Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Köyhää jyrsii unelmien puute
Rahalla onnea, kiitos
28.01.2016 |
Tarina lyhyesti: elintaso putosi kun parisuhde loppui. Ja hyvä että loppui. No, siinä kuitenkin oli erossa sen verran voimat vähissä että mentiin sitkeydellä eteenpäin, rahattomana mutta ylpeänä selviämisestä.
Sanoin itselleni "EI" monessa asiassa. Säästin omalla kohdalla ruuassa, sinnittelin päivän työpaikan kahvilla ja söin ylijääneitä kokouseväitä. Onneksi oli työpaikka. Lapset tietty ruokin kotona enkä koe että heiltä olisi puuttunut mitään, joskaan pelikonetta ei ole ostettu eikä iPhoneja.
Välillä rahaa tuntui jäävän jopa säästöön sen lisäksi, että sain lyhennettyä uuden kodin hankintoihin otettua kulutusluottoa. Sitten tuli aina JOTAIN, joka vei tilin saldon lähemmäs nollaa. Ensimmäinen etappi oli saada kulutusluotto pois, onnistui lopulta. Seuraavaksi visa. Sekin on melkein tehty.
Mutta nyt alkaa se, mikä ottaa päähän. Ajattelin, että nyt olisi ehkä viimein aika haaveilla jostain, eikä vaan selviytyä ja odottaa parempaa. Ajattelin, että joku haave, jonka voisi rahalla toteuttaa. Mutta sellaista ei ole! Ei ole mitään unelmien asustetta, laukkua tai kenkiä jotka saisivat minut tuntemaan halua.
En tarvitse vaatteita. Kotiruoka on parempaa kuin yksikään ravintolaillallinen. Tai ehkä joku ruoka voisi olla parempaa, mutta sitten mennään sellaiseen hintaluokkaan että en todellakaan maksa ateriasta satasta.
Hemmotteluhoidot? Miksi? Tietysti työllistäisin mielelläni jonkun käsityöläisen, mutta en näe tarkoitusta sijoittaa rahaa itseeni sitä normaalia kampaajakäyntiä enempää.
Matkailu? Minne sitä muka lähtisi?
Se "EI, et tarvitse nyt" on jäänyt päälle. Kulutusyhteiskunta vaikuttaa turhanpäiväiseltä. Kaipaan sitä tunnetta, kun saatoin ostaa onnea. Kun halusin jotain, ja sain sen - ja se tuntui hyvältä.
Ei mulla muuta. Kiitos kun sain avautua. Tämä tuntuu niin turhanpäiväiseltä, tiedän.
Kommentit (17)
Etsi itsellesi uusi kumppani niin sen kanssa saat aikasi menemään paremmin, eikä tarvitse miettiä väkisin jotain turhaa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/ilman_rahaa_elava_vi…
Älä jää jumittamaan siihen, että haluat sitä mitä oli ennen. Kehity seuraavalle tasolle.
Rahalla onnen ostaminen on helppoa, mutta lyhytnäköistä. Vähän niin kuin kännillä hankittu hauska ilta. Yksi ilta voi olla hauska, mutta jatkuva alkoholin juominen ei ole enää yhtään hauskaa.
Pyydä kaverit kylään, siitä saatava tyydytys on toisenlaista kuin ostaen saatu. Ja varmasti laadukkaampaa. Muisto illasta säilyy pidempään kuin henkkamaukan akryylineule. (Tai siis neule varmasti säilyy maatumattomana pitkään, mutta käyttökelpoisena aika vähän)
Hmm, mulla taas ei ole ikinä ollut köyhyyttä, päinvastoin, mutta olen päätynyt samaan lopputulokseen kuin sinä: kuluttaminen tai aineellisesta haaveilu ei kiinnosta. Olen jo kokenut sitä lajia tarpeeksi, ja tiedän että siitä en saa tyydytystä.
Minulle tämä tila ei kuitenkaan ole mitenkään ahdistava, vaan tosi mukava. Mikäpä sen mukavampaa kuin se, ettei tarvitse koko ajan pyrkiä johonkin tai haaveilla jostain, vaan voi vain nauttia tavallisesta yksinkertaisesta elämästä?
