Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Karkoitin hänet passiivisagressiivisesti ja vasta jälkeenpäin hänen kadottua kokonaan ymmärsin, kuinka paljon hän merkitsee minulle.
En tiedä, miten selviän. Aikaa on kulunut puoli vuotta ja henkisesti tarvon suossa tuon ihmisen menetyksestä johtuen. Olen myös eristäytynyt muista sosiaalisista suhteista. En vain jaksa nyt yhtään sosiaalisia suhteita sen enempää kuin on pakko.
Miten jaksaa?

  • ylös 1
  • alas 0

Kommentit (2)

Vierailija

Tuo mitä sanot rakkaudeksi ei ole rakkautta, olet itsepetoksen uhri.

Voit rakastaa vain mielesi luomaa mielikuvaa jostain henkilöstä, et itse henkilöä.

Olet siis luonut mielikuvan jostain henkilöstä ja sitä rakastat ja palvot, mutta se ei ole todellista rakkautta.

Vierailija

Teitä oli siinä suhteessa kaksi. Tottakai se imartelee sinua jos ajattelet, että suhteenne päättyi juuri siksi, että sinä "karkotit" hänet. Entäpäs jos hän vain antoi suhteenne näivettyä ja kuolla, koska hän ei ollut sinusta kovinkaan kiinnostunut? Se ei kerro sinusta mitään, siitä toisestakin vain sen, että sinun kaltaisesi ihminen ei innosta häntä. Jokaisella on luovuttamaton oikeus tykätä tai olla tykkäämättä  kenestä haluaa, ei siitä tarvitse mitään draamoja käynnistää. 

Kaiken kaikkiaan: itseään ei pidä ottaa liian vakavasti. Päähenkiklö voi olla vain omassa elämässään (jos sellainen kiinnostaa), kaikkien muiden elämässä on  sivuhenkilö. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla