Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä oletta isän suhtautumisesta pojan halukkuuteen harrastaa hänen kanssaan?
29.01.2016 |
Sori uusi avaus aiheesta, mutta en halunut sotkea enempää ketjua: ”http://www.vauva.fi/keskustelu/2485965/ymmarratteko_te_lapsen_isaa”. Mutta halusin vähän seikkaperäisemmin kirjoittaa mitä siihen frisbeegolf-harrastukseen liittyy.
Eli ensinnäkin siitä pojan (12 v) käyttäytymisestä, se on vaikeaa. Se on varmaan samanlaista kuin minun kanssani, kun käyn hänen kanssaan hiihtämässä. Jos yritän sanallisesti neuvoa hiihtoa jo automatkalla sinne ”pitää olla hyvä tasapaino”, niin poika saattaa sanoa ”itselläsi on huono tasapaino”. Sitten hiihtämässä…jos vähänkin satun menemään edelle tai hänen hiihtonsa menee vähän huonosti niin poika lyö hiihtonsa ihan läskiksi.
Samalla tavalla se käy tuolla f-golfatessa jos poika epäonnistuu, hän lyö ihan läskiksi, saattaa heitellä kiekkoja miten tahansa jne. Ymmärrän kyllä, että se on rasittavaa (isän näkökulmasta).
Poika lopetti juuri erään ohjatun harrastuksen ja hän sanoi että hän haluaisi aloittaa sen tilalla frisbeegolfin. Niin isänsä lauseet siitä: ”Pojan pää ei kestä harrastusta” (eli se käytös); ”miksi harrastaa lajia mikä itkettää.” Eli isä aivan vastustaa pojan harrastuksen aloittamista. Hän sanoo myös ”Pojan ei tarvitse tulla minun [frisbeegolf] kuvioitani sotkemaan”. Luulen että suurimmaksi osaksi tuo suhtautuminen johtuu juuri siitä että isä haluaa käyttää paljon aikaansa siihen golf-harrastukseen itselleen.
Kyllä siihen pojan haluun aloittaa se fgolf liittyy myös se että haluaisi isänsä kanssa tehdä. Sanoin että ensi kesänä alat olla jo niin iso että eiköhän sieltä seurasta porukkaa löydy, niin ei oikein halunnut. Poika ei ole kyllä kamalan sosiaalinen ja tutustumaan ihmisiin. Ymmärrän toki myös että haluaa isänsä kanssa tehdä. Isä on aika paljon vähentänyt poikansa ja perheensä kanssa tekemistä.
Eilen sai sitten sanottua tuon asian, ettei halua harrastaa yhtään pojan kanssa sitä, kun poika suuttuneena yritti ja yritti pelata peliä joka ei toiminut. Poika siis voi jumittua tuollaiseen ja hermostua kun peliaika on loppu. Niin siinä oli sitten veruke löydä lopullinen naula arkkuun.
Itse ajattelen asiasta näin. Ymmärrän isää liittyen pojan vaikeaan käytökseen, mutta hellästi ja johdonmukaisesti toimimalla tuo huono käytös voitaisiin kytkeä pois. Se on osa kasvatustehtävää. Itsekin haluaisin hiihtää pojan kanssa vaikeuksista huolimatta. En ymmärrä isän suhtautumista pojan harrastamishalukkuuteen. Jos poika haluaa jotain harrastaa, niin eikö siihen pitäisi juuri kannustaa? Aika harvoin kuulee sellaista ”Eikö sulle olisi jotain muuta lajia” En kyllä täysin halua siihenkään uskoa, etteikö mies ottaisi poikaa mukaan JOS poika ei olisi niin vaikea. Onhan siinä sitäkin että poika haluaa tehdä ja oppia ennen kaikkea isänsä kanssa ja isältään, mutta mielestäni siinä ei ole mitään pahaa.