Kauanko susta on tuntunut tuolta? Itselleni tulee välillä kausia etten osaa unelmoida mistään, mutta sitten jossain vaiheessa tulee taas eteen jotain. Täytyy lueskella lehtiä ja blogeja ja kyllä aivot hoitaa ne unelmat paikalle. Olen vasta alkanut unelmoimaan mm. vanhan talon kunnostamisesta minibudjetilla, vapaaehtoistyöstä ulkomailla ja purjehduskurssista.
Ajattele asiaa lasten kautta. Kysy mitä he haluaisi tehdä. Minkälainen loma olisi kiva? Laskettelemaan? Rantaloma? Tai sitten se pelikonsoli? Siinä taas hetkeksi tavoitetta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyrsi unelmien puute,. Unelmointi on ilmaista. Kyrsii se, että ei ole mitään mahdollisuutta toteuttaa niitä unelmia. Elämässä ei oikeastaan ole mitään muuta kuin se, että venyttää sitä viimeistä lanttia kuukaudesta toiseen ja toivoa että jotain yllättävää ei hajoa koska ei ole mitään vararahastoa. Lisäksi kyrsii kun työtilanne on se että alkaa näyttää että 50v täytettyään voi ruveta viettämään pakollisia eläkepäiviä kun työtä ei löydy. Ne paikat mitä on menee joko suhteilla tai ainakin nuoremmille.
Vilpittömän ilahtunut vastauksista!
Varmaan joo ei ole paluuta entiseen. Eron jälkeen alkuun sitä haaveili vaikka mistä, mutta ajattelin että sitku on varaa.
Ja silloin piti hankkia kaikenlaista ja sai suurta tyydytystä, kun löysi käytettynä jotain haluamaansa ja siihen oli varaa. Maalailin ja hioin huonekaluja, oli mukava laittaa kotia kuntoon. Mutta eipä sitä kovin montaa keittiön pöytää voi hankkia.
Seiskalla on just toi pointti. Minusta olisi ihanaa lähteä ihan vaan viikoksi reissuun lasten kanssa. Mutta se ei ole sen arvoista, että tuskailisin rahanpuutetta sitten kotona puoli vuotta.
Ja vitonen on huomannut tuon, että elämässä näitä kausia tulee. Varmaan tämäkin menee ohi, mutta on niin tuskastuttavaa elää sitä vaihetta. Tosin kevään tullen yleensä piristyy, kun talvella ei oikein huvita huvikseen roikkua tuolla ulkonakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama, tarpeeks kauan kun köyhäilee ja kieltää itseltään kaikki mieliteot niin sitten jossain vaiheessa sitä huomaa ettei enää kaipaakaan mitään. Loppuvuodesta oli tilanne että mies patisti mut kampaajalle kun olin siitä aina välillä haaveillut. No, olihan se ihan kiva istua pari tuntia siinä rauhassa ja lukea lehtiä ja juoda kahvia kun toinen laittaa sun tukkaa, mutta kassalla jysähti ihan hirveän huono omatunto- melkein 150e meni ihan "humpuukiin". Aloin välittömästi mielessä laskemaan paljonko sillä rahalla olisi saanut ruokaa tms jotain tarpeellista. En osannut nauttia siitä oikealla tavalla.
Ysi! Just noin, apua! Ainakin mulla on mielikuvitus lähtenyt sille raiteelle, että miten jonkun asian saisi halvemmalla. Uusi kampaus? No väriä kaupasta ja sakset omaan käteen. Ei senniiväliä, kasvaa kuitenkin.
Tai miltä kuulostaa shoppailuloma New Yorkiin? Eiköhän se elämys ole ihan sillä saavutettu, että lähtee naapuripaikkakunnan ostoskeskukseen ja käy kirjastoaulan taidenäyttelyssä. Google Earthissa voi vaellella uusissa maisemissa, jos sellaisesta tykkää.
Pelikoneen sijaan pidetään lautapeli-ilta tai tehdään yhdessä palapeliä.
