Lue keskustelun säännöt.
Sähköyliherkät
28.01.2016 |
Hei sähköyliherkät, miten selviydytte työelämässä? Lopetin konttorityöt kun sain liikaa oireita näyttöpäätteistä, printtereistä ym toimistolaitteista ja siirryin ulkohommiin. TV:stä ja radiosta hankkiuduin eroon heti alkuunsa. Isoissa kauppakeskuksissa ikävää liikkua, kun megawattiluokan valonheittimet ja neonvalot säteilevät. Suosinkin pikkukauppoja.
Kommentit (64)
kukaan ei synny sähkö yliherkkänä, siihen kasvetaan..esim toimistossa olet 5v wlan tukiaseman vieressä työskentelemässä joka päivä 8 tai ylikin niin saatat herkistyä sähkölle..käytännössä keho reagoi sillätavalla koska se ei halua sitä säteilystä aiheutuvaa syöpää kehoosi..oireita on monia..ne ovat ihan ihmis kohtaisia..jotkut ovat alttiimpia syövälle..jollain on paksumpi rasvakerros/iho/kallo yms..muita variaatioita ja muutujia ovat elämäntavat.tupakointi yms..vahvan vastustuskyvyn, terve ja hyvinvoiva ihminen joka syöhyvin ja urheilee on vaikeampaa sairastua sähköyliherkkyyteen koska heillä on korkea toleranssi sairastua ylipäätänsä mihinkään..mut joo..foliohattuu vaa päähä ja lenkille pojjaat..muistakaa syödä mustikoita ja puolukoita..uskoo ken tahtoo ja mihin uskoo..lol'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaa sun paikkas olla pöpilässä eikä ulkotöissä
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myöskin täysin työkyvytön sähköyliherkkyyden takia, päätetyöskentely / toimistotyöskentely ylipäätäänsä on kertakaikkiaan mahdotonta minulle. Olen yrittänyt pääsyä työkyvyttömyyseläkkeelle mutta en vain saa diagnoosia mistään joten avian perus tuilla tässä kitkuttelen vuodesta toiseen.
Asun kerrostalossa ja naapureiden sähköt vuotaa omaan asuntooni joten terveydentilani on aika huono koko ajan, olen kyllä pyytänyt että telkkarin voisi siirtää toiselle seinälle mutta eivät ole ainakaan vielä siirtäneet. Hankala vaatia korvauksiakaan terveyteni vaarantamisesta lakiteitse kun lääkärit vain tarjoavat eioota.
On todella valitettavaa kuinka tuhannet ihmiset joutuvat kärsimään tästä yliherkkyydestä vailla yhteiskunnan tukea ja tunnustusta, pilkkaajat voisivat kokeilla astua saappaisiini edes yhdeksi päiväksi, kylläpä siinä hymy hyytyisi.
Jos tilanteesi on noin paha, miksi ihmeessä kirjoittelen tänne nettiin? Ja miten pystyt, eikös tietokoneen lähellä ole joka tapauksessa sitä herkistävää sähköä, jota pitäisi viimeiseen saakka välttää? Ja onhan Suomessa lääkäreitä jotka ovat perehtyneet noihin yliherkkyyksiin ja kirjoittavat diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-M36 kirjoitti:
Mielenterveydellisillä nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä. On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.
Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.Nimenomaan. Mulla on tuttuja jotka ovat ympäristöyliherkkiä, tuota sähköyliherkkyyttä joillakin.
Yhteistä heillä kaikilla on se, että kun heitlä kysyy mitä kuuluu, niin KAIKKI kuulumidset ovat aina noita ympäristöyliherkkyyskuulumisia. Se on heidän ainoa olemassaolonsa muoto. Heitä itseään, ajatuksia, saati perheenjäseniä ei ole olemassakaan, vain heidän rakas, hartaasti vaalittu herkkyytensä. Okei, voihan se olla kovaa, itsekin allerginsea ihmisenä tiedän jotain siitä, millaista on ottaa niitä yliherkkystekijöitä huomioon. Allergia on kuitenkin vain yksi osa minua. Myös esim. rintasyöpää sairastava ystäväni keskittyy kyllä pääasiassa ihan muuhun kuin siihen syöpään. Uskon, että on olemassa erilaisia ympäristöyliherkkyyksiä, jotka aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Yhtä lailla uskon siihen, että kun ihminen alkaa joka hetki kuulostella kehonsa reaktioita, hänen elämänsä kääntyy sisäänpäin ja todellisuudentajunsa hämärtyy. Ihminenhän pystyy ajatuksen voimalla vaikka miten, helpoimmasta päästä on luoda itselleen vaikka mitä tykytyksiä ja oireita. Joten siinä vaiheessa kun kuuluu pelkkää oireilua, sairauden painopiste on siirtynyt psyyken ongelmiksi. MIkäli se ei alunperin sitä ole jo ollut. Ehkä joku ympäristöyliherkkä on herkempi kuin keksimäärin ihmiset, mutta mun kokemuksen mukaan heillä kaikilla on suuri tarve kontrolloida ympäristöään. Ja mikäpä sen kätevämpää kuin saada oireita elämästä ylipäätään. Sillä tavoin saa muut ihmiset hyppimään pillinsä mukaan ja itselleen kuninkaallisen kohtelun. Kun milloin tahansa voi saada allergisen kohtauksen mistä tahansa ja lakata olemasta vastuullinen aikuinen. Olen pahoillani jos loukkaan heitä joille ongelma on todellinen. (Tai kaipa se psyyken horjuminenkin todellinen ongelma on) mutta mulla on kokemusta nimenomaan toisia ihmisiä kyykyttävistä "ympäristöyliherkistä" Kunnon diagnoosi on mainio keino paeta elämän kipeitä kysymyksiä.
No. Toisaalta ja toisaalta. Minä en ole sähköyliherkkä, joten ehkä ei ole ihan vertailukelpoista. Saan kuitenkin tiettyjä oireita tietyistä asioista ja voit olla ihan varma, että on vain harva ja valittu joille edes kehtaan mainita asiasta ja todellakaan heillekään en puhu asiasta jatkuvasti vaan voin ehkä todeta, että ostin turhaan laitteen x, koska en voikaan käyttää sitä.
Jos jollain kuitenkin on jotain vaikeita yleisoireita, joita hän saa lähes kaikkialla ja lähes kaikesta ilman että voi asiaan itse vaikuttaa ja ehkä edes välttämättä tietää, mistä se johtuu, voin vaan hyvin kuvitella sellaisen ihmisen ahdistusta ja hätää.
Kyllä, uskon myös että näin on. Minkäänlaiset oireet eivät kuitenkaan oikeuta esim. kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti.
Varmasti on oireita joihin ei itse voi vaikuttaa. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, ja saa helposti psykosomaattisia oireita. Osa oireista voi johtua ahdistuksesta, eikä ympäristötekijöistä. Näin yleensä. Ovatko sähköyliherkät näiden mekanismien yläpuolella? Sairauskin näyttää olevan suurta ahdistusta aiheuttava, joten luulisi että se altistaa vahvasti psykosomaattisellekin oireilulle?
Yrittääkös tuo alapeukku nyt todistaa että sähköyliherkät ovat kuin ovatkin psykosomaattisen oireilun yläpuolella? Että jos jostakin nipistää, niin ainoa vahtoaehto on aina ympäristön ärsykkeet, ei koskaan oma horjuva (yliherkkä) psyyke?
Ei, päinvastoin. Sähköyliherkkyys on psyyken ongelma selkeästi. Mutta jotenkin hölmösti kirjoitat, kerropa minulle sairaus, joka ei olisi psykosomaattinen, edes ihan vähän?
En tiedä. Mä luulin että päässäni oli vikaa, mutta olikin autoimmuunisairaus. Mut jostain syystä nimenomaan sähköyliherkät näyttävät laittavat kaiken yliherkkyytensä syyksi ja korostavan, että päässä ei voi mitään vikaa olla. Vaikka tuollainen jatkuva ympäristön kontrollointi ja omien olojen jatkuva kuulostelu altistaa todellisuudentajun horjumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myöskin täysin työkyvytön sähköyliherkkyyden takia, päätetyöskentely / toimistotyöskentely ylipäätäänsä on kertakaikkiaan mahdotonta minulle. Olen yrittänyt pääsyä työkyvyttömyyseläkkeelle mutta en vain saa diagnoosia mistään joten avian perus tuilla tässä kitkuttelen vuodesta toiseen.
