ilmeisesti synnytyksessä tullut vauriota
Nuorimmaiseni on jo 2,5-vuotias, mutta nyt vasta suostuin myöntämään itselleni ettei seksi enää tunnu niin hyvältä kuin ennen tätä viimeisintä synnytystä. Olen nuorempana synnyttänyt kaksi lasta, joiden jälkeen alapääni tuntui olevan herkempi ja vähintäänkin samanlainen kuin ennen synnytyksiä. Nyt lähempänä neljääkymppiä saimme sitten kolmannen. Synnytys oli aika raju ja nopea, sekä avautumis- että ponnistusvaihe. Ei repeämiä ja jälkitarkastuksessa kaikki ok. Pitkään alapää tuntui vieraalta ja erillaiselta, mutta niin se taisi tuntua myös edellisissä synnytyksissä.
Mutta yhdyntä ei vaan tunnu. Siis ihan vaginan suulla on kyllä tuntoa, samoin ihan perällä, mutta tuskin lainkaan siinä välissä. Osaan käyttää alapään lihaksiani ja jummppailen sen aluaan lihaksia säännöllisesti. Mutta en siis tunne mieheni penistä, vaikka kuinka pusertelisin -hän kyllä tuntee minun puserteluni... Yhdynnästä on tullut mitäänsanomatonta minulle. Itkettää. Ja vituttaa. Onko kohtalotovereita? Javoiko tälle mahdollisesti vielä tehdä jotain?
Kommentit (29)
Haussa hyvä alapäätohtori, miespuolinen mielellään koska ne ymmärtää nää asiat oikeasta näkökulmasta.
Olisiko kellään vastaavaa kokemusta?
ap
aah pitäiskö siinä välissä olla jotain tuntoakin..? Eipä ole kyllä koskaan ollut, hitto n21
Noh, eihän se nelikymppisen keho ole enää sama kuin kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Kudokset löystyy jo iän puolesta, eikä palautuminen ole ikääntyvällä enää yhtä mutkatonta kuin nuoremmalla iällä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on on lasten välillä vain pari vuotta. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen seksi tuntui jopa paremmalta kuin aiemmin. Mä tosin sain toisessa synnytyksessä repeämiä, joten suuaukkokin on aikamoinen (ei korjattu kunnolla. Mutta tunnistan tuon, että vaikka kuinka puristelen, en tunne mitään. Orgasmikin on käynyt paljon valjummaksi.
Voi ei. Onko sun viimeisimmästä synnytyksestä miten kauan aikaa? Mietin vain, että voisiko tämä ongelma pikkuhiljaa parantua ajan saatossa? Miten psyykkisesti? Itse pelkään jonkinasteista katkeroitumista, kun ei tämä viimeisin ollut edes suunnitelmissa. En tiedä, jotenkin olen aika alamaissa tämän asian takia. Tärkeä osa minua ehkä ainakin osittain tuhottuna... Juurikin tuo, että orgasmin saaminen vaikeampaa (ainoastaan klitoris-, vaginaorgasmia [joka on minulla ollut se kokonaisvaltaisempi ja tyydyttävämpi] en ole saanut lainkaan synnytyksen jälkeen) ja se on laimeampi!
ap
Mulla on samaa. Ja nimenomaan toisen lapsen saannin jälkeen. Olen nuori, hoikka ja hyvässä fyysisessä kunnossa mutta nyt 2 vuotta synnytyksestä seksi ei tunnu sitten miltään. Emättimen suu on just semmonen ryttyinen rätti, oikein holottava aukko jos sitä venyttää. Ihmettelen syvästi ettei miestäni häiritse se enempää vaikka tiedän ettei makkaran heiluttelu vesiämpärissä hirveästi kitkaa luo.
