasvatusta 15 vai 18h viikossa ja työssäkäyvien lapsille sitten maksullista lisähoito. Siellä on myös joka ryhmässä lastentarhanopettaja.
Minusta se olisi oikeasti hyvä... Tosi ikävää ottaa iso poika pois hoidosta (olisi siis ollut viikoittain n 16h) rahan takia, mutta meille tuo on iso raha kun toinen lapsi hoidetaan kotona siihen 3v asti. Mitään kerhopaikkatakuutahan ei ole, eikä takeita siitä että kerhoryhmässä olisi isompia (5-6v) lapsia ikätasoiseksi seuraksi, koska useimmat on päiväkodissa. Onneksi tuo 5v on hyvin kehittynyt ja itselläni on taidot tarjota riittävä varhaiskasvatus ennen esikoulua, ja toivottavasti saadaan kerhopaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otimme 3,5v lapsen kotiin ja se oli virhe. Lapsi taantui ja vaikutti todella surulliselta, kun ulkoillessamme vauvan kanssa emme menneetkään päiväkotiin... Vauvan kanssa oli todella vaikeaa, kun isompi kiukutteli ja vauva sairasteli.
Nyt 5v esikoinen ei oikein sopeudu takaisin tarhaan, koska kaikki vanhat kaverit ovat jotenkin pidemmällä sosiaalisissa taidoissa kuin hän. Lapsen open mukaan lapsemme kaipaa ekstrapaljon tukea leikkimisessä ikätovereiden kanssa ja minulla on niin syyllinen olo tästä. Olisi pitänyt pitää esikoinen puolipäiväisenä tarhassa!!
No ei ihme jos vaan joutuu olemaan vauvan kanssa kotona tuossa iässä, jolloin on juuri herkkyyskausi sosiaalisten taitojen kehittämiseen! Ei voi olettaa, että vauvan tai äidin kanssa pääsisi harjoittelemaan samoja taitoja kuin oman ikäisten kanssa...
No hei, tuo lainaamasi teksti on provo. Eihän kukaan täysjärkinen umpioi viisivuotiasta neljän seinän sisälle, eihän. Viisivuotias on parhaimmassa iässä vaikka koko päivän kestäville leikkitreffeille, konserttiin, jumppaan, teatteriin. Totta kai viisivuotiaan kaverisuhteet on vielä vanhempien varassa, mut jos vanhemmat ei ole täydellisen mt-ongelmaisia, niin niitä kaverisuhteita hankitaan, vaalitaan, edistetään. Haetaan kavereita kylään, viedään omaa lasta kylään, kutsutaan synttäreille ja puistoon ja piknikille.
Ei se ole vaikeaa. Joskus siihen pitää käyttää enemmän aikaa kuin joskus toiste, mut ei se vaikeaa ole.
Oman ikäisiä voi kyllä tavata muuallakin kuin päiväkodissa. Hieman viitseliäisyyttähän se toki vaatii, mutta ei ole normaalille ihmiselle mitenkään ylivoimaista.
No meillä esikoisen päivähoidon aloitus osui juuri kuopuksen syntymän tienoille. Tosin kyseessä oli tukitoimi eli ihan huvikseen ei sinne laitettu (niin ja lapsi oli ihan puolikkaana). Kyllä se omaakin sydäntä särki kun esikoinen olisi halunnut jäädä kotiin minun ja vauvan kanssa. Esikoinen oli tuolloin 4v.
Nyt meille on syntymässä kolmas lapsi ja tarkoituksena olisi että tuo (tällä hetkellä) nuorin jatkaisi puolikkaana. Ikää on nykyään siis 5v. Mutta tämäkin vain jos lapsi itse haluaa mennä päiväkotiin. Hän oli äitiysloman alkuun asti kokopäiväisenä (koska minä ja mies töissä) mutta jäi puolikkaaksi sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
No meillä esikoisen päivähoidon aloitus osui juuri kuopuksen syntymän tienoille. Tosin kyseessä oli tukitoimi eli ihan huvikseen ei sinne laitettu (niin ja lapsi oli ihan puolikkaana). Kyllä se omaakin sydäntä särki kun esikoinen olisi halunnut jäädä kotiin minun ja vauvan kanssa. Esikoinen oli tuolloin 4v.
Nyt meille on syntymässä kolmas lapsi ja tarkoituksena olisi että tuo (tällä hetkellä) nuorin jatkaisi puolikkaana. Ikää on nykyään siis 5v. Mutta tämäkin vain jos lapsi itse haluaa mennä päiväkotiin. Hän oli äitiysloman alkuun asti kokopäiväisenä (koska minä ja mies töissä) mutta jäi puolikkaaksi sen jälkeen.
