Lapsi jättäytyy yksin välitunnilla. Syytä huoleen?

Up

Kannattaa puhua opelle asiasta. Itse ainakin puhuisin.

Ajattelinkin puhua. Mutta mitähän ope voi tehdä? Ei voi pakottaa ketään olemaan lapsen kanssa. Vai? Sydän särkyy rakkaan lapseni takia :( ap

No haluaisiko hän mukaan leikkeihin vai kaipaako hän omaa rauhaa? Missäs se hyvä kaveri on välitunneilla? Huolissaan voi olla jos lapsi kärsii tilanteesta, ei voi olla oma itsensä tai joutuu silmätikuksi.

Minkä ikäinen? Ja onko ainoa lapsi?

Lapsen omien sanojen mukaan muut eivät pidä hänestä. En tiedä, uskoako. Teille, äidit, sanoisin, että kannustakaa lapsianne ottamaan muutkin leikkiin. Myös, tai erityisesti, ne hiljaiset ja syrjäänvetäytyvät. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen? Ja onko ainoa lapsi?

3-luokkalainen. Ei ole perheen ainokainen. Ap

Jos lapsesi on luonteeltaan ujo kuten kuvailit, ehkä se on hänelle luontaisempaa olla itsekseen entä esimerkiksi ison lapsiryhmän joukossa? Itse olin lapsena hyvinkin samankaltainen, minulla oli yksi "paras kaveri", ja jättäydyin omaehtoisesti useastakin ryhmätilanteesta pois. Jotkut ovat lapsesta lähtien introvertteja tai itsekseen olijoita enemmän. Jos lapsesi voi muuten hyvin ja vaikuttaa onnelliselta, ei välttämättä ole syytä suureen huoleen vielä? Toki jos lapsi ilmaisee halua osallistua, muttei syystä tai toisesta uskalla tai viitsi mennä mukaan, selvittäisin syytä opettajan kanssa. Lapset osaavat myös jättää ulkopuolelle ujomman, ja se on varhainen kiusaamisen merkki.

Itsekin viihdyin jo koulussa yksin. Jos itse ei halua mukaan, miksi pakottaa,. Todennäköisesti on introvertti, se on ominaisuus ja pysyvä sellainen.

Hän on masentunut. Keskusteluapu voisi auttaa, mutta katso, että teet selväksi, ettei kerro koulussa siitä!

Lapset ovat toisinaan julmia toisilleen. Ja ketään ei voi pakottaa toisen kaveriksi. Ei sinun lastasi, eikä niitä muita hänen kaverikseen.

Olin itse tuollainen, sillä minuun oli kotona iskostettu, että olen arvoton. Mene siinä sitten mukaan leikkeihin..

Mä olin aika samanlainen lapsena, tulin kyllä luokkakaverieni kanssa hyvin toimeen, mut useesti välitunnit halusin hengata yksinäni, ja oon vasta aikuisena tajunnut että se varmaan johtui introvertistä luonteestani, että tarvin saada olla välitunnit yksin ikäänkuin nollatakseni aivojani jotta jaksaisin keskittyä tunneilla kunnolla.

Silmäni avautuivat vastauksistanne. Kyllä, kyse on introvertistä lapsesta. Miten en tätä hoksannutkaan! Joskus sitä ei näe metsää puilta. Ehkei aihetta huoleen olekaan. Lapsi vaikuttaa suht tyytyväiseltä. On iloinen koulun jälkeen yms. Ap

Jotkut ovat vähän arkoja, syrjäänvetäytyviä on ehkä osa heidän perusluonnettaan.

Kannattaa puhua opettajalle.

Tietysti voisit myös itse rohkaista ja kannustaa lasta menemään leikkeihin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelinkin puhua. Mutta mitähän ope voi tehdä? Ei voi pakottaa ketään olemaan lapsen kanssa. Vai? Sydän särkyy rakkaan lapseni takia :( ap

Ota yhteyttä opettajaan. Ope voi keskustella, luokkatovereiden kanssa, että kaikki oteaan mykaan välituntileikkeihin. Kaikkien ei tarvitse olla parhaita ystäviä, mutta kaikkien on opeteltava tulemaan toimeen toisten kanssa. Lapset ovat hyvin ymmärtäväisiä, ja tarvitsevat aikuisen ohjausta sosiaalisissa tilanteissa.

Terv. Ope

Vierailija kirjoitti:

Lapsen omien sanojen mukaan muut eivät pidä hänestä. En tiedä, uskoako. Teille, äidit, sanoisin, että kannustakaa lapsianne ottamaan muutkin leikkiin. Myös, tai erityisesti, ne hiljaiset ja syrjäänvetäytyvät. Ap

Eli kaikki ei ole ok, vaikka introkortti otettu esiin. Muut eivät pidä lapsestasi ja muutaman vastauksen jälkeen totetat, että joo, kaikkihan on ok, en vaan hokannut, että lapsi intro.

Lapsesi kärsii koulussa, koska muut lapset eivät pidä hänestä. Hän ei kärsi siitä, että itse vetäytyy. Kaksi eri asiaa. Ja olisin erittäin huolissani tilanteesta ja lapsesta. Muita ei voi pakottaa tykkäämään, viihtymään tai mitään. Muiden on pakko opetella hyväksymään lapsesi. Teidän pakoksi jää tsempata lastanne, ettei kärsi, menemään ja olemaan.