Kaverini avautui minulle samasta aiheesta, ja ilmeisesti on melko yleistä ettei emätin ihan palaudu tokasta tai kolmannesta synnytyksestä, ainakaan sillä tavoin kuin ekasta. Mutta siis joo. Tuntuu vieraalta, ei hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samaa. Ja nimenomaan toisen lapsen saannin jälkeen. Olen nuori, hoikka ja hyvässä fyysisessä kunnossa mutta nyt 2 vuotta synnytyksestä seksi ei tunnu sitten miltään. Emättimen suu on just semmonen ryttyinen rätti, oikein holottava aukko jos sitä venyttää. Ihmettelen syvästi ettei miestäni häiritse se enempää vaikka tiedän ettei makkaran heiluttelu vesiämpärissä hirveästi kitkaa luo.
Kaverini avautui minulle samasta aiheesta, ja ilmeisesti on melko yleistä ettei emätin ihan palaudu tokasta tai kolmannesta synnytyksestä, ainakaan sillä tavoin kuin ekasta. Mutta siis joo. Tuntuu vieraalta, ei hyvältä.
No voi paska. Oletko kuitenkin jumpannut koko alavartalon alueen lihaksia? Pystytkö puristelemaan? Tunnetko omassa sormessasi puristuksen joa työnnät sen sisääsi? Minä siis tunnen, ja emättimen suu on ihan 'normaali', mutta tuntoa puuttuu...
Kun tämän tyyppisiä vaurioita useammallakin tuntuu olevan, niin miten teidän seksielämä sujuu? Mistä te saatte nyt nautintoa? Voiko tätä vauriota kompensoida jollain?
ap
Samaa täällä, luulen että on aika yleinen vaiva, etenkin jos on tullut paljon repeämiä, niin jonkin asteinen tuntoherkkyyden menetys voi esimerkiksi hermovaurioista johtuen olla ihan normaali seuraus. Itteenikin harmittaa, koska ensimmäisen synnytyksen jälkeen tuntoherkkyyteni parani, sain helpommin orgasmeja ja tiukkuuskin palautui suht samaksi. Noh, sain toisen lyhyellä aikavälillä ja kuopuksen synnytys oli vaikea ja repeilin ihan huolella. Kyllä sitä siellä kokoon parsittiin, muttei kunnolla. Jälkitarkastuksessa todettiin että huonosti on ommeltu, eikä voi enää korjata.
Periaatteessa tiedän että olisin voinut saada huomattavasti pahempiakin vaurioita, mutta eipä tämä ruma, palautumaton nahkarömpsä nyt kovin mieltäylentävä ole. Mikään ei tunnu miltään, sanotaanko vaikka näin.
Jotenkin tosi kurjaa kuulla näitä tarinoita. Miten te olette pystyneet juttelemaan miestenne kanssa tästä? Osaako antaa tukea? Ymmärtääkö?
Minä kun jo ehdin haaveilla vallattomasta seksistä lasten lähdettyäkotoa. Jatkuvasti näen todella seksuaalisesti latautuneita unia ja sitten todellinen akti oman kiihottavan rakkaan kanssa on ihan... plääh.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samaa. Ja nimenomaan toisen lapsen saannin jälkeen. Olen nuori, hoikka ja hyvässä fyysisessä kunnossa mutta nyt 2 vuotta synnytyksestä seksi ei tunnu sitten miltään. Emättimen suu on just semmonen ryttyinen rätti, oikein holottava aukko jos sitä venyttää. Ihmettelen syvästi ettei miestäni häiritse se enempää vaikka tiedän ettei makkaran heiluttelu vesiämpärissä hirveästi kitkaa luo.
Kaverini avautui minulle samasta aiheesta, ja ilmeisesti on melko yleistä ettei emätin ihan palaudu tokasta tai kolmannesta synnytyksestä, ainakaan sillä tavoin kuin ekasta. Mutta siis joo. Tuntuu vieraalta, ei hyvältä.No voi paska. Oletko kuitenkin jumpannut koko alavartalon alueen lihaksia? Pystytkö puristelemaan? Tunnetko omassa sormessasi puristuksen joa työnnät sen sisääsi? Minä siis tunnen, ja emättimen suu on ihan 'normaali', mutta tuntoa puuttuu...
