On vaikea ymmärtää pareja, joissa nainen on miestä pidempi

Itse olen 166 cm ja mies noin 165 cm. Pidän lyhyistä miehistä ja minusta on ihana halata ja suudella toista, kun kasvot ja alapää ovat samoilla tasoilla. Lyhyet miehet ovat myös ihanan ketteriä sängyssä. ;)

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ilkeä kommentoida rehellisesti. Onhan se outoa, jos kaunis amatsoni taluttaa käsipuolessaan pientä miestä. Rakkautta voi olla paljonkin, mutta ainakin takaapäin nähtynä äiti siinä taluttaa poikaansa kouluun. Aivan samoin eläkeikäinen mies nuori nainen vierellään herättää ajatuksen isoisästä ja lapsenlapsesta, vaikka kyse voi olla vuosisadan rakkaustarinasta. Danny DeVito, Tom Cruise saati Brad Pitt eivät herätä mitään seksuaalisia himoja sisälläni. Raha, menestys eivätkä kauniit kasvot tai vartalo minikoossa vaan riitä kompensoimaan juuri sitä puutetta: pienuutta. Haluan oikean ja ison miehen. Jonka rinnalla voin tuntea olevani oikea nainen jopa korkkareissa. Maailma on pullollaan pieniä naisia, miksi te lyhkäiset miehet edes haluasitte tuntea alemmuutta suhteessa pitkien naisten kanssa? Hoikka ja hyväkuntoinen 175 pitkä nainen painaa helposti yli 10-15 kiloa enemmän kuin ruipelo 168 pätkämies. Ja miehellä on kova tarve kiintyä tähän naiseen, koska??? Haluaa alistetuksi? Haluaa takaisin kohtuun? Haluaa hellää huolenpitoa, kuten sai äidiltään?  Vai haluaako hän kompensoida pienuuttaan alistamalla naista? Voimankäyttö ei onnistu, vain sukkelalla suulla saa alistettua. Pienet, kauniit ja rakkaat miehet: Kohdistakaa rakkautenne pieniin ja sieviin naisiin. Turhaa tulla edes yrittämään iskemään minua alle 190 senttisenä. Kauniisti ohjaan teidät kavereideni juttusille. Sitäpaitsi mieheni 203 cm ja teinipoikani 197cm ja 201cm varmasti suosittelevat samaa.    

Oot kyllä hämäristä hämärin. :D mut ok, sulla on oikeus omaan mielipiteeseen. Haluisin vaan kertoa sulle että mulla oli myös ennen muinoin tollanen " pituusvaatimus" miehille. Olen itse keskipituinen nainen, mutta miehen piti olla muka vähintään 185cm, mielellään yli 190. Noh, satuinpa sitten tapaamaan ( mun mielestä tietty) Suomen seksikkäimmän, hauskimman, fiksuimmat ym vaikka mitä muuta, joka olikin vain muutaman sentin mua pidempi. Käytännössä mun pituinen kun vertaa siihen minkälaisia olin aiemmin tapaillut ja seurustellut. Tämä mies oli just niin täydellinen sillä samalla sekunnilla kun hänet näin! Ja on edelleen, aika pitkän yhteiselon jälkeenkin. ;) että ihmettele sinä vaan ihan rauhassa. :D ei tarvitse ymmärtää yhtään sen enempää mihin pystyy.

Heh, ongelmat kullakin :) Ehkäpä nainen haluaa olla se näyttävä osapuoli parisuhteessa ja etsii lyhyen miehen. Tuon toisen keskustelun perusteella kun siro nainenkin voi tuntea olonsa tukalaksi.

Mutta todellisuudessa kukaan ei varmaan etsi puolisoa pituuden perusteella. Rakastuu kun rakastuu.

http://www.vauva.fi/keskustelu/2485738/mita_ajattelet_iso_mies_pieni_na…

Kivahan se on, jos mies on niin lyhyt, että kun seistään vastakkain, niin voi suudella huulille pimpuliin...

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko oikeasti, että aikuisilla ihmisillä tuo pituus olisi parinvalintaprosessissa se olennainen tekijä?

Mulla on :D Lyhyt mies on pahin turn off mitä tiedän, 180cm on ihan minimi. Tämä on varmaan ainoa asia, jossa olen näin pinnallinen. Pidemmän miehen kainalossa on turvallisempi olla plus, että sovin siihen kuin valettu :)

Tosin en ole koskaan kiinnostunut lyhyestä miehestä, varsinkaan seurustelumielessä. Ainoa ihastuskin lopahti siihen, kun tajusin että mies on vain pillun perässä.

Oman kokemukseni mukaan lyhyillä miehillä on huono itsetunto, valitettavasti niillä on myös se iso kikkeli jonka ympärillä se maailma pyörii kun oma lyhyys ahdistaa..

Mielenkiintoisia vastauksia tuossa toisessa ketjussa..

Jukka oli Annelia lyhyempi...ja miten kävikään...

