45minuuttia ohjelmassa Jari Sinkkonen puhui miten lasten
keskushermostoa kuormitetaan nykyaikana liikaa ja se on kyllä totta. On pelit ja vehkeet. Harmittaa kun on tullut ostettua koko pleikkaria ja pelejä, taidan myydä kaiken.
Kommentit (36)
Siinä oli varmasti monelle vanhemmalle ajattelemisen aihetta!
onko kukaan muu sitä mieltä, että hän näyttää ihan juuri siltä vastakohdalta, kuin mitä on. Eli joltain namusedältä. En voi mitään sille, että aina kun näen hänen kuvansa, tulee namusetä mieleen. Eikä ollenkaan arvostettu lastenkasvattaja. Olen varmaankin itse vain niin lapsellinen tai jotain, mutta tämä mielleyhtymä tulee joka kerta kun hänen kuvansa näen. Ei se silti muuta sitä, että arvostan hänen mielipiteitään.
Esim. Supernannyn Jo Frostilla on sentään asennetta ja auktoriteettia, mikä huokuu koko hänen olemuksestaan. Ehkä siksi on helpompi uskoa hänen vinkkejään ja perusteluitaan. Sinkkosesta tulee mieleen lässyttävä namusetä.
kannattaa muuten lukea sen kirjat, varsin oivaltavia ja niin helppolukuisia, että sinäkin varmaan pystyt ne lukemaan.
ps. sinkkosella on lapsia.
jos en väärin muista sinkkosella on useampi poika itsellään. isoimmat nyt jo murrosikäisiä.
jos sinkkosen ohjeita noudattaisi useampi ei olis niin paljon rajattomia ja turvattomia lapsia..
terveisin. muutamalla hänen luennollaan ollut...
on tosiaankin pätevä ja harvinaisen selkeä asiassaan. (vaikka itse olenkin joistain asioista, kuten isän maskuliinisuuden korostamisesta eri mieltä hänen kanssaan).
Kuten tuolla joku aiemmin sanoi, Sinkkonen on, professorina, ennemminkin asiantuntija kuin konkreettisesti kasvattaja. Namusetä-mielleyhtymä on kieltämättä... mielenkiintoinen.
Sinkkosella itsellään on kaksi aikuista lasta (tyttö ja poika) ja alaikäinen tytär.
oikeat namusedät eivät näytä ' namusediltä' vaan ovat yleensä olleet muiden aikuisten mielestä harvinaisen miellyttäviä kunnon ihmisiä, kun asia paljastuu..
Minua jäi mietityttämään, mitä tarkoitit kommentillasi. Voisitko selventää?
olen saanut häneltä paljon hyviä neuvoja ja ohjeita omienkin lasten kanssa. sinkkosella on kyllä itselläänkin lapsia joten osaamonet asiat kertoa myös vanhemman näkökulmasta ja kokemuksella. eikä todellakaan näytä miltään namusedältä niinkuin joku sanoi! itse arvostan häntä suuresti!
Minun mielestä lapsilla pitää olla tylsää. Lapselta pitää tulla myös näitä " Äiti, mul ei oo mitään tekemistä" -lausahduksia. Meidän alle kouluikäisillä pojilla on oma tietokone ja pleikkari. Juttu on vain niin ettei ne ole lasten pääasiallisia ajanvietteitä. Tiistai-iltaisin molemmat lapset saa tunnin peliajan tietokoneella ja perjantain iltaisin saman verran pleikkaria. Näin tehtiin, kun pelien maailma meinasi viedä pojat täysin. Muusta eivät malttaneet puhuakaan ja uniinkin pelit tulivat ja pojat aivan ahdistuivat kun en antanut heidän koko aikaa pelata. Nyt tilanne on rauhoittunut ja pelit ovat vain mukava mauste arkeen ja poikien oma luxus-juttu.
tarkoitin hänen lausettaan; " olen joutunut olemaan pari vuotiaana pitkän ajan erossa äidistäni leukemiaepäilyn takia, siksi minusta tuli vauva-psykiatri... "
sitä tarkoitin..
Vierailija:
tarkoitin hänen lausettaan; " olen joutunut olemaan pari vuotiaana pitkän ajan erossa äidistäni leukemiaepäilyn takia, siksi minusta tuli vauva-psykiatri... "
sitä tarkoitin..
virikkeitä on liikaa, eikä 10-11 vuotiaan anneta olla rauhassa lapsi.
Siksi vapaan kasvatuksen taustalla ei olisikaan vapaat elämänarvot, vaan vanhemman kyvyttömyys opettaa lasta pettymyksiin? Sekä vanhemman haluttomuus käsitellä vaikeita asioita lasten kanssa. Kun ei kielletä, niin ajatellaan, että niitä pettymyksiä ei tule ja vaikeilta tilanteilta vältytään. Ja sitä perustellaan sillä, että on vapaa kasvatus, kun oikeasti onkin kysessä vanhemman omien kielteisen tunteiden ilmaisun kyvyttömyydestä. Näin ainakin ymmärsin.
Vierailija:
keskushermostoa kuormitetaan nykyaikana liikaa ja se on kyllä totta. On pelit ja vehkeet. Harmittaa kun on tullut ostettua koko pleikkaria ja pelejä, taidan myydä kaiken.
Luulisi kyllä jokaisen maalaisjärjen jo sanovan, ettei lapset tarvii mitään pleikkareita, videoita, dvd:tä tai ylipäätään televisiota oikeastaan ollenkaan. Lasten pitää leikkiä ja pelata ulkona! Ja on niitä sellaisiakin " sisä" pelejäkin vaikka kuinka paljon, joissa ei tarvii mitään välkkyvää ruutua tuijottaa. Et nyt pleikkarit hitoilleen ja kaivamaan vanhat kunnon Afrikan tähdet, Kimblet ja Monopolyt esiin ja eikun pelaamaan KOKO PERHEEN voimin! Varmasti ois lapsillakin hauskempaa! Itse odotan kovasti jo sitä, että pääsen lapseni kanssa pelailemaan, vielä hän on liian pieni noihin peleihin.
Harmittaa. Olen tuoreena vauvan äitinä pohtinut omaa herkkyyttäni vauvan viesteille. Sinkkonen taisi aiheesta puhua. Voisiko joku teistä ystävällisesti kertoa mitä.
" Namusetä" voi olla kuka vain - noin periaatteessa.
Vierailija:
tarkoitin hänen lausettaan; " olen joutunut olemaan pari vuotiaana pitkän ajan erossa äidistäni leukemiaepäilyn takia, siksi minusta tuli vauva-psykiatri... "
sitä tarkoitin..
Sen verran vaan muistaakseni, että kaikki vauvat on ihan erilaisia syntymästä asti eikä voi olla mitään yleispäteviä ohjeita. Jokainen äiti-vauva-suhde on omalaisensa. Ja että äitien herkkyydessä on eroa.
just siltä, mitä joissakin kyläpaikoissa olen ihmetellyt. Jatkuva taustahäly ei voi olla vaikuttamatta lapseen. Olen iloinen siitä, että meidän lapset ovat levollisia. Koululaisetkin nauttivat hiljaisuudesta ja rauhasta. He avaavat tv:n vain silloin, kun sieltä tulee joku tietty, katsottava ohejlma. Edes murrosikäisellä pojallani, jolla on oma tv huoneessaan, ei ole se päällä taustaäänenä. Musiikkia toki kuuntelee, mutta ei sitäkään koko ajan.