Montako kaveria teidän 8-10-vuotiailla on?

Pojallani oli tuon ikäisenä noin kaksi kaveria. Tytöllä on noin 6-7 hyvää luokkakaveria, joiden kanssa on myös vapaa-ajalla ja sen lisäksi pari kolme muuta hyvää ystävää, jotka ovat eri luokalla ja isänsä luona sitten oisko 5-6 hyvää kaveria naapurissa eli sanoisin, että yhteensä 15 ystävää. Hieman eri maailmoista lasteni sosiaalinen elämä...

Vähän vaihtelee tuo 10- vuotiaan kavereiden määrä ja kaveritkin.

9 - 10 kaveria käy vuorotellen meillä koulun jälkeen kylässä, mutta viikonloppuisin poika tapaa mieluiten vaan paria näistä ja joskus on niitäkin viikonloppuja kun kukaan ei soita ja kaikki on tylsää.

Parhaat kaverit ovat vähän vaihtuneet parin kolmen vuoden välein. Kaikkia tapaa kuitenkin edelleen. Poika on aika kiltti ja huumorintajuinen. Ei mikään urheilusankari.

Tytöllä (täyttää 10) sellasia jotka käy meillä säännöllisesti on 4-6, pari vakityttöä ja muut vaihtelee suhdanteitten mukaan (kuka harrastaa mitäkin jne.). Pojalla ei vastaavassa iässä ollut kuin 1-2, mut kaveripiiri laajeni huomattavasti yläkoulun ja lukion myötä, parhaimmillaan sillä on täällä 10 jätkän porukka saunomassa jos jätetään käty.

Ei minulla 38-vuotiaanakaan ole tuon enempää ystäviä. Työkaverit ovat töissä, eivät kovin läheisiä, ja lasten kavereitten vanhempia tunnen joten kuten, naapureiden kanssa jutellaan kun törmätään, mutta en laske heitä ystäviksi.

Meidän 10-vuotiaalla tytöllä kolme. Yksi omalta luokalta ja kaksi lähitaloista. Sitten on sellaisia joiden kanssa pelaa tietokoneella ja joiden kanssa puhuu puhelimessa mutta ei oikeastaan tapaa. Olemme muuttaneet niin nämä on enimmäkseen niitä vanhoja tuttuja.

Poika, 9v., hengaa säännöllisesti viiden saman ikäisen pojan kanssa. Kaikkein paras kaveri on kuitenkin saman ikäinen serkkupoika, jonka kanssa on mennyt täydellisen hyvin jutut yhteen jo konttausikäisestä saakka.

Kesällä oli pojalla (9v.) kesäleirillä yksi sydänystävä, jonka kanssa tapaavat vähintään kerran viikossa ja yökyläilevätkin. Itse koin suurta yksinäisyyttä, kun olin ainoa lapsi ja asuimme kesällä 2 kk maalla. Leikin aina yksin kesällä, ja talvellakin ystävyyssuhteet rajoittuivat yhteen hyvään koulukaveriin ja kerrostalon muihin lapsiin.

Nykyisin tenavat pelaa ja on verkossa yhteyksissä, ei enää tavata niin paljon kasvokkain.

Muutama ystävä molemmilla (tytöt 8 ja 10). Sitten on joitain kavereita, joiden kanssa ollaan satunnaisemmin.

Lapsen kavereiden määräkin on äideille kilpailun aihe?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kavereiden määräkin on äideille kilpailun aihe?

Tuskinpa vaan. Äideillä nyt on huoli milloin mistäkin. Onko lapsella riittävästi kavereita, pärjääkö koulussa tai harrastuksessa, oppiiko sosiaalisia taitoja jne.

0 ystävää on aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

0 ystävää on aina ollut.

Oi voi. Miten lapsesi voi? Kärsiikö yksinäisyydestä?

Miksi määrää kysytään? Onko se tärkeää, että,on paljon ystäviä ?

Vierailija kirjoitti:

Miksi määrää kysytään? Onko se tärkeää, että,on paljon ystäviä ?

Mikä on paljon ja mikä vähän. Itse näen kolmen lapsen äitinä, että on tärkeää olla useampia kavereita. Yhden kanssa voi käydä uimassa, laskettelemassa tai luistelemassa, toisen kanssa hengaillaan koulussa, kolmannen kanssa tavataan iltaisin spontaanisti jne. Useamman kaverin kanssa oppii erilaisia sosiaalisia taitoja. Kun meidän esikoisen paras ystävä muutti ulkomaille, se oli pitkä suru. Hänellä ei oikein ollut ketään muuta ystävää. Hän itki, että kukaan ei halua olla hänen kaverinsa. Äitinä aloin ottaa yhteyttä parin luokkakaverin äitiin ja pyysin lapsia kylään. Etsittiin myös uusi harrastus, josta löytyi uusia kavereita. Nuorempien kohdalla olen jo ennakkoon painottanut sitä, että on hyvä hankkia useampia kavereita.

Millä ajalla teidän lapset ehtii olla ystäviensä kanssa, muulloin kuin koulussa? Mä ihmettelen, kun meillä lapsi haluaa olla perheen kanssa ennemmin kuin lähteä kavereiden kanssa hengailemaan.... Meillä ainakin arki-illat menee perheen ja harrastusten parissa, eipä siinä ehdi kylillä juosta. Viikonloppuisin ollaan useimmiten myös perheellä liikenteessä - juurikin laskettelemassa, luistelemassa, kaupoilla, kyläilemässä jne. - tai sitten ollaan ihan vaan kotona, omalla perheellä. Lapsi myös tykkää olla perheen kanssa, ei lähde pelkästään kaveriensa kanssa esim. laskettelemaan vaikka ikää jo 12..... Onko tämä ihan outoa? Koulussa toki kaverit, koulumatkoilla kanssa, viikonloppuisin jotain satunnaista pihapeliä silloin tällöin. Muutoin tykkää olla perheen kanssa. Onko perheen kanssa vietetty aika pahasta sosiaalisuuden kannalta? Onko teillä ollut tällaista? Kun tuntuu, että useimpien muksut ovat keskenään pihalla kaikki illat. Pitääkö paikkansa?

Vierailija kirjoitti:

Millä ajalla teidän lapset ehtii olla ystäviensä kanssa, muulloin kuin koulussa? Mä ihmettelen, kun meillä lapsi haluaa olla perheen kanssa ennemmin kuin lähteä kavereiden kanssa hengailemaan.... Meillä ainakin arki-illat menee perheen ja harrastusten parissa, eipä siinä ehdi kylillä juosta. Viikonloppuisin ollaan useimmiten myös perheellä liikenteessä - juurikin laskettelemassa, luistelemassa, kaupoilla, kyläilemässä jne. - tai sitten ollaan ihan vaan kotona, omalla perheellä. Lapsi myös tykkää olla perheen kanssa, ei lähde pelkästään kaveriensa kanssa esim. laskettelemaan vaikka ikää jo 12..... Onko tämä ihan outoa? Koulussa toki kaverit, koulumatkoilla kanssa, viikonloppuisin jotain satunnaista pihapeliä silloin tällöin. Muutoin tykkää olla perheen kanssa. Onko perheen kanssa vietetty aika pahasta sosiaalisuuden kannalta? Onko teillä ollut tällaista? Kun tuntuu, että useimpien muksut ovat keskenään pihalla kaikki illat. Pitääkö paikkansa?