Ja sen sijaan, että olisin kitissyt tätä ainaista pelkoa rahojen loppumisesta talousneuvojalla tai kertonut terapeutille miten elämässäni ei ole hirveästi ilonaiheita, tein aloituksen av:lla ja oikeastaan on jo vähän valoisampi olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vilpittömän ilahtunut vastauksista!
Varmaan joo ei ole paluuta entiseen. Eron jälkeen alkuun sitä haaveili vaikka mistä, mutta ajattelin että sitku on varaa.
Ja silloin piti hankkia kaikenlaista ja sai suurta tyydytystä, kun löysi käytettynä jotain haluamaansa ja siihen oli varaa. Maalailin ja hioin huonekaluja, oli mukava laittaa kotia kuntoon. Mutta eipä sitä kovin montaa keittiön pöytää voi hankkia.
Seiskalla on just toi pointti. Minusta olisi ihanaa lähteä ihan vaan viikoksi reissuun lasten kanssa. Mutta se ei ole sen arvoista, että tuskailisin rahanpuutetta sitten kotona puoli vuotta.
Ja vitonen on huomannut tuon, että elämässä näitä kausia tulee. Varmaan tämäkin menee ohi, mutta on niin tuskastuttavaa elää sitä vaihetta. Tosin kevään tullen yleensä piristyy, kun talvella ei oikein huvita huvikseen roikkua tuolla ulkonakaan.
Olet sairastunut vakavaan tautiin, rahalle altistumiseen. Se johtaa pikkuhiljaa pihiyteen ja kaventaa tunne-elämääsi. Mene ehdottomasti sinne viikon lomalle mutta tee niin päin että nipistätte ennen lomaa ne rahat ja sitten nautitte täysillä. Nimittäin säästäminen jotain tarkoitusta ennen on paljon kivempaa kuin maksaminen jälkeenpäin. Ja sitten loman jälkeen on normaalisti rahaa käytössä. t.yh
Vierailija kirjoitti:
Vilpittömän ilahtunut vastauksista!
Varmaan joo ei ole paluuta entiseen. Eron jälkeen alkuun sitä haaveili vaikka mistä, mutta ajattelin että sitku on varaa.
Ja silloin piti hankkia kaikenlaista ja sai suurta tyydytystä, kun löysi käytettynä jotain haluamaansa ja siihen oli varaa. Maalailin ja hioin huonekaluja, oli mukava laittaa kotia kuntoon. Mutta eipä sitä kovin montaa keittiön pöytää voi hankkia.
Seiskalla on just toi pointti. Minusta olisi ihanaa lähteä ihan vaan viikoksi reissuun lasten kanssa. Mutta se ei ole sen arvoista, että tuskailisin rahanpuutetta sitten kotona puoli vuotta.
Ja vitonen on huomannut tuon, että elämässä näitä kausia tulee. Varmaan tämäkin menee ohi, mutta on niin tuskastuttavaa elää sitä vaihetta. Tosin kevään tullen yleensä piristyy, kun talvella ei oikein huvita huvikseen roikkua tuolla ulkonakaan.
Olisiko sitten vaihtoehtona vaikka laivareissu? Ei tarvitsisi pihistellä montaa kuukautta mutta saisi vähän jotain erilaista arjen katkaisijaa? Tai sitten kylpylään jos lähialueelta sellainen löytyy? Eihän sen tarvitse olla tonneja maksava matka, parilla sadallakin saa jo "luksusta" arkeen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään tuli tili, tilille jäi 15 e rahaa ja seuraava palkkapäivä on kk päästä.
Olen nyt vuoden ajan myynyt kaikkea tarpeetonta kotoa, joulun aikaan tuli myytyä sellaistakin mistä en olisi halunnut luopua mutta laskut kaatui päälle.
Periaatteessa palkka riittää mutta kun tuli 3 lääkärissä käyntiä ja hammaslääkärilasku, tili taas tyhjeni.
Jatkan nyt ylimääräisen myymistä, jos olisi edes pieni vararahasto jos ja kun jotain tarvitaan.
