Mistä olet viimeksi potenut huonoa omaatuntoa?

Korotin ääntä lapselle ihan turhasta

Jostain kommenteista av:lla ja siitä, etten saanut siivottua tänäänkään.

Päädyin baarireissun jälkeen sänkyyn miehen kanssa joka tänään paljastuikin varatuksi. En varmana olisi häntä kotiini vienyt jos olisin tiennyt. Harmittaa sen vaimon puolesta :(

Mulla on ihana mies ja silti suutelin pitkään torstaina naispuoleista luokkakaveriani ja nukuin hänen vieressään :(

Kimpaannuin miehelle sen huonomuistisuudesta. Talo on täynnä kyniä ja muistilappuja. Jos ei muu auta, niin herra on hyvä vaan ja laittaa lapulle. Jotkut asiat vaan pitää hoitaa ajallaan.  Ei se niin vaikeaa ole.

Noh, nyt on myrsky tyyntynyt ja mulla on huono omatunto, kun tuli sanottua vähän turhan kipakasti.

Tänään viimeksi kun kirjoitin tänne palstalle äkäisiä kommentteja. Tästä lähtien yritän vähän enemmän :)

Huono omatunto minulle tulee joka kerta kun näen kerjäläisen. Siitä ettei minulla ole resursseja auttaa muuten kuin muutamalla kolikolla.

Kerran sattui hämmästyttävä juttu. Seisoin ratikkapysäkillä rautatieaseman edessä. Luokseni tuli vanhempi kerjäläisnainen jeesuksen kuva kädessä ja ilmeisesti luki minulle jotain siunauksen tapaista. No, sillä yksityiskohdalla nyt ei ollut niin suurta merkitystä koska en ole uskovainen, vaikka tietysti se tuntui hyväntahtoiselta.

Joka tapauksessa niin kaivoin kukkaron erille ja aloin kolikkolokerosta kaivamaan hänelle rahaa. Kun olin saanut suunnillen puolet sisällöstä annettua hänelle ja olin ottamassa esille lisää niin hän hyvin selvästi antoi minun elekielellä ymmärtää suunnilleen että, "nyt jo riitti, lopeta jo." Sitten hän kiitti ja jatkoi matkaansa.

Joten, jos ihminen on todella jalo, niin ei esim pahinkaan köyhyys saa häntä ahneeksi. Niin ajattelin tuon tapahtuman jälkeen.

Itse olen normin mukaan aika vähävarainen, mutta tietysti kerjäläisiin verrattuna en.

En pode huonoa omaatuntoa. Sehän ei ole nimestään huolimatta mikään tunne vaan ajattelumalli.

Puhuin napakkaan sävyyn ystävästäni toiselle ystävälle. Tuli huono mieli ja myönsin puhuneeni pahaa ja pyysin anteeksi. Ystävä ymmärsi, mutta silti harmittaa vähän.

Poden huonoa omatuntoa joka hetki. Viimeisin syy on se että sanoimme miehen kanssa suorat sanat aikuiselle nuorellemme kun kävi ilmi että hänet on erotettu koulusta josta piti ammattiin valmistua. On siis sotkenut asiansa. Tiedämme että on oikeasti masentunut mutta meidänkin jaksaminen on hänen vuokseen ollut vuosikaupalla veitsenterällä taiteilua ja olemme aivan poikki eikä mikään mitä me teemme tai jätämme tekemättä auta häntä. Rahaakin olemme antaneet ja ne on menneet kaljaan ja ostetut ruoat lähinnä muiden suihin. Valehtelee koko ajan.

Mutta niin poden huonoa omaatuntoa.

Joku ihminen on ihan komee, mut nou thanks!