Tiedätkö yhtään perhettä, jonka äiti olisi lähtenyt?

En nyt varsinaisesti, mutta oma äitini oli ja on aika sairas, masennusta, paniikkihäiriöitä yms. Erosivat isän kanssa ja äiti ei halunnut nähdä meitä pitkään aikaan. Asui samalla paikkakunnalla ja tiesin missä oli, mutta en vain saanut tavata. Äiti siis itse sanoi ettei halua nähdä meitä. Se oli pienelle tytölle aika hämmentävää ja rankkaa.

Nykyään ok välit mutta ei ole tuon jälkeen enää tuntunut äidiltä. Isä on kasvattanut ja huolehtinut, onneksi oli kunnollinen isä.

Yhden tapauksen tiedän jossa kumpikin vanhempi hylkäsi lapsensa. Eikä siis mitään alkoholia tai mielenterveys ongelmia taustalla. Ihan tavallisia työssä käyviä ihmisiä.  Vanhempien erotessa lapsi oli äidillään, isäänsä tapasi koko ajan vähemmän ja vähemmän kunnes homma kuhtui kokonaan. Äiti vei lastaan omille vanhemmilleen hoitoon yhä enemmän, kunnes lapsi muutti ala-asteella kokonaan mummolaan. Äiti muutti sitten eri paikkakunnalle. Meni uusiin naimisiin, pyöräytti pari mukulaa lisää. Ero tuli myös tästä suhteesta, sitä en tiedä hylkäsi äiti myös nämä lapsensa.  

Yhden. Äiti oli kovin nuori, miehensä lähemmäs 40v. Äiti halusi bilettää. Seurustelin hetken tuon miehen kanssa.

Serkkuni äiti lähti, lapset olivat teini-ikäisiä. Aiemmin iloisissa serkuista tuli surumielisiä ja heijastunut varsinkin tyttäressä kyynisyytenä myös aikuisiällä. Tytär ei myöskään oikein löydä paikkaansa elämässä.

Isän uusi nainen sitten ajoi lapset isänsä luota heti, kun tulivat täysi-ikäisiksi. Lapset loukkaantuneet näistä riidoista niin, että välit isään menneet, eivät ole edes puheväleissä. Mitä isovanhempieni kautta olen tätä nasta tavannut, niin on tosi hirmu, omistushaluinen ja ilkeä ihminen. Äitiinsä lapset pitää yhteyttä.

Tiedän. Minä itse lähdin. En lähtenyt toisen miehen matkaan vaan muutin yksikseni asumaan. Myöhemmin lapset tulivat asumaan minun luokseni, kun selvisin burnoutista ja sain muutenkin asiat järjestykseen. Mies sai siinä samalla huomata, ettei hänestä oli lähi-isäksi, eikä ilmeisesti oikein etäisäksikään.

Kaikki järjestyi onneksi parhain päin.

Vivian Valpurin äiti jätti erossa lapsensa lasten isälle, koska muuten olisi tullut oikeustaistelu. Tästä useaan otteeseen julkisestikin on haastatteluissa maininnut, joten ajattelin, että tännekin voi asiasta kirjoittaa. Potkut sai Sallamaari tv-työstään sen takia, koska ei enää sopinut asuntomarkkinat- ohjelman imagoon "perheensä jättäneenä" äitinä. Mikä oli aika törkeää mielestäni.

Että sellainen vastaus tähän tympeään ja äitejä syyllistävään ketjuun.

Tiedän yhden tapauksen, jossa nainen jätti miehensä ja parivuotiaan lapsensa. Eivät ole tietääkseni olleet missään tekemisissä sen jälkeen.

Mutsi lähti -85 toisen miehen matkaan, olin silloin 10v ja systeri 3v.

Teki yhden lapsen vielä, velipuoli huusi pinnasängyssä paskat housussa kun viimeeksi näin, mutsia olen nähnyt joskus -90 luvulla, uuden miehen kanssa tappelivat kännissä aina.

Systeri oli enemmän tekemisissä ja tyhmänä lainasi rahaa sille.

Faijastakin tuli alkkari myöhemmin ja äitipuoli meidät kasvatti ja hoiti.

Sen olen kuullut että mutsilla on syöpä ja sen olisi pitänyt jo kuolla, lisäksi lähettelee kaikenlaisia paskaviestejä ja haukkuu kun ei ole lapsenlapsiaan edes nähnyt, taitaa olla myöhäistä nyt valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Hylännyt omat lapsensa, joko vain lähtemällä tai kenties tappalla itsensä.

Kysymys kuuluu, kuinka lapset ovat selvinneet tästä? Mitä heille kuuluu nyt?