Asun kerrostalossa ja naapureiden sähköt vuotaa omaan asuntooni joten terveydentilani on aika huono koko ajan, olen kyllä pyytänyt että telkkarin voisi siirtää toiselle seinälle mutta eivät ole ainakaan vielä siirtäneet. Hankala vaatia korvauksiakaan terveyteni vaarantamisesta lakiteitse kun lääkärit vain tarjoavat eioota.
On todella valitettavaa kuinka tuhannet ihmiset joutuvat kärsimään tästä yliherkkyydestä vailla yhteiskunnan tukea ja tunnustusta, pilkkaajat voisivat kokeilla astua saappaisiini edes yhdeksi päiväksi, kylläpä siinä hymy hyytyisi.
Jos tilanteesi on noin paha, miksi ihmeessä kirjoittelen tänne nettiin? Ja miten pystyt, eikös tietokoneen lähellä ole joka tapauksessa sitä herkistävää sähköä, jota pitäisi viimeiseen saakka välttää? Ja onhan Suomessa lääkäreitä jotka ovat perehtyneet noihin yliherkkyyksiin ja kirjoittavat diagnoosin.
Jos et roikkuisi netissä, voisit sietää naapurin telkkarin...? Muutos kannattaa aina aloittaa itsestä eikä vaatia toisia muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten mielenterveysongelmien kanssa yleensä pärjätään töissä
Vierailija kirjoitti:
Uskoin ennen että sähköyliherkkyys on oikeasti hankala fyysinen sairaus. Sitten tutustuin sähköyliherkkään ihmiseen. Voi olla, että jonkinlainen herkkyys on oikeastikin olemassa. Mutta sana sähköyliherkkyys tarkoittaa mulle nykyään samaa kuin sekopäinen ihminen. Kokemus opettanut.
Varsin oikeaan osunut diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sähköyliherkkyyttä saa homeopatialla tehokkaasti hoidettua.
Sähköyliherkkyyden ydin kun on päänsisäisissä asioissa, tuotteistettu placebo-efekti (jota homeopatia on) saattaisi itseasiassa auttaa. ihan oikeasti. Sä uskot vahvasti, että saat oireita siitä sun tästä joten "koet" niitä, ja ne tuntuvat todentuntuisilta. Miksipäs siis placebo-efekti ei voisi olla avuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-M36 kirjoitti:
Mielenterveydellisillä nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä. On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.
Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.Nimenomaan. Mulla on tuttuja jotka ovat ympäristöyliherkkiä, tuota sähköyliherkkyyttä joillakin.
Yhteistä heillä kaikilla on se, että kun heitlä kysyy mitä kuuluu, niin KAIKKI kuulumidset ovat aina noita ympäristöyliherkkyyskuulumisia. Se on heidän ainoa olemassaolonsa muoto. Heitä itseään, ajatuksia, saati perheenjäseniä ei ole olemassakaan, vain heidän rakas, hartaasti vaalittu herkkyytensä. Okei, voihan se olla kovaa, itsekin allerginsea ihmisenä tiedän jotain siitä, millaista on ottaa niitä yliherkkystekijöitä huomioon. Allergia on kuitenkin vain yksi osa minua. Myös esim. rintasyöpää sairastava ystäväni keskittyy kyllä pääasiassa ihan muuhun kuin siihen syöpään. Uskon, että on olemassa erilaisia ympäristöyliherkkyyksiä, jotka aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Yhtä lailla uskon siihen, että kun ihminen alkaa joka hetki kuulostella kehonsa reaktioita, hänen elämänsä kääntyy sisäänpäin ja todellisuudentajunsa hämärtyy. Ihminenhän pystyy ajatuksen voimalla vaikka miten, helpoimmasta päästä on luoda itselleen vaikka mitä tykytyksiä ja oireita. Joten siinä vaiheessa kun kuuluu pelkkää oireilua, sairauden painopiste on siirtynyt psyyken ongelmiksi. MIkäli se ei alunperin sitä ole jo ollut. Ehkä joku ympäristöyliherkkä on herkempi kuin keksimäärin ihmiset, mutta mun kokemuksen mukaan heillä kaikilla on suuri tarve kontrolloida ympäristöään. Ja mikäpä sen kätevämpää kuin saada oireita elämästä ylipäätään. Sillä tavoin saa muut ihmiset hyppimään pillinsä mukaan ja itselleen kuninkaallisen kohtelun. Kun milloin tahansa voi saada allergisen kohtauksen mistä tahansa ja lakata olemasta vastuullinen aikuinen. Olen pahoillani jos loukkaan heitä joille ongelma on todellinen. (Tai kaipa se psyyken horjuminenkin todellinen ongelma on) mutta mulla on kokemusta nimenomaan toisia ihmisiä kyykyttävistä "ympäristöyliherkistä" Kunnon diagnoosi on mainio keino paeta elämän kipeitä kysymyksiä.