Minä olin melko samanlainen kuin lapsesi. Olin välitunnit yksin. Eka-tokaluokalla olisin joskus kaivannut kavereita, mutta kun olin liian ujo niitä saamaan, sopeuduin tilanteeseen ja aloin viihtyä yksin vielä entistäkin paremmin. Kaikki oppilaat vihasivat minua, ja se ei ole omaa kuvitteluani, vaan he sanoivat sen kyllä suoraan. Jouduin kiusatuksikin.

Mitä isommiksi vartuimme, sitä enemmän minua kiusattiin. Minusta olisi kyllä pitänyt olla huolissaan, sillä minusta ei koskaan tullut "normaalia aikuista". Kaikki opiskeluni olen joutunut keskeyttämään, kun olen ollut liian ujo ja vihamielinen. Töissä en ole koskaan ollut.

Itse tykkäsin olla välitunnit enimmäkseen yksin niin ala- kuin yläasteellakin. Aina ollut introvertti - edelleenkin tuntuu, että aistit ylikuormittuvat, jos koko ajan on joku vierellä hääsäämässä. Opettajille tämä oli suurempi ongelma kuin itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen omien sanojen mukaan muut eivät pidä hänestä. En tiedä, uskoako. Teille, äidit, sanoisin, että kannustakaa lapsianne ottamaan muutkin leikkiin. Myös, tai erityisesti, ne hiljaiset ja syrjäänvetäytyvät. Ap

Eli kaikki ei ole ok, vaikka introkortti otettu esiin. Muut eivät pidä lapsestasi ja muutaman vastauksen jälkeen totetat, että joo, kaikkihan on ok, en vaan hokannut, että lapsi intro.

Lapsesi kärsii koulussa, koska muut lapset eivät pidä hänestä. Hän ei kärsi siitä, että itse vetäytyy. Kaksi eri asiaa. Ja olisin erittäin huolissani tilanteesta ja lapsesta. Muita ei voi pakottaa tykkäämään, viihtymään tai mitään. Muiden on pakko opetella hyväksymään lapsesi. Teidän pakoksi jää tsempata lastanne, ettei kärsi, menemään ja olemaan.

Nyt kärjistät. Juuri lapsihan helposti sanoo "nuo ei tykkää minusta". Ei se välttämättä ole edes totta. Miksi olisit erittäin huolissasi? Etkö lukenut vastauksiani? Hätääntyneenä en minäkään pysty aina ajattelemaan järkevästi. Ap

En tarkoita, että tässä olisi samanlainen tapaus mutta kerronpa kuitenkin. Poikani oli koko ala-asteen hyvin pienessä maalaiskylän koulussa, paikka oli niin pieni, että lähes kaikki oppilaat tunsivat toisensa ainakin ulkonäöltä jo ennen kouluun menoa. Samalla luokalla oli sitten eräs lapsi, joka ei tahtonut leikkiä muiden kanssa, tai olisi tahtonut mutta ei sitä mitä muut halusivat vaan tuon lapsen olisi pitänyt saada määrätä mitä leikitään. Juttu meni tietenkin hyvin pian myös vanhempien korviin ja sitä kautta opettajalle. Pojat alkoivat saada aiheettomia rangaistuksia milloin mistäkin ihan sen mukaan mitä lapsi ja hänen vanhempansa opettajalle kertoivat.

Tietysti tuon lapsen sitten annettiin olla omissa oloissaan koska jälki-istuntoja jaettiin jo siitä jos joku ojensi lapselle hänen itse  pudottamansa lakin.  Häntä ei enää uskallettu ottaa ollenkaan leikkeihin mukaan koska kaikki mitä muut tekivät oli kiusaamista, myös se jos häneltä joku otti jalkapallopelissä pallon pois. Tietenkään hänen synttäreilleenkään ei kukaan mennyt, vanhempien taholta sai haukkumiset ainakin meidän poika sekä me vanhemmat koska olimme aivopesseet poikamme vihaamaan heidän lastaan.

Onneksi ala-aste loppui aikanaan ja tiet erkaantuivat yläasteelle lähdettäessä. Tuo lapsi on nykyään nuorehko aikuinen eikä ole tähän mennessä tietääkseni tehnyt päivääkään töitä, opiskellut kyllä milloin mitäkin mutta mitään ei loppuun saakka.

Minun poika viihtyi toiselle luokalle asti yksin. Viihtyy siis vieläkin, välillä seisoo välitunnilla yksin. Tiedän tämän siitä kun isoveljensä kertoo.

Poika on edelleen toisella luokalla.

Olin myös itse huolissani ja ajattelin että hänellä ei ole ketään kaveria ja mietin että kiusataanko häntä. Poika varmaan hermostui uteluihini ja pari kertaa sanoi juuri tuon että hänestä ei pidetä.

Uskoinkin tuota aikansa kunnes näin poikani pari kertaa luokkakavereiden ympäröimänä ja kaikki jutteli iloisesti keskenään. Sen jälkeen en stressannut enää ja poikakin pikkuhiljaa alkoi käydä kavereilla kylässä ja kaverit myös soittelee. Tosin viihtyy edelleen yksin kuten sanoin, ehkä kerran viikossa vaan kaipaa kaveria ja aina sen saa halutessaan. Poika sai vuosi sitten autismidiagnoosin joka selittää hyvin paljon tätä halua olla yksin.

Diagnoosista huolimatta pärjää hyvin sosiaalisissa tilanteissa, on aina oma itsensä ja siksi varmaan ei ole joutunut kiusatuksi.

Jos ap lapsesi ei asiasta kärsi, niin huoli on varmasti turha :)

Kannattaa silti olla tuntosarvet tarkkana tilanteen suhteen.