Sähköyliherkät

Vierailija kirjoitti:

Minun itseluottamusta ei jonninjoutavan sakin mielipiteet hetkauta, sanoin vain että puhutpa mistä tahansa harvinaisesta asiasta, niin aina on alapeukuttajat heti kärppänä paikalla, aivan kuin ne alapeukuttajat määrittelisivät onko joku asia totta vai ei. Kuten tässäkin keskustelussa. Mistä voit tietää että sähköyliherkkyyttä ei ole? Kun kuitenkin ympäri maailmaa on ihmisiä jotka kokevat että heillä on sitä

Hyvin yksinkertaisella sokkokokeella.

Vierailija kirjoitti:

Minun itseluottamusta ei jonninjoutavan sakin mielipiteet hetkauta, sanoin vain että puhutpa mistä tahansa harvinaisesta asiasta, niin aina on alapeukuttajat heti kärppänä paikalla, aivan kuin ne alapeukuttajat määrittelisivät onko joku asia totta vai ei. Kuten tässäkin keskustelussa. Mistä voit tietää että sähköyliherkkyyttä ei ole? Kun kuitenkin ympäri maailmaa on ihmisiä jotka kokevat että heillä on sitä

Pyhä marttyyrikompleksi, bätmän!  ihmisbiologia on niin pitkästi säännönmukaista touhua, että siihen "totuuteen" ei riitä pelkästään "no kun musta tuntuu siltä!" tasoinen pyrstöyskä.

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun itseluottamusta ei jonninjoutavan sakin mielipiteet hetkauta, sanoin vain että puhutpa mistä tahansa harvinaisesta asiasta, niin aina on alapeukuttajat heti kärppänä paikalla, aivan kuin ne alapeukuttajat määrittelisivät onko joku asia totta vai ei. Kuten tässäkin keskustelussa. Mistä voit tietää että sähköyliherkkyyttä ei ole? Kun kuitenkin ympäri maailmaa on ihmisiä jotka kokevat että heillä on sitä

Hyvin yksinkertaisella sokkokokeella.

Minkään yliherkkyyden testaaminen ei ole helppoa, koska reaktio voi tulla joissain tapauksissa viiveellä ja joissain vaatii riittävää altistusta eikä keho reagoi joka kerta samoin. Esim. Maitoyliherkkyyteni yleensä rikkoo ihon korvien takaa, mutta ei tapahdu minuutissa tai kahdessa. Joskus taas iho menee rikki käsistä tai tuleekin limaisuutta ja limakalvoturvotus. Oireet alkavat jonkun ajan kuluttua, yleensä illalla ja kestää pari pv, jos ei tule uutta altistusta. Lisäaltistus taas kumuloi ja pahentaa oireita.

Kröhöm, oliko vuosi 2014 vai peräti 2015 kun tutkijat löysivät kokonaan uuden osan SILMÄSTÄ? Varmaan ehkä jokunen vuosikymmen(/-sata?) sitten ollaan luultu että ko. kehonosa osataan läpikotaisin ulkoa, mutta niin vain löytyi uusi osa. Niin miksipä ei voisi löytyä paljonkin sellaista, mitä ei olla vielä tieteen keinoin todistettu? Ja palaten omaan autoimmuunisairauteeni, niin senkään oireet eivät aina (tosi usein kyllä niinkin) ilmaannu välittömästi altistuksesta, vaan voivat tulla esim. 10 tunnin kuluttua. Mutta voivat sitten kestääkin esim. 5vrk. Ei oikein sovi normaalin allergian muottiin, jossa oireet alkavat 15 min.-2h:n kuluessa. Mutta ei silti poista sitä tosiasiaa että olen ko. aineelle allerginen/yliherkkä/kehoni myrkyttyy siitä

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun itseluottamusta ei jonninjoutavan sakin mielipiteet hetkauta, sanoin vain että puhutpa mistä tahansa harvinaisesta asiasta, niin aina on alapeukuttajat heti kärppänä paikalla, aivan kuin ne alapeukuttajat määrittelisivät onko joku asia totta vai ei. Kuten tässäkin keskustelussa. Mistä voit tietää että sähköyliherkkyyttä ei ole? Kun kuitenkin ympäri maailmaa on ihmisiä jotka kokevat että heillä on sitä

Hyvin yksinkertaisella sokkokokeella.