Niin olemme siis edelleen naimisissa, isällä on ollut paljon työttömyyttä. Myönnän kyllä että sekin kyllästyttää. On kyllä nyt koulussa, mutta pienet on varmaan työllistymismahdollisuudet se jälkeen. Niin jos joku ei jaksanut lukea tai lukenut sitä toista ketjua, niin uhkasi erolla kun arvostelin hänen isyyttään ettei anna pojalleen aikaa tuohon, vaikka 20 h / viikko voi käydä harrastamassa (jos ei enemmänkin!). Ja lisäksi katsoo melkein koko ajan siihen liittyviä videoita netistä. Tekee kyllä vähän kotihommia. Aiemminkin on uhkaillut erolla, viime aikoina aika tiuhaan tahtiin. Voihan se olla merkki todellisista haluista. Jos ei uskalla ottaa asiasta vastuuta?
Toivottavasti viestini ei ollut liian sekava itsekin olen vähän sekaisin näistä asioista ja kirjoittelen siksi että saisin muitakin näkökulmia asioihin. Myönnän kyllä tarvitsevani itsekin tukea tähän. Mistä tiedän että päätös on oikea? Mistä sen tietää että aika on lähteä? Pitääkö asiasta olla ihan varma jos eroaa? Tosiaan onhan siinä se harkinta-aikakin. 6 kk erillään, ehkä se sitten kertoo molemmille miten asian laita oikeasti on.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Poika vois keksiä jonkun oman harrastuksen johon pyytää isää mukaan eikä tukkia itseään isän harrastukseen. En minäkään tykkäisi.
Tuskin lähtisi, muutenkin käyttää kaiken energiansa lähinnä tuohon f-golfiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö poika miksi isä ei enää halua mukaan?
Jotenkin automaattisesti luin sanan "seksiä" otsikkoon mukaan. Olen hirveä ihminen.
Ap kommentoi vielä: kyllä ymmärtäisin ettei omaa aikaa haluaisi antaa harrastuksestaan, jos sille olisi vähän aikaa. Mutta kun sitä on PALJON.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö poika miksi isä ei enää halua mukaan?
kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö poika miksi isä ei enää halua mukaan?
kyllä.
Ap
Onko poika itse kysynyt asiaa isältään ja luvannut käyttäytyä? Voisitteko porukalla sopia, että isä käy pojan kanssa kerran ja jos poika osaa käyttäytyä niin katsovat jatkot sitten?
Pojan käytös johtuu tollosta isästä; te suhtaudutte lapseen helvetin halveksivasti. Ongelma ei ole pojan käytös vaan teidän omanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi jokin yhteinen harrastus, jossa suoritusta ei niin mitattaisi ja jokainen voisi tehdä sitä omaan tahtiin. Esim uinti. Voisi tehdä hyvää molemmille. Isä saisi yhteistä aikaa pojan kanssa ja pojalle taas isän kanssa oleminen ilman piinallista suorittamisen painetta voisi olla helpompaa. Ja esim uimahallin sauna voisi olla hyväksi. Siis olla vähän niinkuin miesten porukassa.
Eiköhän teillä ole siellä pielessä moni muukin asia, koska eron uhka leijuu suhteen yllä.
Onko kyseessä erityislapsi vai miksi tarvii tuon ikäisenä isän ja äidin harrastuksiin mukaan?
Lapsen kanssa voi aikaa viettää ihan vapaamuotoisesti muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsivällisyyttä ja kannustamista.. Yrittäkää kaikki sietää turhautumista.
Tässäpä tämä hyvin tuleekin esille. Ehdotatte kaikkea, entäpä jo he tekisivät sitä ja tätä. Iskä tekee hyvin vähän lastensa kanssa verrattuna esim. minuun.
Niin, en edes tajua miksi iskä luo harrastukselle jo alkuunsa kilpailuasetelman, on muutes sanonu että lapsen ei kannata harrastaa fgolfia ku sillä on pää kolmantena jalkana. Miksi heti pitää olla hyvä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää perheterapiaan. Ongelma ei varmaan ole pelkkä lapsen harrastuksen löytäminen vaan koko perheen poikkeavaksi muuttunut suhde, jota lapsi heijastelee. Isän kaipuuta ja miehen mallia.
Harrastamisen pitäisi olla mukava juttu. Tästä oikein paistaa väkinäisyys eikä kenelläkään varmasti ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen neuvoja 12-vuotias tarvitsee hiihtämiseen? :D Antaa lapsen hiihtää. Sillä sen oppii. En ihmettele pojan asennetta, jos kokoajan on vieressä joku kyttäämässä ja neuvomassa.