Oma äitini lähti. Ei kait siinä. Olisin halunnut mukaan, hän ei halunnut minua. Ihan väleissä olemme nykyään, mutta vaikea sitä nyt on unohtaakkaan että laittoi itsensä ja omat menonsa minun edelle silloin kun olisin häntä tarvinnut. Enää en tarvitse.

Tiedän parikin. Ekassa tapaksessa Nainen lähti uuden miehen ja huumeiden viemänä ja jätti miehen alle puoli vuotiaan kanssa :/ Onneksi tää jätetty mies on kunnollinen ja hoitikin kunnialla tämän lapsen ja muutenkin tilanteen. Nyt mies on naimisissa ja tämä uusi nainen on oikeastaan lapsen äiti. Lapsi häntä äidiksi kutsuukin, on sanonut suoraan että tää on mun äiti eikä se ketä mut synnytti.

Toisessa äiti vasn lähti kunnei jaksanut ja jätti lapset isälle. Lapset taitavat olla vuoroviikonloppusin äidillään. En oikeastaan tiiä mikä tähän tilanteeseen johti.

Mun äiti lähti kun olin 7-v, ei halunnut nähdä. 10v aikana lähetti 2 synttärilahjaa, siinä se. Isä löysi onneksi piakkoin uuden vaimon, joka sitten kasvatti minut. Isä oli aina töissä. Äitipuoli ja isä tappeli minun kasvatuksesta paljon, isä antoi mulle aina kaiken periksi ja olen ollut ihan kamala lapsi. Onneksi mun äitipuoli on ihana ihminen, ja jaksoi mua ja isääni.

Nyt 25-vuotiaana välit poikki niin isään kuin äitiin. Kun olin 17 äiti tuli pullantuoksuisena takaisin elämääni, ja syyllisti kaikesta.. isä myös syyllistää ja kertoo uhranneensa paljon. Erosivat äitipuolen kanssa kun olin 16.. opiskeluajan asuin "yllättäen" äitipuolen luona.

Äiti luonnollisesti vihaa äitipuoltani, nykyään myös isä.  

Tiedän useammankin tapauksen.

Ikävä kyllä veljeni vaimo petti ja lähti, jätti veljen ja veljenpojan keskenään. No, tapaa hän kyllä poikaa, mutta tyyliin kerran kuussa, ja on jättänyt tapaamiskertoja väliin: poika on koulun jälkeen kävellyt kadulla yksinään kun äiti ei ollutkaan kotona. Hänen äitinsä ottaa siis ilmeisesti takaisin menettämäänsä "villiä nuoruutta".

Toisen tapauksen tiedän, jossa nuori äiti jätti lapsensa miehensä vanhemmille ja lähti kiertävän esiintyjän matkaan. Tämä siis jo useampi vuosikymmen sitten.

On muitakin tapauksia, jotka eivät ole niin läheisiä, enkä tiedä tapahtumien kulkua tai taustoja tarkemmin.

Mun yhden hyvän ystävän äiti otti hatkat aikoinaan. Oli alkoholisti, varmaan sillä oli vaikutusta. Mun kaveri kolmesta siskoksesta nuorin. Taisi olla tuohon aikaan jotain 4-6, ehkä.. vanhin sisko oli reilu kymmenvuotias.

Kaikki he ovat vähän niin ja näin. Vanhin siskoista on "pahin" tapaus. Oli myös ystäväni hetken aikaa, kunnes paljastui minkälainen ihminen on. En ehkä alkoholistiksi sanoisi, vaikka sitä toki kuluu paljon. Myös muita huumeita. On myös patologinen valehtelija, sekä varas, huijari. Täyttää kohta 40 mutta elää kuin teini.

Keskimmäisellä siskolla on väkivaltaisia taipumuksia. Käsittääkseni tämä on ongelma lähinnä humalassa, mutta muutenkin. Lapsia kahdelle miehelle, joista molemmista eronnut. Kohtelee teini-ikäistä tytärtään huonosti (läpsii, huutaa KAIKESTA, esim "miksi sä siinä istut, mene pois sä ärsytät mua, miksi aina ärsytät!" Kun tyttö tyyliin sanoo "moi äiti").

Nuorimmalla (ystäväni) menee ehkä parhaiten, mutta on alkoholisti hänkin. Myös väkivaltaisia taipumuksia on (ollut). Ennen kun tapasi nykyisen miehensä, hänellä meni aika lujaa. Päihteitä kului, oli masennusta ja ihmissuhdedraamaa isolla deellä. Nyt menee hyvin, kun löysi hyvän ymmärtäväisen miehen itselleen ja sai skarpattua, opiskeli ja sai mukavan työpaikan. Lapsia ei aio hankkia koska pelkää että löisi niitä. Eikä halua olla kuten äitinsä tai siskonsa.

