Onko ok olla kertomatta että jättää nykyisensä uuden vuoksi?

Tarkoitatko, että se uusi tietää, että vanha on olemassa? Kai silloin hieman kiinnostaa, että nyt se entinen on jätetty? 

En tekisi noin. Mielestäni olisi reilua kertoja.

Pettäminen on kamalaa, joten mieluiten erotaan ensin ja etsitään uusi vasta sen jälkeen. (Toisin kuin miehillä.)

Kysyessä kertoisin, että kyllä, olen mennyt rakastumaan toiseen, ja olisi väärin sinua (tulevaa exää) kohtaan jatkaa seurustelua, kun en sinua enää rakasta vaan tätä uutta.

Saahan se sen kuitenkin selville aika pian.

Itse tein sen virheen kerran, etten kertonut, ja tämä mies ei halua olla kanssani enää missään tekemisissä, vaikka erosta aikaa vuosia ja hänelläkin uusi nainen. Enkä ihmettele, kun kysyessään asiasta valehtelin ettei minulla muka ketään uutta ole kiikarissa.

Vierailija kirjoitti:

En tekisi noin. Mielestäni olisi reilua kertoja.

Pettäminen on kamalaa, joten mieluiten erotaan ensin ja etsitään uusi vasta sen jälkeen. (Toisin kuin miehillä.)

Jos ei ole pettänyt. On vain rakastunut/voimakkaan ihastunut toiseen. Onko pakko kertoa, että se on eron todellinen syy? :/

Ap

Jos minut jätettäisiin nyt noin, niin kumppanini ei selviäisi kertomatta että jättää minut toisen takia. Tiedän sen siitä, että jos hän ei antaisi minulle jotain todella kovaa konkreettista syytä, niin jäisin roikkumaan eksään ikuisiksi ajoiksi. Joten kannattaa rohkeasti kertoa heti, että uusi on kuvioissa, koska muuten toinen osapuoli saattaa pitkään vielä elätellä toivoa. Ja ainakin omalla kohdalla tämä toiveiden elättely olisi jatkuvaa yhteydenpitoa yms, mikä varmasti kävisi eksälle raskaaksi. Rehellisyys maan perii!

Neuvoisin kertomaan, on paljon helpompi jatkaa elämää, kun tietää todelliset syyt eroon. Olen itse jättänyt kertomatta, pelkuri kun silloin olin, mutta tietysti exä sai tietää ja se varmasti loukkasi häntä enemmän kuin jos olisin kertonut heti alkuun. Virheistä oppii...

Itse ainakin arvostan rehellisyyttä, ja vaikka toinen olis tehnyt miten paskan tempun, kunnioitan sitä, että uskaltaa sanoa suoraan, miten asiat on.

Eikö kertominen toisesta tuo vain lisää tuskaa? Meillä menee muutenkin huonosti, että ero ei olisi ihme ilman sitä kolmatta osapuoltakin. Kiitos kuitenkin näkemyksistänne.

Ap

Ymmärrän ap pointtisi. Mutta kuten muut jo sanoivat, kannattaa kertoa todellinen syy. Muuten ex voi jäädä roikkumaan ja elätellä toivoa jos sitä konkreettista syytä ei ole selvillä hänelle.

Minä olisin halunnut tietää! Mies rakastui toiseen ja halusi erota minusta. Syyksi sanoi, että oli "väsynyt minuun". Kysyin, onko kolmatta osapuolta mukana jutussa ja tämän mies kielsi. Pari kuukautta eron jälkeen nainen, jonka nimen olin kuullut useaan kertaan ollessamme vielä pari, muutti miehen luo asumaan.

Tieto siitä, että ero ei johdu huonommuudestani, olisi helpottanut paljon eronhetkellä. Olin myös järkyttynyt siitä, että minulle noin räikeästi valehdeltiin.

Komppaan edellisiä. Jos toinen ei muista vaikeuksista huolimata halua erota, hän ei taatusti ole kysymättä "Onko sinulla joku toinen?". Mitä aiot silloin tehdä, valehdella?

Totuus tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin, ja satuttaa vielä enemmän jos olet ollut epärehellinen. Aikuisen pitää ottaa vastuu tunteistaan ja valinnoistaan ja kertoa niistä suoraan; tulet satuttamaan toista joka tapauksessa, älä valehtele helpottaaksesi omaa oloasi.

Minä en kertoisi, mikäli ette tule olemaan erityisen paljon tekemisissä tulevaisuudessa (esim. samassa työpaikassa). Miksi omaa onneaan pitäisi hieroa sen jätettävän naamaan kertomalla uudesta ihastuksestaan? Mieluummin kertoo vain ihan asiallisesti, että minun mielestäni meidän pitää lähteä nyt eri teille, että meillä on ollut mukavaa, mutta nyt haluan lopettaa seurustelun. Ja varaa aikaa sen asian läpikäymiseen vaikka tietää, ettei se ole kummallekaan kiva keskustelu. Ei sen exän oloa paranna yhtään se, että hänelle kertoo, että on itse rakastunut toiseen.

Minkäänlaista pettämistä en pidä hyväksyttävänä, mutta kyllä ihmisellä on oikeus lopettaa seurustelu ja vaihtaa kumppania, jos kokee sen oikeaksi ratkaisuksi. Mielestäni seurusteluetikettiin ei myöskään kuulu, että eron syiden suhteen pitäisi olla kovin suorasanainen. Ketä hyödyttää se, että kertoisi, että löysin paljon paremman kumppanin, kuin sinä? Että sinä olet suoraan sanottuna aika ruma, etkä kovin sivistynytkään. Liian pienestä peniksestä tai rinnoista puhumattakaan. 