Minkään yliherkkyyden testaaminen ei ole helppoa, koska reaktio voi tulla joissain tapauksissa viiveellä ja joissain vaatii riittävää altistusta eikä keho reagoi joka kerta samoin. Esim. Maitoyliherkkyyteni yleensä rikkoo ihon korvien takaa, mutta ei tapahdu minuutissa tai kahdessa. Joskus taas iho menee rikki käsistä tai tuleekin limaisuutta ja limakalvoturvotus. Oireet alkavat jonkun ajan kuluttua, yleensä illalla ja kestää pari pv, jos ei tule uutta altistusta. Lisäaltistus taas kumuloi ja pahentaa oireita.

Sähköyliherkkyyden testaaminen on. Se ilmenee aina vain suurten ja näkyvien kohteiden lähellä, kuten GSM-tolpat, ilmasähkölinjat, sähkökeskukset ym, vaikka paljon voimakkaammat säteilyn ja sähkövirran lähteet eivät koskaan aiheuta mitään jos niiden olemassaolosta ei kukaan tiedä.

Mielenterveydellisillä  nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä.  On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.

Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen serkku. 5-kymppinen naisihminen oli sähköallergikko. Kerran anoppilassa hän huomasi seisovansa levysoittimen johdon päällä, ja totesi, että kyllä heti tuntee sähkön. Se levysoittimen johto ei vaan ollut ollut kiinni pistorasiassa 15 vuoteen.

:)

Toisaalta kyllähän tuossakin johdossa oli sähköä - siinä missä vaikka radioantennissa. Mutta tuskin yliherkkä sitä tarkoitti.

-M36 kirjoitti:

Mielenterveydellisillä  nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä.  On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.

Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.

Nimenomaan. Mulla on tuttuja jotka ovat ympäristöyliherkkiä, tuota sähköyliherkkyyttä joillakin. 

Yhteistä heillä kaikilla on se, että kun heitlä kysyy mitä kuuluu, niin KAIKKI kuulumidset ovat aina noita ympäristöyliherkkyyskuulumisia. Se on heidän ainoa olemassaolonsa muoto. Heitä itseään, ajatuksia, saati perheenjäseniä ei ole olemassakaan, vain heidän rakas, hartaasti vaalittu herkkyytensä. Okei, voihan se olla kovaa, itsekin allerginsea ihmisenä tiedän jotain siitä, millaista on ottaa niitä yliherkkystekijöitä huomioon. Allergia on kuitenkin vain yksi osa minua. Myös esim. rintasyöpää sairastava ystäväni keskittyy kyllä pääasiassa ihan muuhun kuin siihen syöpään. Uskon, että on olemassa erilaisia ympäristöyliherkkyyksiä, jotka aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Yhtä lailla uskon siihen, että kun ihminen alkaa joka hetki kuulostella kehonsa reaktioita, hänen elämänsä kääntyy sisäänpäin ja todellisuudentajunsa hämärtyy. Ihminenhän pystyy ajatuksen voimalla vaikka miten, helpoimmasta päästä on luoda itselleen vaikka mitä tykytyksiä ja oireita. Joten siinä vaiheessa kun kuuluu pelkkää oireilua, sairauden painopiste on siirtynyt psyyken ongelmiksi. MIkäli se ei alunperin sitä ole jo ollut. Ehkä joku ympäristöyliherkkä on herkempi kuin keksimäärin ihmiset, mutta mun kokemuksen mukaan heillä kaikilla on suuri tarve kontrolloida ympäristöään. Ja mikäpä sen kätevämpää kuin saada oireita elämästä ylipäätään. Sillä tavoin saa muut ihmiset hyppimään pillinsä mukaan ja itselleen kuninkaallisen kohtelun. Kun milloin tahansa voi saada allergisen kohtauksen mistä tahansa ja lakata olemasta vastuullinen aikuinen. Olen pahoillani jos loukkaan heitä joille ongelma on todellinen. (Tai kaipa se psyyken horjuminenkin todellinen ongelma on) mutta mulla on kokemusta nimenomaan toisia ihmisiä kyykyttävistä "ympäristöyliherkistä" Kunnon diagnoosi on mainio keino paeta elämän kipeitä kysymyksiä.

Tunnen yhden sähköyliherkän. Sekopäisempää ihmistä saa hakea. Mutta kunkaikelle on selityksenä sähkö, ei psyyken ongelmiin tarvitse apua hakea. 

Vierailija kirjoitti:

-M36 kirjoitti:

Mielenterveydellisillä  nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä.  On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.

Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.