No. Toisaalta ja toisaalta. Minä en ole sähköyliherkkä, joten ehkä ei ole ihan vertailukelpoista. Saan kuitenkin tiettyjä oireita tietyistä asioista ja voit olla ihan varma, että on vain harva ja valittu joille edes kehtaan mainita asiasta ja todellakaan heillekään en puhu asiasta jatkuvasti vaan voin ehkä todeta, että ostin turhaan laitteen x, koska en voikaan käyttää sitä.
Jos jollain kuitenkin on jotain vaikeita yleisoireita, joita hän saa lähes kaikkialla ja lähes kaikesta ilman että voi asiaan itse vaikuttaa ja ehkä edes välttämättä tietää, mistä se johtuu, voin vaan hyvin kuvitella sellaisen ihmisen ahdistusta ja hätää.
Saatko testatusti, vai saatko mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myöskin täysin työkyvytön sähköyliherkkyyden takia, päätetyöskentely / toimistotyöskentely ylipäätäänsä on kertakaikkiaan mahdotonta minulle. Olen yrittänyt pääsyä työkyvyttömyyseläkkeelle mutta en vain saa diagnoosia mistään joten avian perus tuilla tässä kitkuttelen vuodesta toiseen.
Asun kerrostalossa ja naapureiden sähköt vuotaa omaan asuntooni joten terveydentilani on aika huono koko ajan, olen kyllä pyytänyt että telkkarin voisi siirtää toiselle seinälle mutta eivät ole ainakaan vielä siirtäneet. Hankala vaatia korvauksiakaan terveyteni vaarantamisesta lakiteitse kun lääkärit vain tarjoavat eioota.
On todella valitettavaa kuinka tuhannet ihmiset joutuvat kärsimään tästä yliherkkyydestä vailla yhteiskunnan tukea ja tunnustusta, pilkkaajat voisivat kokeilla astua saappaisiini edes yhdeksi päiväksi, kylläpä siinä hymy hyytyisi.
No varmasti. Myötätunnosta jouduin jo imemään hymyä pyllyyn koko sen ajan kun luin viestiäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-M36 kirjoitti:
Mielenterveydellisillä nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä. On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.
Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.Nimenomaan. Mulla on tuttuja jotka ovat ympäristöyliherkkiä, tuota sähköyliherkkyyttä joillakin.
Yhteistä heillä kaikilla on se, että kun heitlä kysyy mitä kuuluu, niin KAIKKI kuulumidset ovat aina noita ympäristöyliherkkyyskuulumisia. Se on heidän ainoa olemassaolonsa muoto. Heitä itseään, ajatuksia, saati perheenjäseniä ei ole olemassakaan, vain heidän rakas, hartaasti vaalittu herkkyytensä. Okei, voihan se olla kovaa, itsekin allerginsea ihmisenä tiedän jotain siitä, millaista on ottaa niitä yliherkkystekijöitä huomioon. Allergia on kuitenkin vain yksi osa minua. Myös esim. rintasyöpää sairastava ystäväni keskittyy kyllä pääasiassa ihan muuhun kuin siihen syöpään. Uskon, että on olemassa erilaisia ympäristöyliherkkyyksiä, jotka aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Yhtä lailla uskon siihen, että kun ihminen alkaa joka hetki kuulostella kehonsa reaktioita, hänen elämänsä kääntyy sisäänpäin ja todellisuudentajunsa hämärtyy. Ihminenhän pystyy ajatuksen voimalla vaikka miten, helpoimmasta päästä on luoda itselleen vaikka mitä tykytyksiä ja oireita. Joten siinä vaiheessa kun kuuluu pelkkää oireilua, sairauden painopiste on siirtynyt psyyken ongelmiksi. MIkäli se ei alunperin sitä ole jo ollut. Ehkä joku ympäristöyliherkkä on herkempi kuin keksimäärin ihmiset, mutta mun kokemuksen mukaan heillä kaikilla on suuri tarve kontrolloida ympäristöään. Ja mikäpä sen kätevämpää kuin saada oireita elämästä ylipäätään. Sillä tavoin saa muut ihmiset hyppimään pillinsä mukaan ja itselleen kuninkaallisen kohtelun. Kun milloin tahansa voi saada allergisen kohtauksen mistä tahansa ja lakata olemasta vastuullinen aikuinen. Olen pahoillani jos loukkaan heitä joille ongelma on todellinen. (Tai kaipa se psyyken horjuminenkin todellinen ongelma on) mutta mulla on kokemusta nimenomaan toisia ihmisiä kyykyttävistä "ympäristöyliherkistä" Kunnon diagnoosi on mainio keino paeta elämän kipeitä kysymyksiä.