Meillä siinä mielessä samanlaista, että poikaa kiinnostaisi keilaus ja golf isän kanssa, mutta on niin huono niissä ja kärttyinen, että mies ei jaksa. Nyt poika meni talveksi tenniskurssille, että voi kesällä pelata isän kanssa niin että saa pallon verkon yli. Poika 12 v ja muuttumassa murkkumaiseksi. Tärkeää olisi, että isä ei torjuisi poikaa, isä on idoli hänelle.
Onko pojalla kavereita? Harrastaminen voisi olla myös mielekkäämpää oman ikätason kavereiden kanssa. Näkisi että ihan samanlaisia kaikki muutkin on, eikä koko ajan joutuisi vertaamaan oma suoritustaan aikuiseen. Poikahan selvästi myös haluaa isänsä huomiota ja mielessään varmasti haluaisi onnistua isän edessä. Mutta kun tulee luonnollisia epäonnistumisia, purkautuu ne kaikki paineet kiukkuna ja raivonpuuskina.
Kaikesta sitä näköjään saa halutessaan hankalaa.
Vaikka jo kirjoittelinkin lyhyen vastauksen toiseen ketjuusi, niin otanpa laajemmin myös kantaa kun taustoja enemmän toit esille.
Eli itse isänä oon iloinen kun saan poikaa ottaa mukaan harrastuksiin. Oma poikanikin kiukuttelee helposti kun ei onnistu, monesti jumiutuu kentälle ja vetää raivarit istuen johonkin kun ei onnistu. Frisbeeradalla kun on paljon heittäjiä niin ei oikein voi jäädä tien tukoksi. Siten ymmärrän kyllä isän pointin että jos pojan kanssa menee semmoiseksi, niin se aiheuttaa paljon harmaita hiuksia isälle ja kanssaharrastajille. MUTTA kuten itsekin sanoit, niin nämäkin vastoinkäymiset on osa sitä kasvamista ja kasvatusta, joihin isälläkin on velvollisuutensa. Itse esimerkiksi pojan valittaessa ja kiukutellessa ettei heitto mene tai itkupotkuraivareissa sanon vain, että ei ole pakko heittää tai olla mukana. Jos poika jumiutuu niin kylmän viileästi olen välillä vain pojan napannut kainaloon ja kantanut eteenpäin huudon saattelemana. Kyllä se siitä sitten on rauhoittunut kun huomaa ettei raivoaminen ole auttanut.
Oma poikani on toki pienempi, alle kouluikäinen. 12v:n kanssa ei sama onnistu. 12 vuotiaalle pitää tuossa tilanteessa ennemmin tehdä selvät pelisävelet harrastukseen. Eli jos ei onnistu tai käyttäydy, niin mukaan ei ole asiaa. Isä tekee siinä teillä väärin, että ennakkoluuloisesti jo sanoo ettei tuu onnistumaan. Ennemmin pitäisi ennalta pojan kanssa sopia että nyt käydään tunti heittämässä, ja jos ei käyttäydy niin seuraavaa kertaa ei tule. Tuon ikäisille kyllä löytynee oman ikäistäkin harrastuskaveria, tai sitä seuratoimintaa tai jotain frisbeekursseja ym.
Se, onko isän vapaa-aika ja runsas lajin harrastaminen ongelma avioliitolle, on jo ihan toinen juttu. Ja se on sun ja isän välinen asia. Ei pitäisi poikaan liittyä mitenkään. Eikä siitä pidä poikaa kuormittaa kummankaan kyselemällä tai uhkaamalla. Isä voisi huonomminkin käyttää vapaa-aikansa. Toki harrastus ei saa olla kaiken muun edellä (lapsi, kotityöt, avioliitto, työnhaku, opiskelu)
- Frisbeeisä
En voi olla lukematta otsikon loppuun sanaa "seksiä".
Alue: Aihe vapaa
Poika vois keksiä jonkun oman harrastuksen johon pyytää isää mukaan eikä tukkia itseään isän harrastukseen. En minäkään tykkäisi.