Nimenomaan. Mulla on tuttuja jotka ovat ympäristöyliherkkiä, tuota sähköyliherkkyyttä joillakin. 

Yhteistä heillä kaikilla on se, että kun heitlä kysyy mitä kuuluu, niin KAIKKI kuulumidset ovat aina noita ympäristöyliherkkyyskuulumisia. Se on heidän ainoa olemassaolonsa muoto. Heitä itseään, ajatuksia, saati perheenjäseniä ei ole olemassakaan, vain heidän rakas, hartaasti vaalittu herkkyytensä. Okei, voihan se olla kovaa, itsekin allerginsea ihmisenä tiedän jotain siitä, millaista on ottaa niitä yliherkkystekijöitä huomioon. Allergia on kuitenkin vain yksi osa minua. Myös esim. rintasyöpää sairastava ystäväni keskittyy kyllä pääasiassa ihan muuhun kuin siihen syöpään. Uskon, että on olemassa erilaisia ympäristöyliherkkyyksiä, jotka aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Yhtä lailla uskon siihen, että kun ihminen alkaa joka hetki kuulostella kehonsa reaktioita, hänen elämänsä kääntyy sisäänpäin ja todellisuudentajunsa hämärtyy. Ihminenhän pystyy ajatuksen voimalla vaikka miten, helpoimmasta päästä on luoda itselleen vaikka mitä tykytyksiä ja oireita. Joten siinä vaiheessa kun kuuluu pelkkää oireilua, sairauden painopiste on siirtynyt psyyken ongelmiksi. MIkäli se ei alunperin sitä ole jo ollut. Ehkä joku ympäristöyliherkkä on herkempi kuin keksimäärin ihmiset, mutta mun kokemuksen mukaan heillä kaikilla on suuri tarve kontrolloida ympäristöään. Ja mikäpä sen kätevämpää kuin saada oireita elämästä ylipäätään. Sillä tavoin saa muut ihmiset hyppimään pillinsä mukaan ja itselleen kuninkaallisen kohtelun. Kun milloin tahansa voi saada allergisen kohtauksen mistä tahansa ja lakata olemasta vastuullinen aikuinen. Olen pahoillani jos loukkaan heitä joille ongelma on todellinen. (Tai kaipa se psyyken horjuminenkin todellinen ongelma on) mutta mulla on kokemusta nimenomaan toisia ihmisiä kyykyttävistä "ympäristöyliherkistä" Kunnon diagnoosi on mainio keino paeta elämän kipeitä kysymyksiä.

No. Toisaalta ja toisaalta. Minä en ole sähköyliherkkä, joten ehkä ei ole ihan vertailukelpoista. Saan kuitenkin tiettyjä oireita tietyistä asioista ja voit olla ihan varma, että on vain harva ja valittu joille edes kehtaan mainita asiasta ja todellakaan heillekään en puhu asiasta jatkuvasti vaan voin ehkä todeta, että ostin turhaan laitteen x, koska en voikaan käyttää sitä. 

Jos jollain kuitenkin on jotain vaikeita yleisoireita, joita hän saa lähes kaikkialla ja lähes kaikesta ilman että voi asiaan itse vaikuttaa ja ehkä edes välttämättä tietää, mistä se johtuu, voin vaan hyvin kuvitella sellaisen ihmisen ahdistusta ja hätää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-M36 kirjoitti:

Mielenterveydellisillä  nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä.  On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.

Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.

Nimenomaan. Mulla on tuttuja jotka ovat ympäristöyliherkkiä, tuota sähköyliherkkyyttä joillakin. 