Onneksi pakkanen on täynnä ja lähikauppaan käy lounassetelit ruokaostoksiin, joita on säästössä 5 kpl, eli tämä kk kyllä pärjätään.
Itselle ei tulisi mieleen ostaa yhtään mitään.
Keväällä kävin kampaajalla Tallinnassa, hinta olin15 e ja se oli just sopiva hinta.
Unelmien puute? Eikö tänne juuri syksyllä saatu 33000 Unelmaa? Eikö vielä riitä? No, on niitä Unelmia vielä tulossa lisää ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille tuo on ankeaa kun vanhemmat ei halua että menee rahaa niihin yhteisiin kokemuksiin ja elämyksiin. Omat vanhempani ovat tuollaisia. Toki rahasta oli tiukkaa, mutta kyllä sitä silti kaikenlaiseen turhaankin meni. Monien mielestä juuri matkat on tuollaisia; "Ei kannata, ei jää käteen mitään konkreettista". Tuleeko siitä sitten tosiaan jotenkin enemmän onnelliseksi että ostaa vaikka jotain tavaroita sillä rahalla? Monen mielestä tulee, omasta mielestäni ei. Tavaratkin menettää hohtonsa sillä samalla hetkellä kun ne saa. Ei sitä sen uuden telkkarin edessäkään tule hehkutettua kovin montaa päivää että kylläpä on ihana telkkari. Viikossa se tuntuu itsestäänselvyydeltä.
AP tässä: itse asiassa käytiin vasta syksyllä risteilyllä ja laitettiin rahaa elämyksiin. Toisaalta myös käveltiin satamasta keskustaan (Tukholmassapa hyvinkin). Siinä oli hauskaa myös yhdessä suunnittelu, kun pohdittiin missä käytäisiin päivän aikana.
Lapset ei ihan pieniä ole enää, niillä riitti hauskaa juoksennellessa pitkin poikin laivan käytäviä ikätoverien seurassa... Itsellä oli vähän rauhallisempaa.
En minä sitä rahanmenoa sinällään sure, stressaa vaan etukäteen. Vaikka ainakin tähän asti sentti on venynyt tilipäivään-lapsilisäpäivään-elarien tilitykseen...
No ihan alkujaan oli tarkoitus valitella sitä, etten saa enää kiksejä esim. uudesta kynsilakasta. Mutta ihan vilpittömästi tämä keskustelu on auttanut. Saanut vähän keskustella asiasta, joka ei oikein ole mitään työpaikan kahvipöytäkamaa.
Kiitos kanssamammat
Vierailija kirjoitti:
Unelmien puute? Eikö tänne juuri syksyllä saatu 33000 Unelmaa? Eikö vielä riitä? No, on niitä Unelmia vielä tulossa lisää ja paljon.
Taidan kaivaa verta nenästä kun vastaan tähän.
Mutta mulla on henkilökohtainen kriisi siitä, etten osaa enää ostaa rahalla onnea ja sä tarjoilet mulle koko länsimaailmaa koskettavaa kriisiä? No, tietty voi ottaa asian vertailun kannalta ja lopettaa valittamisen, koska kuitenkin jossain on se nälkään nääntyvä kädetön ja jalaton AIDS-orpo kamelinkakkanuotionsa äärellä.
Siulla on ystävä hyvä joku pakkomielle.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa osittain tutulta. Itse kans elänyt viime vuodet niukasti. Jäänyt kaikki turha pois. Nyt rahatilanne parempi mutta mistään ei nauti niinkuin ennen eikä minkään tavoitteleminen kiinnosta. Minun kohdallani se johtuu masennuksesta, ihan diagnosoidusti.
Toisaalta on henkistä kehitystä että elämään tarvitse hakea täytettä shoppailusta, sisustamisesta, mutta eihän sinulla ole vain ollut niin rankkaa että on tullut masennusta, se hiipii vaivihkaa. Tee joku masennustesti, esim. ylen sivuilla taisi olla.
Onko sinulla jotain muita unelmia jotka eivät liity rahaan? Jos niitäkään ei ole niin erityisesti suosittelen tuota masennustestiä.