Miksi suomalainen yhteiskunta noin yleisesti on niin tunnekylmä?

AP, olisit voinut avata väittämääsi kylmyydestä. Miten se mielestäsi ilmenee? Millaisia kokemuksia sinulla on? Ja ennen muuta: millainen ihminen itse olet?

Erityisesti television amerikkalaisten saippuasarjojen myötä meilläkin on alettu vaatia tuollaista pinnallista "I love you" -mentaliteettia. Mutta onko todella kysymys lämpimistä ihmissuhteista? Kyllä minusta vähän jäyhä suomalainen on ihan mukavan lämmin ihminen. Apua yleensä saa, kun tarvitsee. Amerikkalainen lämpö saattaa olla sellaista, että tänään liverretään ja laverretaan ja luvataan pitää yhteyttä ja mennä lähiaikoina yhdessä lounaalle, mutta huomenna ei edes tunneta tai tervehditä, kun tullaan vastaan.

En myöskään ole innostunut eteläeurooppalaisesta tunnekuohusta. Draamaa, mikä draamaa.

Enemmän draamaa, isompia tunteita ja niiden näyttämistä!

Amerikkalaista iloveyou kulttuuria!

Omantyylistä pukeutumista, ilman hulluksi leimaamista!

Hulluttelua, heittäytymistä!

Jouluna karnevaali meininkiä, ääntä ja valoja! Ei mitään kynttilän ääressä hiljentymistä montaa viikkoa! Muutamana päivänä korkeintaan.

Avoimuutta, puhetta, lasten riemun kiljahduksia! Näitä Suomalaiset todellisuudessa (ainakin salaa) kaipaavat. :)

Loppuisi se kansansairauskin, eli masennus.

Niin ja VÄHEMMÄN turhia SÄÄNTÖJÄ!!! (Järkevät säännöt erikseen!)

Tunnekylmät ihmiset ovat jotenkin säälittäviä. Vähän sellaisia pelokkaita reppanoita.