Yhteistä heillä kaikilla on se, että kun heitlä kysyy mitä kuuluu, niin KAIKKI kuulumidset ovat aina noita ympäristöyliherkkyyskuulumisia. Se on heidän ainoa olemassaolonsa muoto. Heitä itseään, ajatuksia, saati perheenjäseniä ei ole olemassakaan, vain heidän rakas, hartaasti vaalittu herkkyytensä. Okei, voihan se olla kovaa, itsekin allerginsea ihmisenä tiedän jotain siitä, millaista on ottaa niitä yliherkkystekijöitä huomioon. Allergia on kuitenkin vain yksi osa minua. Myös esim. rintasyöpää sairastava ystäväni keskittyy kyllä pääasiassa ihan muuhun kuin siihen syöpään. Uskon, että on olemassa erilaisia ympäristöyliherkkyyksiä, jotka aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Yhtä lailla uskon siihen, että kun ihminen alkaa joka hetki kuulostella kehonsa reaktioita, hänen elämänsä kääntyy sisäänpäin ja todellisuudentajunsa hämärtyy. Ihminenhän pystyy ajatuksen voimalla vaikka miten, helpoimmasta päästä on luoda itselleen vaikka mitä tykytyksiä ja oireita. Joten siinä vaiheessa kun kuuluu pelkkää oireilua, sairauden painopiste on siirtynyt psyyken ongelmiksi. MIkäli se ei alunperin sitä ole jo ollut. Ehkä joku ympäristöyliherkkä on herkempi kuin keksimäärin ihmiset, mutta mun kokemuksen mukaan heillä kaikilla on suuri tarve kontrolloida ympäristöään. Ja mikäpä sen kätevämpää kuin saada oireita elämästä ylipäätään. Sillä tavoin saa muut ihmiset hyppimään pillinsä mukaan ja itselleen kuninkaallisen kohtelun. Kun milloin tahansa voi saada allergisen kohtauksen mistä tahansa ja lakata olemasta vastuullinen aikuinen. Olen pahoillani jos loukkaan heitä joille ongelma on todellinen. (Tai kaipa se psyyken horjuminenkin todellinen ongelma on) mutta mulla on kokemusta nimenomaan toisia ihmisiä kyykyttävistä "ympäristöyliherkistä" Kunnon diagnoosi on mainio keino paeta elämän kipeitä kysymyksiä.

No. Toisaalta ja toisaalta. Minä en ole sähköyliherkkä, joten ehkä ei ole ihan vertailukelpoista. Saan kuitenkin tiettyjä oireita tietyistä asioista ja voit olla ihan varma, että on vain harva ja valittu joille edes kehtaan mainita asiasta ja todellakaan heillekään en puhu asiasta jatkuvasti vaan voin ehkä todeta, että ostin turhaan laitteen x, koska en voikaan käyttää sitä. 

Jos jollain kuitenkin on jotain vaikeita yleisoireita, joita hän saa lähes kaikkialla ja lähes kaikesta ilman että voi asiaan itse vaikuttaa ja ehkä edes välttämättä tietää, mistä se johtuu, voin vaan hyvin kuvitella sellaisen ihmisen ahdistusta ja hätää. 

Kyllä, uskon myös että näin on. Minkäänlaiset oireet eivät kuitenkaan oikeuta esim. kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti. 

Sähköyliherkkyys = rasittuloosi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-M36 kirjoitti:

Mielenterveydellisillä  nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä.  On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.

Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.

Nimenomaan. Mulla on tuttuja jotka ovat ympäristöyliherkkiä, tuota sähköyliherkkyyttä joillakin. 

Yhteistä heillä kaikilla on se, että kun heitlä kysyy mitä kuuluu, niin KAIKKI kuulumidset ovat aina noita ympäristöyliherkkyyskuulumisia. Se on heidän ainoa olemassaolonsa muoto. Heitä itseään, ajatuksia, saati perheenjäseniä ei ole olemassakaan, vain heidän rakas, hartaasti vaalittu herkkyytensä. Okei, voihan se olla kovaa, itsekin allerginsea ihmisenä tiedän jotain siitä, millaista on ottaa niitä yliherkkystekijöitä huomioon. Allergia on kuitenkin vain yksi osa minua. Myös esim. rintasyöpää sairastava ystäväni keskittyy kyllä pääasiassa ihan muuhun kuin siihen syöpään. Uskon, että on olemassa erilaisia ympäristöyliherkkyyksiä, jotka aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Yhtä lailla uskon siihen, että kun ihminen alkaa joka hetki kuulostella kehonsa reaktioita, hänen elämänsä kääntyy sisäänpäin ja todellisuudentajunsa hämärtyy. Ihminenhän pystyy ajatuksen voimalla vaikka miten, helpoimmasta päästä on luoda itselleen vaikka mitä tykytyksiä ja oireita. Joten siinä vaiheessa kun kuuluu pelkkää oireilua, sairauden painopiste on siirtynyt psyyken ongelmiksi. MIkäli se ei alunperin sitä ole jo ollut. Ehkä joku ympäristöyliherkkä on herkempi kuin keksimäärin ihmiset, mutta mun kokemuksen mukaan heillä kaikilla on suuri tarve kontrolloida ympäristöään. Ja mikäpä sen kätevämpää kuin saada oireita elämästä ylipäätään. Sillä tavoin saa muut ihmiset hyppimään pillinsä mukaan ja itselleen kuninkaallisen kohtelun. Kun milloin tahansa voi saada allergisen kohtauksen mistä tahansa ja lakata olemasta vastuullinen aikuinen. Olen pahoillani jos loukkaan heitä joille ongelma on todellinen. (Tai kaipa se psyyken horjuminenkin todellinen ongelma on) mutta mulla on kokemusta nimenomaan toisia ihmisiä kyykyttävistä "ympäristöyliherkistä" Kunnon diagnoosi on mainio keino paeta elämän kipeitä kysymyksiä.