Eikö ole paljon armollisempaa kertoa halukkuutensa eroon ja jättää kunnioittavasti syyt niin minimiin, kuin mahdollista? "En näe meillä yhteistä tulevaisuutta" tai "tämä ei vain tunnu oikealle" ovat ihan riittäviä selityksiä.  

Eikö teillä ole minkään valtakunnan käytöstapoja. Olette täysin kykenemättömiä selvittelemään välejänne kumppaninne kanssa. Minut on joskus jätetty juuri tuolla tavoin, siis hävitty vain kuin se kuuluisa pieru Saharaan. Olo oli sen jälkeen kuin löysässä hirressä aika pitkään. Pienellä paikkakunnalla ei voinut välttyä näkemästä, kuinka kaveri kuherteli jo uuden kanssa. Ainut hyvä asia ehkä oli, että emme asuneet yhdessä, mutta vakavissamme kuitenkin olimme.

AP, käyttäydy kuin kypsä aikuinen ihminen ja kerro kumppanillesi, miten asia on. Hän ansaitsee sen, että olet hänelle rehellinen tilanteesta ja tunteistasi. Vaikka miten yrittäisit perustella, että yrität muka vain säästää hänen tunteitaan, niin ihan tosi, vielä pahemmalta hänestä tulee tuntumaan kun saa tietää, että jätit pikkumaisesti kertomatta sitä oikeaa syytä. 

Ei ole rikos rakastua toiseen ja päättää olemassaoleva suhde, mutta homma on hoidettava suoraselkäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole minkään valtakunnan käytöstapoja. Olette täysin kykenemättömiä selvittelemään välejänne kumppaninne kanssa. Minut on joskus jätetty juuri tuolla tavoin, siis hävitty vain kuin se kuuluisa pieru Saharaan. Olo oli sen jälkeen kuin löysässä hirressä aika pitkään. Pienellä paikkakunnalla ei voinut välttyä näkemästä, kuinka kaveri kuherteli jo uuden kanssa. Ainut hyvä asia ehkä oli, että emme asuneet yhdessä, mutta vakavissamme kuitenkin olimme.

Siis missä vaiheessa tässä puhuttiin katoamisesta, kuin "pieru Saharaan"? Aloittajahan kysyi, pitääkö exälle kertoa, mikäli on ihastunut toiseeen. Ei sillä ole mitään tekemistä käytöstapojen kanssa. Joskus on parempi olla kertomatta, ettei loukkaa toista enempää.

Totta kai jätetyksi tuleminen on kurjaa, mutta ei seurusteleminen jonkun ihmisen kanssa ole mikään ihmisoikeus. Jokaisella on oikeus valita kumppaninsa. 

Minä jätin kertomatta. Suhteeni eksän kanssa oli ollut huono jo kuukausien ajan, en ollut iloinen vaan yksinäinen ja onneton. Vielä seurustellessamme tapasin erään toisen miehen, ihastuin/kiinnostuin ja muutaman päivän kuluttua jätin eksäni. Aloin sitten tapailla nykyistäni.

En kertonut eksälleni, koska hän oli ja on yltiömustasukkainen ja epävarma itsestään. Hän olisi mennyt aivan rikki.

Koin, että helpointa meille kaikille kolmelle, että osasyy eroon jää eksältä pimentoon; muuten olisi varmasti syntynyt nyrkkitappelu ja paljon surua. Eksä sai kyllä tietää melko pian eromme jälkeen siitä, että tapailen toista, mutta en siis kertonut että tapasin nykyiseni jo suhteemme aikana jne. Eikä hän sitäkään ottanut hyvin, puhumattakaan siitä että olisin koko totuuden kertonut.

Koen, että tässä tapauksessa tekoni oli oikeutettu, koska hyödyt olivat suuremmat (vaikka valehtelu pääsääntöisesti onkin väärin).

15 korostaa vielä, ettei kiinnostuminen toisesta ollut tosiaan ainoa syy eroomme: kertoessani erohalusta painotin muita syitä, jotka yhtä lailla vaikuttivat päätökseeni jättää eksäni. Jätin vain yhden syyn kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kertominen toisesta tuo vain lisää tuskaa? Meillä menee muutenkin huonosti, että ero ei olisi ihme ilman sitä kolmatta osapuoltakin. Kiitos kuitenkin näkemyksistänne.

Ap

Eli uusi on laastari että helpompi erota ja nähdä siihen joku syy itsesi ulkopuolelta?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kertominen toisesta tuo vain lisää tuskaa? Meillä menee muutenkin huonosti, että ero ei olisi ihme ilman sitä kolmatta osapuoltakin. Kiitos kuitenkin näkemyksistänne.

Ap

Mä taas suurimmasta osasta poiketen jättäisin kertomatta. Juuri tuo sanomasi, että tieto lisää tuskaa. Uskoisin, että itselleni olisi helpompi erota sellaisen pehmeän liibalaaban "halutaan eri asioita, ei sovita toisillemme, tunteet on tässä vähän viilenneet..." ja itkeä itseni sillä uneen, että kyllä se vielä tulee järkiinsä ja haluaa mut takaisin. Ja sitten joku päivä tajuta, että hei, enhän mä edes itse halua enää sitä. Sen sijaan, että mulle läväytettäisiin vasten kasvoja, että "nyt on toinen sori vaan!" ja sitten itkisin itseni iltaisin uneen miettien exää uuden kanssa.

Olen myös sen verran itsekäs, että olisi varmasit myös itselleni helpompaa vastaavassa tilanteesa luetella noita lässynlässyn syitä todellisen sijaan.

Älä kerro, sanon ma!

No nyt on jakautuneita mielipiteitä.... Molemmilla puolilla on hyviä pointteja. Jos tieto uudesta rikkoo toisen ihan täysin... :(

Ap