On vaikea ymmärtää mikseivät ihmiset voi keksiä tuoreita provoja

"Oman kokemukseni mukaan lyhyillä miehillä on huono itsetunto, valitettavasti niillä on myös se iso kikkeli jonka ympärillä se maailma pyörii kun oma lyhyys ahdistaa.."

Korjaan: Omien kokemuksieni

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ei ole pituus ollut koskaan mikään kriteeri parinvalinnassa. Olen ollut itse asiassa hämmästynyt, miten monet tyttökaverini listaavat, että miehen pitää olla pitkä (eli vähintään 185 cm tai mieluusti yli). Johtunee ehkä siitä, että itse olen melko lyhyt, aika tarkalleen 160 cm.

Oma ukkoni sattuu olemaan pitkä (n. 190 cm) ja onhan se komea ilmestys, mutta samalla vähän epäkäytännöllistä välillä, koska itse olen lyhyt (esim. suutelu). Itseäni ei haittaisi, jos mieheni olisi vaikka 10-15 cm lyhyempi. Muut tärkeämmät asiat ratkaisevat.

Yksi kaverini kerran sanoi, että on väärin, että olen yhdessä pitkän miehen kanssa, koska sellaiset pitäisi säästää pitkille naisille. :'D En jaksanut loukkaantua, mutta mielestäni hieman outo ajatus.

Hei, kohtalotoveri! :D (Kirjoittelin tuossa muutamaa viestiä aiemmin.) Ite 162 ja mies 185.. En varmana säästä pinnallisille pituudentuijottajille, pidän itselläni. <3

Ja nuo pituuserosta johtuvat ongelmat, I feel you. Mutta eiköhän ne tärkeät asiat suhteessa ole jossain ihan muualla. Toivottavasti nämä pituuden tuijottelijat ymmärtävät asian joku päivä. :D

Miehen pituus ei varmaan monellekaan ole kovin ratkaiseva tekijä kumppania valitessa. Itselleni ainakin vähän toisenlaiset seikat olivat tärkeämpiä.

Nyt ei mennytkään miesviha-aloitus niin kuin elokuvissa.

Mun on vaikea ymmärtää pareja, joissa toinen on toista tyhmempi.

Toivottavasti ap ja hänen kumppaninsa ovat älyllisesti samalla tasolla.

Ei kaikkien tarvitse kaikkea ymmärtää, vain viisaat ymmärtävät kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 166 cm ja mies noin 165 cm. Pidän lyhyistä miehistä ja minusta on ihana halata ja suudella toista, kun kasvot ja alapää ovat samoilla tasoilla. Lyhyet miehet ovat myös ihanan ketteriä sängyssä. ;)

Samoin tanssilattialla. Pitkät ovat jotenkin kirahvin näköisiä tanssiessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko oikeasti, että aikuisilla ihmisillä tuo pituus olisi parinvalintaprosessissa se olennainen tekijä?

Olishan aika hassua, jos saisi suhteesta vielä pojankin joka olisi jonkin sortin kääbik.

Kyllä ymmän tuollaisia epätasaisia suhteita, pitäähän sitä lähes kaikkea kokeilla, mutta en kyllä alkaisi lisääntymään minua lyhemmän miehen kanssa.

Lapset eivät välttämättä ole vanhempiensa kokoa. Olemme mieheni kanssa  168 senttisiä ja poikamme on 186 ja tytär 176, joten eivät mitään kääpiöitä.

Jos aloitus on tehty tosimielellä, niin aloittaja on varmaan nuori. Itsekin ajattelin tuolla tavalla nuorempana. Olen itse sen verran pitkä, että moni mies on korkeintaan pituiseni, enkä halunnut tutustua kuin vähintään viisi senttiä pidempiin miehiin. Nyt vanhempana muistelen huvittuneena ajattelutapaani. Nyt ajattelen, että on onni kohdata mukava mies, johon voi luottaa ja jolla ei ole mitään persoonallisuushäiriöitä.

Todella pitkä nainen haluaa ehkä lyhyen miehen avulla yrittää säädellä jälkikasvunsa pituutta. Hän saattaa toivoa, että hänen tyttärestään ei tule 190-senttistä, sillä hän on itse kärsinyt pituudestaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko oikeasti, että aikuisilla ihmisillä tuo pituus olisi parinvalintaprosessissa se olennainen tekijä?

Olishan aika hassua, jos saisi suhteesta vielä pojankin joka olisi jonkin sortin kääbik.

Kyllä ymmän tuollaisia epätasaisia suhteita, pitäähän sitä lähes kaikkea kokeilla, mutta en kyllä alkaisi lisääntymään minua lyhemmän miehen kanssa.

Hei, minä olen lisääntynyt kääbiksen kanssa.  Ollaan siis molemmat alle 170cm. Ja kas kummaa, poika on nyt 15v jo yli 180cm ja kasvu jatkuuuuuuuu....

Ps. ei käynyt mielessäkään siinä tekovaiheessa,että mitähän tästä tulee, kun mies on niin lyhyt ;)

Heterot on omituisia.