No. Toisaalta ja toisaalta. Minä en ole sähköyliherkkä, joten ehkä ei ole ihan vertailukelpoista. Saan kuitenkin tiettyjä oireita tietyistä asioista ja voit olla ihan varma, että on vain harva ja valittu joille edes kehtaan mainita asiasta ja todellakaan heillekään en puhu asiasta jatkuvasti vaan voin ehkä todeta, että ostin turhaan laitteen x, koska en voikaan käyttää sitä. 

Jos jollain kuitenkin on jotain vaikeita yleisoireita, joita hän saa lähes kaikkialla ja lähes kaikesta ilman että voi asiaan itse vaikuttaa ja ehkä edes välttämättä tietää, mistä se johtuu, voin vaan hyvin kuvitella sellaisen ihmisen ahdistusta ja hätää. 

Kyllä, uskon myös että näin on. Minkäänlaiset oireet eivät kuitenkaan oikeuta esim. kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti. 

Varmasti on oireita joihin ei itse voi vaikuttaa. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, ja saa helposti psykosomaattisia oireita. Osa oireista voi johtua ahdistuksesta, eikä ympäristötekijöistä. Näin yleensä. Ovatko sähköyliherkät näiden mekanismien yläpuolella? Sairauskin näyttää olevan suurta ahdistusta aiheuttava, joten luulisi että se altistaa vahvasti psykosomaattisellekin oireilulle?

Onneksi sähköyliherkkyyttä saa homeopatialla tehokkaasti hoidettua.

Uskoin ennen että sähköyliherkkyys on oikeasti hankala fyysinen sairaus. Sitten tutustuin sähköyliherkkään ihmiseen. Voi olla, että jonkinlainen herkkyys on oikeastikin olemassa. Mutta sana sähköyliherkkyys tarkoittaa mulle nykyään samaa kuin sekopäinen ihminen. Kokemus opettanut. 

Vierailija kirjoitti:

Hei sähköyliherkät, miten selviydytte työelämässä? Lopetin konttorityöt kun sain liikaa oireita näyttöpäätteistä, printtereistä ym toimistolaitteista ja siirryin ulkohommiin. TV:stä ja radiosta hankkiuduin eroon heti alkuunsa. Isoissa kauppakeskuksissa ikävää liikkua, kun megawattiluokan valonheittimet ja neonvalot säteilevät. Suosinkin pikkukauppoja.

Laita peltiämpäri päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-M36 kirjoitti:

Mielenterveydellisillä  nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä.  On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.

Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.

Nimenomaan. Mulla on tuttuja jotka ovat ympäristöyliherkkiä, tuota sähköyliherkkyyttä joillakin. 

Yhteistä heillä kaikilla on se, että kun heitlä kysyy mitä kuuluu, niin KAIKKI kuulumidset ovat aina noita ympäristöyliherkkyyskuulumisia. Se on heidän ainoa olemassaolonsa muoto. Heitä itseään, ajatuksia, saati perheenjäseniä ei ole olemassakaan, vain heidän rakas, hartaasti vaalittu herkkyytensä. Okei, voihan se olla kovaa, itsekin allerginsea ihmisenä tiedän jotain siitä, millaista on ottaa niitä yliherkkystekijöitä huomioon. Allergia on kuitenkin vain yksi osa minua. Myös esim. rintasyöpää sairastava ystäväni keskittyy kyllä pääasiassa ihan muuhun kuin siihen syöpään. Uskon, että on olemassa erilaisia ympäristöyliherkkyyksiä, jotka aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Yhtä lailla uskon siihen, että kun ihminen alkaa joka hetki kuulostella kehonsa reaktioita, hänen elämänsä kääntyy sisäänpäin ja todellisuudentajunsa hämärtyy. Ihminenhän pystyy ajatuksen voimalla vaikka miten, helpoimmasta päästä on luoda itselleen vaikka mitä tykytyksiä ja oireita. Joten siinä vaiheessa kun kuuluu pelkkää oireilua, sairauden painopiste on siirtynyt psyyken ongelmiksi. MIkäli se ei alunperin sitä ole jo ollut. Ehkä joku ympäristöyliherkkä on herkempi kuin keksimäärin ihmiset, mutta mun kokemuksen mukaan heillä kaikilla on suuri tarve kontrolloida ympäristöään. Ja mikäpä sen kätevämpää kuin saada oireita elämästä ylipäätään. Sillä tavoin saa muut ihmiset hyppimään pillinsä mukaan ja itselleen kuninkaallisen kohtelun. Kun milloin tahansa voi saada allergisen kohtauksen mistä tahansa ja lakata olemasta vastuullinen aikuinen. Olen pahoillani jos loukkaan heitä joille ongelma on todellinen. (Tai kaipa se psyyken horjuminenkin todellinen ongelma on) mutta mulla on kokemusta nimenomaan toisia ihmisiä kyykyttävistä "ympäristöyliherkistä" Kunnon diagnoosi on mainio keino paeta elämän kipeitä kysymyksiä.