Kun tämän tyyppisiä vaurioita useammallakin tuntuu olevan, niin miten teidän seksielämä sujuu? Mistä te saatte nyt nautintoa? Voiko tätä vauriota kompensoida jollain?
ap
Olen jumpannut juu erikseen ja olen fyysisesti hyväkuntoinen myös sieltä. Sama kuin sinulla, mieheni tuntee puristuksen jne. Minä en vaan tunne sitä samoin kuin ennen tuota tokaa.. Enpä tiedä, koitan sitten klitorista stimuloimalla päästä siihen samaan tunteeseen kuin ennen, mutta ei se oikein onnistu. Olen jo pikkuhiljaa alkanut heittämään kirvestä kaivoon tämän palautumiseni suhteen, on siitä niin pitkä aika jo. Neuvolassa terkka kysyi seksielämästäni ja vastasin rehellisesti mitä se on, ja hän vähän kohautti olkapäitään ja totesi että sellaistahan se on, kyllähän sen nyt tiesi. Öö, minä en tiennyt. Ei mulle kukaan kertonut että normaalin synnytyksen jälkeen toosani on kuin joku olisi räjäyttänyt ensin suulla ilotulitteen ja sen jälkeen vuorannut paksulla elmukelmulla emättimeni sisäseinämät. Koska siltä se tuntuu,( tai siis ei tunnu).
Kai tähänkin joku korjausleikkaus on tehty.
Tiedän tunteen. Kuin patonkia heiluttaisi porttikongissa. Homman voi korjata tuntuvaksi leikkauksella, suosittelen. Minulle tehtiin tuo toimenpide 42v. Gynekologi laittoi lähetteen ja emättimen takaseinä kiristettiin.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tosi kurjaa kuulla näitä tarinoita. Miten te olette pystyneet juttelemaan miestenne kanssa tästä? Osaako antaa tukea? Ymmärtääkö?
Minä kun jo ehdin haaveilla vallattomasta seksistä lasten lähdettyäkotoa. Jatkuvasti näen todella seksuaalisesti latautuneita unia ja sitten todellinen akti oman kiihottavan rakkaan kanssa on ihan... plääh.
ap
Mun mies ymmärtää että tämä on itselleni kova paikka ja suhtautuu tosi hyvin siihen että seksimme on harvoin enää sitä "normaalia" yhdyntää vaan käytämme paljon leluja, käsiämme, oraalia jne, koska en vain tunne pelkkää penistä tarpeeksi jotta saisin siitä mielihyvää. Mies hoiteleekin minut sitten esim vibralla tai dildolla joka värisee, sillä sen tunnen. Olen ehkä suht onnekas, koska mieheni on aina ollut innoissaan kaikesta tällaisesta extrasta. Välillä kyllä ahdistaa se, että mistään pikapanoista on turha unelmoida, koska se perusseksi tyydyttää vain miehen, vaikka toki sitäkin välillä harrastamme. Silloin kyllä v*tuttaa.
Just toi "...vuorannut paksulla elmukelmulla emättimen sisäseinämät." Eipä tästä kauheesti ole kuullut puhuttavan, varsinkin jos tämä tunnun häviäminen on vähänkään niin yleistä kuin näin lyhyestä ketsjusta voisi päätellä. Hieman huijattu olo. Kahden ensimmäisen synnytyksen perusteella olisin voinut vannoa, että synnytykset vain parantavat seksielämää!
Aika todella turhauttavaa. Meille kaikille.
ap
kakkonen käyttöön. samalla tärinää ykköseen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Kuin patonkia heiluttaisi porttikongissa. Homman voi korjata tuntuvaksi leikkauksella, suosittelen. Minulle tehtiin tuo toimenpide 42v. Gynekologi laittoi lähetteen ja emättimen takaseinä kiristettiin.