No. Toisaalta ja toisaalta. Minä en ole sähköyliherkkä, joten ehkä ei ole ihan vertailukelpoista. Saan kuitenkin tiettyjä oireita tietyistä asioista ja voit olla ihan varma, että on vain harva ja valittu joille edes kehtaan mainita asiasta ja todellakaan heillekään en puhu asiasta jatkuvasti vaan voin ehkä todeta, että ostin turhaan laitteen x, koska en voikaan käyttää sitä.
Jos jollain kuitenkin on jotain vaikeita yleisoireita, joita hän saa lähes kaikkialla ja lähes kaikesta ilman että voi asiaan itse vaikuttaa ja ehkä edes välttämättä tietää, mistä se johtuu, voin vaan hyvin kuvitella sellaisen ihmisen ahdistusta ja hätää.
Saatko testatusti, vai saatko mielestäsi?
No miten sitä mielestäsi testaa validisti?
Suhtaudun ihan normaalisti elektroniikkaan ja teen hankintoja. Joidenkin laitteiden osalta olen huomannut oireita ja olen lopettanut käytön. Oireet loppuvat. Jos joudun ottamaan laitteen uudelleen käyttöön, oireet alkavat taas. Ja lakkaavat kun laite siirtyy laatikonpohjalle uudelleen.
En kuitenkaan oleta omien oireideni liittyvän sähköön vaan johonkin muuhun ominaisuuteen, jonka oletan liittyvän säteilyyn. En ole alan asiantuntija, joten vaikea eritellä asiaa sen tieteellisemmin. Käytän laitteita ennakkoluulottomasti aina siihen asti, kunnes jotain ilmenee. Tämä on tosi kiusallista enkä mielelläni huutele asiasta. Olen ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen enkä istu kynttilänvalossa tai maadota sänkyäni.
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-M36 kirjoitti:
Mielenterveydellisillä nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä. On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.
Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.Nimenomaan. Mulla on tuttuja jotka ovat ympäristöyliherkkiä, tuota sähköyliherkkyyttä joillakin.
Yhteistä heillä kaikilla on se, että kun heitlä kysyy mitä kuuluu, niin KAIKKI kuulumidset ovat aina noita ympäristöyliherkkyyskuulumisia. Se on heidän ainoa olemassaolonsa muoto. Heitä itseään, ajatuksia, saati perheenjäseniä ei ole olemassakaan, vain heidän rakas, hartaasti vaalittu herkkyytensä. Okei, voihan se olla kovaa, itsekin allerginsea ihmisenä tiedän jotain siitä, millaista on ottaa niitä yliherkkystekijöitä huomioon. Allergia on kuitenkin vain yksi osa minua. Myös esim. rintasyöpää sairastava ystäväni keskittyy kyllä pääasiassa ihan muuhun kuin siihen syöpään. Uskon, että on olemassa erilaisia ympäristöyliherkkyyksiä, jotka aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Yhtä lailla uskon siihen, että kun ihminen alkaa joka hetki kuulostella kehonsa reaktioita, hänen elämänsä kääntyy sisäänpäin ja todellisuudentajunsa hämärtyy. Ihminenhän pystyy ajatuksen voimalla vaikka miten, helpoimmasta päästä on luoda itselleen vaikka mitä tykytyksiä ja oireita. Joten siinä vaiheessa kun kuuluu pelkkää oireilua, sairauden painopiste on siirtynyt psyyken ongelmiksi. MIkäli se ei alunperin sitä ole jo ollut. Ehkä joku ympäristöyliherkkä on herkempi kuin keksimäärin ihmiset, mutta mun kokemuksen mukaan heillä kaikilla on suuri tarve kontrolloida ympäristöään. Ja mikäpä sen kätevämpää kuin saada oireita elämästä ylipäätään. Sillä tavoin saa muut ihmiset hyppimään pillinsä mukaan ja itselleen kuninkaallisen kohtelun. Kun milloin tahansa voi saada allergisen kohtauksen mistä tahansa ja lakata olemasta vastuullinen aikuinen. Olen pahoillani jos loukkaan heitä joille ongelma on todellinen. (Tai kaipa se psyyken horjuminenkin todellinen ongelma on) mutta mulla on kokemusta nimenomaan toisia ihmisiä kyykyttävistä "ympäristöyliherkistä" Kunnon diagnoosi on mainio keino paeta elämän kipeitä kysymyksiä.