No. Toisaalta ja toisaalta. Minä en ole sähköyliherkkä, joten ehkä ei ole ihan vertailukelpoista. Saan kuitenkin tiettyjä oireita tietyistä asioista ja voit olla ihan varma, että on vain harva ja valittu joille edes kehtaan mainita asiasta ja todellakaan heillekään en puhu asiasta jatkuvasti vaan voin ehkä todeta, että ostin turhaan laitteen x, koska en voikaan käyttää sitä. 

Jos jollain kuitenkin on jotain vaikeita yleisoireita, joita hän saa lähes kaikkialla ja lähes kaikesta ilman että voi asiaan itse vaikuttaa ja ehkä edes välttämättä tietää, mistä se johtuu, voin vaan hyvin kuvitella sellaisen ihmisen ahdistusta ja hätää. 

Kyllä, uskon myös että näin on. Minkäänlaiset oireet eivät kuitenkaan oikeuta esim. kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti. 

Varmasti on oireita joihin ei itse voi vaikuttaa. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, ja saa helposti psykosomaattisia oireita. Osa oireista voi johtua ahdistuksesta, eikä ympäristötekijöistä. Näin yleensä. Ovatko sähköyliherkät näiden mekanismien yläpuolella? Sairauskin näyttää olevan suurta ahdistusta aiheuttava, joten luulisi että se altistaa vahvasti psykosomaattisellekin oireilulle?

Yrittääkös tuo alapeukku nyt todistaa että sähköyliherkät ovat kuin ovatkin psykosomaattisen oireilun yläpuolella? Että jos jostakin nipistää, niin ainoa vahtoaehto on aina ympäristön ärsykkeet, ei koskaan oma horjuva (yliherkkä) psyyke? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-M36 kirjoitti:

Mielenterveydellisillä  nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä.  On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.

Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.

Nimenomaan. Mulla on tuttuja jotka ovat ympäristöyliherkkiä, tuota sähköyliherkkyyttä joillakin. 

Yhteistä heillä kaikilla on se, että kun heitlä kysyy mitä kuuluu, niin KAIKKI kuulumidset ovat aina noita ympäristöyliherkkyyskuulumisia. Se on heidän ainoa olemassaolonsa muoto. Heitä itseään, ajatuksia, saati perheenjäseniä ei ole olemassakaan, vain heidän rakas, hartaasti vaalittu herkkyytensä. Okei, voihan se olla kovaa, itsekin allerginsea ihmisenä tiedän jotain siitä, millaista on ottaa niitä yliherkkystekijöitä huomioon. Allergia on kuitenkin vain yksi osa minua. Myös esim. rintasyöpää sairastava ystäväni keskittyy kyllä pääasiassa ihan muuhun kuin siihen syöpään. Uskon, että on olemassa erilaisia ympäristöyliherkkyyksiä, jotka aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Yhtä lailla uskon siihen, että kun ihminen alkaa joka hetki kuulostella kehonsa reaktioita, hänen elämänsä kääntyy sisäänpäin ja todellisuudentajunsa hämärtyy. Ihminenhän pystyy ajatuksen voimalla vaikka miten, helpoimmasta päästä on luoda itselleen vaikka mitä tykytyksiä ja oireita. Joten siinä vaiheessa kun kuuluu pelkkää oireilua, sairauden painopiste on siirtynyt psyyken ongelmiksi. MIkäli se ei alunperin sitä ole jo ollut. Ehkä joku ympäristöyliherkkä on herkempi kuin keksimäärin ihmiset, mutta mun kokemuksen mukaan heillä kaikilla on suuri tarve kontrolloida ympäristöään. Ja mikäpä sen kätevämpää kuin saada oireita elämästä ylipäätään. Sillä tavoin saa muut ihmiset hyppimään pillinsä mukaan ja itselleen kuninkaallisen kohtelun. Kun milloin tahansa voi saada allergisen kohtauksen mistä tahansa ja lakata olemasta vastuullinen aikuinen. Olen pahoillani jos loukkaan heitä joille ongelma on todellinen. (Tai kaipa se psyyken horjuminenkin todellinen ongelma on) mutta mulla on kokemusta nimenomaan toisia ihmisiä kyykyttävistä "ympäristöyliherkistä" Kunnon diagnoosi on mainio keino paeta elämän kipeitä kysymyksiä.