Minkä tyyppisiä vaurioita sulla oli? Eikö leikkauksessakin ole riskinsä? Miten kauan aikaa sinulla oli mennyt synnytyksestä tähän leikkaukseen? Tuntuuko nyt 'normaalilta'?
ap
-sori, mun kysymystulvat. Tahdon vain niin mielelläni hahmottaa tätä tilannetta ja löytää jonkunlaisen ratkaisun/ ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Kuin patonkia heiluttaisi porttikongissa. Homman voi korjata tuntuvaksi leikkauksella, suosittelen. Minulle tehtiin tuo toimenpide 42v. Gynekologi laittoi lähetteen ja emättimen takaseinä kiristettiin.
Minkä tyyppisiä vaurioita sulla oli? Eikö leikkauksessakin ole riskinsä? Miten kauan aikaa sinulla oli mennyt synnytyksestä tähän leikkaukseen? Tuntuuko nyt 'normaalilta'?
ap
-sori, mun kysymystulvat. Tahdon vain niin mielelläni hahmottaa tätä tilannetta ja löytää jonkunlaisen ratkaisun/ ratkaisuja.
Minuakin kiinnostaa tämä leikkaus.
Olis tosi kiva saada kommentteja kokemuksista.
Toisen synnytyksen jälkeen minullakin paikat leves vaikka ei tullut repeämiä eikä tarvittu episiotomiaa.
Ensimmäinen synnytys oli raju, tarvittiin imukuppia. Siinä tuli vaurioita ja tarvittiin episiotomia, mutta jostakin syystä siitä palautui ihan ok kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tosi kurjaa kuulla näitä tarinoita. Miten te olette pystyneet juttelemaan miestenne kanssa tästä? Osaako antaa tukea? Ymmärtääkö?
Minä kun jo ehdin haaveilla vallattomasta seksistä lasten lähdettyäkotoa. Jatkuvasti näen todella seksuaalisesti latautuneita unia ja sitten todellinen akti oman kiihottavan rakkaan kanssa on ihan... plääh.
ap
Mun mies ymmärtää että tämä on itselleni kova paikka ja suhtautuu tosi hyvin siihen että seksimme on harvoin enää sitä "normaalia" yhdyntää vaan käytämme paljon leluja, käsiämme, oraalia jne, koska en vain tunne pelkkää penistä tarpeeksi jotta saisin siitä mielihyvää. Mies hoiteleekin minut sitten esim vibralla tai dildolla joka värisee, sillä sen tunnen. Olen ehkä suht onnekas, koska mieheni on aina ollut innoissaan kaikesta tällaisesta extrasta. Välillä kyllä ahdistaa se, että mistään pikapanoista on turha unelmoida, koska se perusseksi tyydyttää vain miehen, vaikka toki sitäkin välillä harrastamme. Silloin kyllä v*tuttaa.
Ihanaa, että te olette löytäneet uusia tapoja. Tähän varmaan meidänkin pitää lähteä. Tai siis, ihan hauskaahan tuo uusien juttujen kokeileminen on. Minulla ei ole ollut vuosiin vibraattoria, mutta pitänee lähteä tutkimusmatkalle. Mutta onhan se oman herkkyyden katoaminen silti vittumaista. Minäkin olen nauttinut pikaseksistä viimevuosina juuri mieheni nautinnon takia, oma nautinto vaan jää niin kovin usein hiipumaan sinne jonnekin. Eikä aina niin haluaisi nähdä suurta vaivaa sen eteen, varsinkin kun kokoajan hieman pelkää sitä pettymystä.
ap
Meillä on on lasten välillä vain pari vuotta. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen seksi tuntui jopa paremmalta kuin aiemmin. Mä tosin sain toisessa synnytyksessä repeämiä, joten suuaukkokin on aikamoinen (ei korjattu kunnolla. Mutta tunnistan tuon, että vaikka kuinka puristelen, en tunne mitään. Orgasmikin on käynyt paljon valjummaksi.