No. Toisaalta ja toisaalta. Minä en ole sähköyliherkkä, joten ehkä ei ole ihan vertailukelpoista. Saan kuitenkin tiettyjä oireita tietyistä asioista ja voit olla ihan varma, että on vain harva ja valittu joille edes kehtaan mainita asiasta ja todellakaan heillekään en puhu asiasta jatkuvasti vaan voin ehkä todeta, että ostin turhaan laitteen x, koska en voikaan käyttää sitä.
Jos jollain kuitenkin on jotain vaikeita yleisoireita, joita hän saa lähes kaikkialla ja lähes kaikesta ilman että voi asiaan itse vaikuttaa ja ehkä edes välttämättä tietää, mistä se johtuu, voin vaan hyvin kuvitella sellaisen ihmisen ahdistusta ja hätää.
Saatko testatusti, vai saatko mielestäsi?
No miten sitä mielestäsi testaa validisti?
Suhtaudun ihan normaalisti elektroniikkaan ja teen hankintoja. Joidenkin laitteiden osalta olen huomannut oireita ja olen lopettanut käytön. Oireet loppuvat. Jos joudun ottamaan laitteen uudelleen käyttöön, oireet alkavat taas. Ja lakkaavat kun laite siirtyy laatikonpohjalle uudelleen.
En kuitenkaan oleta omien oireideni liittyvän sähköön vaan johonkin muuhun ominaisuuteen, jonka oletan liittyvän säteilyyn. En ole alan asiantuntija, joten vaikea eritellä asiaa sen tieteellisemmin. Käytän laitteita ennakkoluulottomasti aina siihen asti, kunnes jotain ilmenee. Tämä on tosi kiusallista enkä mielelläni huutele asiasta. Olen ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen enkä istu kynttilänvalossa tai maadota sänkyäni.
Lisään vielä sen verran, että tämä homma on maksanut ja maksaa minulle jonkun verran turhina hankintoina ja vaihtoehtoisina tiedonsiirtoratkaisuina, joten kuvittelen itse oireeni todellisiksi. Muuten yrittäisin vaan todeta itselleni, että se on kuvitelmaa ja pääsisin halvemmalla ja helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sähköyliherkkyyttä saa homeopatialla tehokkaasti hoidettua.
Samoin chakrahieronnalla, väri- ja enkeliterapialla myös.😀
Maalle muutto auttaa. Kauppakeskuksissa yms. on paljon Wlaneja joiden säteily pahentaa oireita. Maaseudulla säteily on hyvin vähäistä.
Oliko nyt niin että tämä yliherkkyys ei koskenut Eva Janssonin Apple-merkkistä tietokonetta?
Helppohan tuo olisi testata, säkki päähän ja ajellaan siirtolinjojen luo.
Luulis aistivan milloin ollaan liki.
Vierailija kirjoitti:
Helppohan tuo olisi testata, säkki päähän ja ajellaan siirtolinjojen luo.
Luulis aistivan milloin ollaan liki.
Helppohan tuo on ollutkin testata rf-kentässä.
Ei mitään havaintoja kentän olenassaolosta sokkotestissä.
Hopeamaalilla maalattu puinen harjanvarsi katolle pystytettynä on ”hirveä häiriönlähde” ja sairastuttaa sähköallergikon.
Tästähän tuli oikein skeptikkojen nokitteluketju. Tuhansilla tämä herkkyys on. Luuletteko että tuhannet ihmiset toisistaan riippumatta keksii tämän jutun?