No. Toisaalta ja toisaalta. Minä en ole sähköyliherkkä, joten ehkä ei ole ihan vertailukelpoista. Saan kuitenkin tiettyjä oireita tietyistä asioista ja voit olla ihan varma, että on vain harva ja valittu joille edes kehtaan mainita asiasta ja todellakaan heillekään en puhu asiasta jatkuvasti vaan voin ehkä todeta, että ostin turhaan laitteen x, koska en voikaan käyttää sitä. 

Jos jollain kuitenkin on jotain vaikeita yleisoireita, joita hän saa lähes kaikkialla ja lähes kaikesta ilman että voi asiaan itse vaikuttaa ja ehkä edes välttämättä tietää, mistä se johtuu, voin vaan hyvin kuvitella sellaisen ihmisen ahdistusta ja hätää. 

Kyllä, uskon myös että näin on. Minkäänlaiset oireet eivät kuitenkaan oikeuta esim. kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti. 

Varmasti on oireita joihin ei itse voi vaikuttaa. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, ja saa helposti psykosomaattisia oireita. Osa oireista voi johtua ahdistuksesta, eikä ympäristötekijöistä. Näin yleensä. Ovatko sähköyliherkät näiden mekanismien yläpuolella? Sairauskin näyttää olevan suurta ahdistusta aiheuttava, joten luulisi että se altistaa vahvasti psykosomaattisellekin oireilulle?

Yrittääkös tuo alapeukku nyt todistaa että sähköyliherkät ovat kuin ovatkin psykosomaattisen oireilun yläpuolella? Että jos jostakin nipistää, niin ainoa vahtoaehto on aina ympäristön ärsykkeet, ei koskaan oma horjuva (yliherkkä) psyyke? 

Ei, päinvastoin. Sähköyliherkkyys on psyyken ongelma selkeästi. Mutta jotenkin hölmösti kirjoitat, kerropa minulle sairaus, joka ei olisi psykosomaattinen, edes ihan vähän?

Itse olen myöskin täysin työkyvytön sähköyliherkkyyden takia, päätetyöskentely / toimistotyöskentely ylipäätäänsä on kertakaikkiaan mahdotonta minulle. Olen yrittänyt pääsyä työkyvyttömyyseläkkeelle mutta en vain saa diagnoosia mistään joten avian perus tuilla tässä kitkuttelen vuodesta toiseen.

Asun kerrostalossa ja naapureiden sähköt vuotaa omaan asuntooni joten terveydentilani on aika huono koko ajan, olen kyllä pyytänyt että telkkarin voisi siirtää toiselle seinälle mutta eivät ole ainakaan vielä siirtäneet. Hankala vaatia korvauksiakaan terveyteni vaarantamisesta lakiteitse kun lääkärit vain tarjoavat eioota.

On todella valitettavaa kuinka tuhannet ihmiset joutuvat kärsimään tästä yliherkkyydestä vailla yhteiskunnan tukea ja tunnustusta, pilkkaajat voisivat kokeilla astua saappaisiini edes yhdeksi päiväksi, kylläpä siinä hymy hyytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-M36 kirjoitti:

Mielenterveydellisillä  nikotteluilla on paska stigma. Ei ole helppoa myöntää, että se saattaakin olla korvien välistä.  On jotenkin arvokkaampaa selitellä itselleen jokin sairaus. Sairaus ei hävetä niin paljon.

Ongelma vaan on se, että jos se perustuu johonkin fyysiseen, se on oikeasti mitattavissa.