Meillä on poika kaivannut kavereitten kanssa vietettyä aikaa jo 7-vuotiaasta. Meillä on harrastuksia lapsilla ma, ke ja pe sekä la. Ollaan sovittu, että meille voi kutsua kavereita leikkimään tai mennä kavereitten kanssa jonnekin tiistaisin ja sunnuntaisin. Lauantai on aina perhepäivä (paitsi yksi harrastus). Minusta on hienoa, että pojat (9-10 vee) ottavat vaikka luistimet kainaloon ja käyvät keskenään luistelemassa tai tytär 6 vee leikkii kaverinsa kanssa prinsessaleikkiä. Ei meillä muut edes osaa yhtä hyvin prinsessana oloa kuin tytär kaverinsa kanssa. Minusta se antaa jotain lisää, että on niitä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Millä ajalla teidän lapset ehtii olla ystäviensä kanssa, muulloin kuin koulussa? Mä ihmettelen, kun meillä lapsi haluaa olla perheen kanssa ennemmin kuin lähteä kavereiden kanssa hengailemaan.... Meillä ainakin arki-illat menee perheen ja harrastusten parissa, eipä siinä ehdi kylillä juosta. Viikonloppuisin ollaan useimmiten myös perheellä liikenteessä - juurikin laskettelemassa, luistelemassa, kaupoilla, kyläilemässä jne. - tai sitten ollaan ihan vaan kotona, omalla perheellä. Lapsi myös tykkää olla perheen kanssa, ei lähde pelkästään kaveriensa kanssa esim. laskettelemaan vaikka ikää jo 12..... Onko tämä ihan outoa? Koulussa toki kaverit, koulumatkoilla kanssa, viikonloppuisin jotain satunnaista pihapeliä silloin tällöin. Muutoin tykkää olla perheen kanssa. Onko perheen kanssa vietetty aika pahasta sosiaalisuuden kannalta? Onko teillä ollut tällaista? Kun tuntuu, että useimpien muksut ovat keskenään pihalla kaikki illat. Pitääkö paikkansa?

Mitä tarkoittaa kaikki illat? Tuskin kenenkään lapset on uluona kavereitten kanssa joka ilta. Meillä on pidetty ulkoilua tärkeämpänä kuin pelien ääressä istumista sisällä. Potkulautailu ja pyöräily ovat suosikkeja. Talvella rakentavat majoja. En koe, että perheen tarvitsisi osallistua vaikka majan tekoon tai skuuttailuun.

Meillä oli luokalla tyttö, joka kävi vielä yläasteella iskän kanssa hiihtämässä ja äidin kanssa kävelylenkeillä. Kun oltiin 5 hengen tyttöporukalla leffassa, tämä luokkakaveri tuli meidän eteen istumaan äitinsä ja isänsä kanssa. Minä sanoin, että voit sä tulla tänne meidän kans istumaan, jos haluut. No ei halunnut. Yllättäen ei ole mennyt naimisiin tai hankkinut lapsia. Varmaan viettää vapaa-aikansa edelleen vanhempiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli luokalla tyttö, joka kävi vielä yläasteella iskän kanssa hiihtämässä ja äidin kanssa kävelylenkeillä. Kun oltiin 5 hengen tyttöporukalla leffassa, tämä luokkakaveri tuli meidän eteen istumaan äitinsä ja isänsä kanssa. Minä sanoin, että voit sä tulla tänne meidän kans istumaan, jos haluut. No ei halunnut. Yllättäen ei ole mennyt naimisiin tai hankkinut lapsia. Varmaan viettää vapaa-aikansa edelleen vanhempiensa kanssa.

kaikki lapset eivät viihdy ikäistensä kanssa, osa on ns. vanhoja sieluja. itsekin olin teininä vielä paljon mieluummin vanhempien seurassa koska mun vanhemmat oli ihan maailman parhaita, kivoja, nuorekkaita, jaksoivat tukea ja lähteä liikenteeseen. vasta lukiossa alkoi löytyä samanhenkisiä frendejä joiden kanssa löytyi yhteisiä tekemisiä. nyt naimisissa ja perheellinen ja ns. "menestynytkin"... ei tarkoita, että kaikki jäisi naimattomiksi mammanmussuiksi... teininä vaan ei ois vähempää voinut kiinnostaa toisten tyttösten kikatusjutus ja kännisekoilujen muistelut. no, se outous jäi että viinaa en käytä vieläkään. veikko lavin sanoin: ihmisiä on kuin muurahaisia....