Nuoremmat siskot eivät ole enää tekemisissä vanhimman kanssa. Isänsäkin laittoi ns "hanat kiinni" tämän kohdalla. Muut ovat suht läheisiä keskenään.

Heidän äitinsä kuoli pari vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen montakin tapausta, olen syntynyt v. 1992. Peruskoulussa yh-vanhemmat olivat pääosin miehiä.

Niinhän ne aina teidän lassukoiden jutuissa on.

Turhaan nyt lassukaksi yhden tarinan takia leimaa, onhan tuo aivan mahdollista, vaikka tilastollisesti harvinaisempaa.

Tiedän tapauksen missä perheen äiti teki itsemurhan ja sitten tytär teini-ikäisenä päätyi samaan ratkaisuun .

Itsemurha voi ongelmien tai elämän vastoinkäymisiä kohdatessa periytyä perheessä ikään kuin ratkaisumallina johon on viitoitettu tietä aiemmalla läheisen itsemurhalla.

Ihan mitä tahansa kokeilkaa ja etsikää keinoja mutta älkää kiltit tappako itseänne varsinkin jos olette tehneet lapsia. Sillä itsari voi olla kuin pohjaimu joka imaisee myös lasten elämät mukanaan imuunsa jonka te aiheutitte. Kyllä sitä ehtii kuolleena maata ikuisuuden, jokainen aikanaan lähtee -- älkää hosuko ja jättäkö jälkeenne mittaamatonta henkistä taakkaa. Tilanteet voivat näyttää paremmalta vaikka muutaman vuoden kuluttua ja itsetuhoinen olotila johtuu usein aivojen kemiallisesta epätasapainosta mikä on lääkäreiden avulla täysin hoidettavissa.

Tiedän monta jotka ovat päässeet tasapainoon elikkä saaneet "itsensä takaisin" ja tulleet onnelliseksi vaikka ovat aiemmin kärsineet esimerkiksi järkyttävistä ahdistus ja toivottomuustiloista. Monet selvinneet muuten auttavat sitten usein muita rohkaisten että älä nyt vain anna periksi jos synkkiä mietit.

Monet sellaiset ihmiset jotka oma perhe, läheinen tai yhteisö on hylännyt (itsemurha on tylyydessään pahin hylkääminen) kokevat arvottomuuden ja toivottomuuden tunteita siis ettei ole minkään arvoinen. Se (arvottomuuden) tunne voi olla niin sitkeä, että valtaa ihmisen mielen mustaksi vaikkei sillä ole mitään tekemistä sen asian kanssa kuinka arvokas ja ihana se ihminen oikeasti voi olla.

Tiedän tapauksen, jossa äiti lähti ja lapset jäi miehelle kuten asuntokin. Tosin piti myös varansa, että kyni erossa miehen omaisuuden aika hyvin.

Kyllä 3 tapausta

Vierailija kirjoitti:

Äitien lähtö on julmaa. Siinä missä suurin osa miehistä tapaa lapsiaan, äidit muuttavat toiselle puolelle maata ja perustavat uuden perheen. Vanhasta ei suostuta puhumaan. Kiva niille uusille lapsille, vanhoille ei niinkään.

Tunnen montakin tapausta, olen syntynyt v. 1992. Peruskoulussa yh-vanhemmat olivat pääosin miehiä. Joitakin näitä äitejä vei viina, suurinta osaa uusi rakkaus. Monella sen aikaisella kaverilla oli onneksi se äitipuoli vieressä. Asuttiin vähän ns. paremmalla alueella joten voi myös johtua siitä ettei yh-äitejä näkynyt.

Omituista :o Olen myöskin syntynyt 92 ja olen asunut sekä ns hyvillä, että huonoilla alueilla.

En tunne ainuttakaan yh-isää. Siis oikeasti, en ainuttakaan. Vaikka kuinka yritin miettiä. Äitejä taas tunnen. Ja tämä on totta.

Meidän talossa asuu isä noin yksivuotiaan lapsensa kanssa. Itselläni on saman ikäinen lapsi ja tulee pihalla välillä rupateltua. En tiedä yhtään mitä on tapahtunut, mutta puheista olen käsittänyt ettei äiti tapaisi lastaan ollenkaan.

Heillä näyttää pyyhkivän oikein hyvin, isä ja lapsi ovat iloisen oloisia molemmat. Isä tosin on hyvin väsyneen näköinen usein mutta kukapa pikkulapsen vanhempi ei olisi.

Minun äiti tappoi itsensä. Ainahan se arvet jättää. Isä ei kyennyt huolehtimaan.