Onko tällä kakkosellakin tukitoimi kyseessä, kun hänet pitää hoitoon viedä?
No se johtuu siitä, että ainoa keino järjestää lapselle toimintaa on pistää lapsi päiväkotiin. Suuressa osassa maata
- ei ole kerhoja. Eikä sellaista voi itse perustaa vaikka kunta ja MLL antaisi siihen rahat ja tilat. Koska ei voi.
- ei ole muita samanikäisiä lapsia kotihoidossa. Ja vaikka olisikin, niin niitä ei tunne etukäteen ja siksi niihin ei voi tutustua. Kun ei voi. Pitäisi tutustua ja ystävystyä, ja millaisen mallin se lapsi siinä elämästä saisi, kamalaa.
- ei ole jumppaa eikä harrastusta ja kun niitä ei ole niin esmes nappuloiden potkupalloryhmää ei voi itse perustaa koska ei ole olemassa jumppasalia/urheilukenttää/pihaa/puistoa/kauppaa josta voisi ostaa jalkapallon. Minkäs teet.
- ei ole mitään millä mennä sinne kauas, kauas, missä näitä ihmeitä olisi. Ei ole autoa itsellä eikä ystävillä, ei polkupyörää, ei kulje bussit. Taksia ei voi soittaa koska asutaan kännykän katvealueella. Molemmat jalat ovat toimintakyvyttömät sekä vanhemmilla että lapsilla.
Tällaisia alueita ovat tilastojen valossa erityisesti Helsinki, Vantaa ja Espoo. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä esikoisen päivähoidon aloitus osui juuri kuopuksen syntymän tienoille. Tosin kyseessä oli tukitoimi eli ihan huvikseen ei sinne laitettu (niin ja lapsi oli ihan puolikkaana). Kyllä se omaakin sydäntä särki kun esikoinen olisi halunnut jäädä kotiin minun ja vauvan kanssa. Esikoinen oli tuolloin 4v.
Nyt meille on syntymässä kolmas lapsi ja tarkoituksena olisi että tuo (tällä hetkellä) nuorin jatkaisi puolikkaana. Ikää on nykyään siis 5v. Mutta tämäkin vain jos lapsi itse haluaa mennä päiväkotiin. Hän oli äitiysloman alkuun asti kokopäiväisenä (koska minä ja mies töissä) mutta jäi puolikkaaksi sen jälkeen.
Onko tällä kakkosellakin tukitoimi kyseessä, kun hänet pitää hoitoon viedä?
Ei ole mitään tukitoimia. Alunperin mietittiin että jos otetaan lapsi ihan kotihoitoon mutta päiväkodissa oltiin sitä mieltä että totta kai lapsi jatkaa puolikkaana (minä en siis ehtinyt sanoa halaistua sanaa hoidon jatkosta, päiväkodin työntekijä itse otti asian puheeksi jo viime syksynä). Kyseessä on pieni päiväkoti, jossa on nytkin vapaita paikkoja kymmenkunta.
Joka tapauksessa lapsi menee eskariin syksyllä ja se järjestetään tuossa päiväkodissa.
Minun mielestäni lapsen kuuluu olla kotihoidossa silloin, kun hoidon tarvetta ei ole. On aivan hullua, että terveiden vauvalomalaisten terveet lapset käyvät kunnallisessa hoidossa silloinkin kun äiti on vauvan kanssa kotona. Tai mikäs siinä silloin jos raha kasvaa puussa tai vaihtoehtoisesti hoitopaikat maksetaan alusta loppuun itse.
Kerhoja ja muita aktiviteetteja käyttämällä sekä kavereita tapaamalla tarvittavat sosiaalistumiset ja virikkeistymiset kyllä hoituvat aivan mainiosti.
Meidän lasten 3-perhehoitoryhmässä oli yksi kokopäiväinen vauvalomalaisen lapsi. Isä kantoi raivoavan kaksivuotiaan joka aamu kahdeksalta meille ja punaposkinen äiti vauvoineen haki hänet joka päivä kello minuuttia vaille viisi. Oli kuulemma loistavaa, kun ei tarvinnut miettiä kokkaamisia ja leikkimisiä ja sovitella päiväunia päivän mittaan, ja kuopuksellekin sai pedattua hoitopaikkaa tutusta ryhmästä. Samaan aikaan naapurimme joutui siirtämään työhönpaluutaan, kun lapselle ei tahtonut mistään löytyä hoitopaikkaa.