Lopetin mielialalääkityksen. Olen elämäni kunnossa.

Sama homma, lääkityksen lopetettuani elämä alkoi taas tuntumaan normaalilta, onneksi en syönyt kauaa niitä myrkkyjä.

Muilla vastaavia kokemuksia?

Ja maniaa pukkaa.

Kertoo myös paljon siitä, että onko ollut sairas alun perinkään.

Eikö kilpparin vajaatoimintaan syödä tyroksiinia, vai onko sekin mielialalääke?

Puoli vuotta lopettamisen jälkeen tuli romahdus. Pahempana kuin koskaan aiemmin.

Nro 3:lle. Psykoosinestolääkkeet ovat asia erikseen.

Olen lopettanut muutaman kerran ja pitänyt taas aloittaa kun masennusoireet uusiutuneet. Ei ne ihan turhia lääkkeitä ole.

Olen syönyt kaksi kuuria SSRI-lääkkeitä. Toivon, että loppuelämä menisi ilman. Minusta tuntuu, että ne molemmat kuurit muutenkin olivat turhia. En vaan nuorena tiennyt, että surureaktio kestää vuoden pari. Enkä edes tajunnut surevani. 

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta lopettamisen jälkeen tuli romahdus. Pahempana kuin koskaan aiemmin.

Miksi tuli romahdus? Mitä tapahtui? Olisiko näin käynyt vaikka olisit syönyt lääkkeitä?

Jotkut bipolaarisethan tuppaavat sanomaan juuri noin, kunnes ovat jälleen kerran tilanteessa jossa tajuavat rankan kautta olleensa väärässä, eli että ne lääkkeet olisi syötävä erittäin hyvästä syystä. Youtubessa katselin jonkun ulkomaalaisen bipon videoita, ja hyvin huomasi että silloin kun hän söi lääkkeet kuten pitääkin, hän vaikutti hyvinkin tasapainoiselta, mutta sitten siinä vaiheessa kun hän postasi videon jossa mainosti lopettaneensa lääkkeet ja voivansa paremmin kuin koskaan, näki rivikatsojanakin selvästi kuinka tolkutonta menoa se oli juuri tulleine eroineen, oikeudessa riitelyineen, eksänsä solvaamisineen k a m e r a n edessä ja sitä rataa. Jep, ihan turhia ne semmoset lääkkeet...

Hienoa. Suomalaiset syövät aivan liian paljon lääkkeitä. Lääkefirmat juhlii.

Mäkin lopetin muutamaksi kuukaudeksi. Vointi huononi vauhdilla ja aloitin uudelleen. Sain elämäni takaisin, mahtava tunne.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa. Suomalaiset syövät aivan liian paljon lääkkeitä. Lääkefirmat juhlii.

Tämä taitaa olla niitä hokemia, joita monet hokevat eteenpäin jostain sen kuultuaan, mutta mitään pohjaa väitteelle ei varsinaisesti ole. En laajemmin oikein usko tuohon. Varmasti osa lääkkeistä on jollakin ihmisellä hetken aikaa turhan vuoksi, mutta enin osa tulee käytettyä syystä. Näkeehän sen jo kansallisesta eliniän nousemisestakin. Otetaanpa sitten lääkkeet veks, niin odote lähtisi laskuun ja lujaa. Itselläni on kaksi lääkettä fyysisiin vaivoihin, ja molemmat ihan perustellusta syystä. Heti huomaan jos en käytä, joten todellakin käytän niitä kuten olen ohjeistuksen saanut.

No hei. Jos kerran aloittaa mielialalääkityksen, niin tarkoitusko on syödä sitä loppuelämä? Sen käsityksen teidän kommenteista nyt saa! Ap

En lopettanut hetken mielijohteesta vaan harkitusti ja vähitellen. Vieroitusoireiden loputtua olo oli parempi kuin lääkkeitä käyttäessä. En silti ajattele, että lääkitys olisi ollut turha, se vain oli jo tehnyt tehtävänsä. Ainakaan vielä, pian seitsemän vuotta viimeisestä pilleristä, ei ole tullut tarvetta aloittaa uudelleen, toivottavasti ei koskaan tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta lopettamisen jälkeen tuli romahdus. Pahempana kuin koskaan aiemmin.

Miksi tuli romahdus? Mitä tapahtui? Olisiko näin käynyt vaikka olisit syönyt lääkkeitä?

Kaikki oli periaattessa hyvin. Ihan yhtä hyvin kuin silloin kun lopetin lääkkeet.

Masennus palasi rankempama ja voimakkaampana kuin aiemmin. Olin henkisesti täysin loppu

Vierailija kirjoitti:

No hei. Jos kerran aloittaa mielialalääkityksen, niin tarkoitusko on syödä sitä loppuelämä? Sen käsityksen teidän kommenteista nyt saa! Ap

Ei kai tässä kukaan aivan niin sanonut, mutta mitä siis aloituksellasi haitkaan? Ehdotonta myötäilyäkö, vaikka aloituksesi ei kerro mitään taustoista. Joojoonaiset ovat jossain muualla, en tiedä missä mutta mene etsimään. Itse ainakin toin hieman kriittisempää näkökulmaa asiaan ihan siltä pohjalta mitä elämässä olen itse nähnyt ja kokenut. Enhän minä sinua tunne, tee ihan mitä lystäät.