Nimenomaan. Mulla on tuttuja jotka ovat ympäristöyliherkkiä, tuota sähköyliherkkyyttä joillakin. 

Yhteistä heillä kaikilla on se, että kun heitlä kysyy mitä kuuluu, niin KAIKKI kuulumidset ovat aina noita ympäristöyliherkkyyskuulumisia. Se on heidän ainoa olemassaolonsa muoto. Heitä itseään, ajatuksia, saati perheenjäseniä ei ole olemassakaan, vain heidän rakas, hartaasti vaalittu herkkyytensä. Okei, voihan se olla kovaa, itsekin allerginsea ihmisenä tiedän jotain siitä, millaista on ottaa niitä yliherkkystekijöitä huomioon. Allergia on kuitenkin vain yksi osa minua. Myös esim. rintasyöpää sairastava ystäväni keskittyy kyllä pääasiassa ihan muuhun kuin siihen syöpään. Uskon, että on olemassa erilaisia ympäristöyliherkkyyksiä, jotka aiheuttavat myös fyysisiä oireita. Yhtä lailla uskon siihen, että kun ihminen alkaa joka hetki kuulostella kehonsa reaktioita, hänen elämänsä kääntyy sisäänpäin ja todellisuudentajunsa hämärtyy. Ihminenhän pystyy ajatuksen voimalla vaikka miten, helpoimmasta päästä on luoda itselleen vaikka mitä tykytyksiä ja oireita. Joten siinä vaiheessa kun kuuluu pelkkää oireilua, sairauden painopiste on siirtynyt psyyken ongelmiksi. MIkäli se ei alunperin sitä ole jo ollut. Ehkä joku ympäristöyliherkkä on herkempi kuin keksimäärin ihmiset, mutta mun kokemuksen mukaan heillä kaikilla on suuri tarve kontrolloida ympäristöään. Ja mikäpä sen kätevämpää kuin saada oireita elämästä ylipäätään. Sillä tavoin saa muut ihmiset hyppimään pillinsä mukaan ja itselleen kuninkaallisen kohtelun. Kun milloin tahansa voi saada allergisen kohtauksen mistä tahansa ja lakata olemasta vastuullinen aikuinen. Olen pahoillani jos loukkaan heitä joille ongelma on todellinen. (Tai kaipa se psyyken horjuminenkin todellinen ongelma on) mutta mulla on kokemusta nimenomaan toisia ihmisiä kyykyttävistä "ympäristöyliherkistä" Kunnon diagnoosi on mainio keino paeta elämän kipeitä kysymyksiä.

No. Toisaalta ja toisaalta. Minä en ole sähköyliherkkä, joten ehkä ei ole ihan vertailukelpoista. Saan kuitenkin tiettyjä oireita tietyistä asioista ja voit olla ihan varma, että on vain harva ja valittu joille edes kehtaan mainita asiasta ja todellakaan heillekään en puhu asiasta jatkuvasti vaan voin ehkä todeta, että ostin turhaan laitteen x, koska en voikaan käyttää sitä. 

Jos jollain kuitenkin on jotain vaikeita yleisoireita, joita hän saa lähes kaikkialla ja lähes kaikesta ilman että voi asiaan itse vaikuttaa ja ehkä edes välttämättä tietää, mistä se johtuu, voin vaan hyvin kuvitella sellaisen ihmisen ahdistusta ja hätää. 

Kyllä, uskon myös että näin on. Minkäänlaiset oireet eivät kuitenkaan oikeuta esim. kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti. 

Varmasti on oireita joihin ei itse voi vaikuttaa. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, ja saa helposti psykosomaattisia oireita. Osa oireista voi johtua ahdistuksesta, eikä ympäristötekijöistä. Näin yleensä. Ovatko sähköyliherkät näiden mekanismien yläpuolella? Sairauskin näyttää olevan suurta ahdistusta aiheuttava, joten luulisi että se altistaa vahvasti psykosomaattisellekin oireilulle?

Yrittääkös tuo alapeukku nyt todistaa että sähköyliherkät ovat kuin ovatkin psykosomaattisen oireilun yläpuolella? Että jos jostakin nipistää, niin ainoa vahtoaehto on aina ympäristön ärsykkeet, ei koskaan oma horjuva (yliherkkä) psyyke? 

Ei, päinvastoin. Sähköyliherkkyys on psyyken ongelma selkeästi. Mutta jotenkin hölmösti kirjoitat, kerropa minulle sairaus, joka ei olisi psykosomaattinen, edes ihan vähän?

Ebola?