Lue keskustelun säännöt.
Lapset ei kasvata toisiaan - äiti, lopeta lasten tekeminen jos et ITSE huolehdi heistä
27.01.2016 |
Olin kuopus, ja äiti oli klassinen "lapset kasvattaa toisiaan" "oppii siinä sivussa" -tyyppi.
Kasvoin lapsuuteni katsoen kuvia, videoita jne. siitä, kuinka vanhimpia lapsia oli opetettu pyöräilemään, ratsastamaan, luistelemaan... Mun kanssani ei tehty mitään. Tai siis vanhemmat ei tehnyt. Vanhemmat sisarukset raahasi joskus luistelemaan ja nauroi, kun en osannut. Omia luistimia ei tietenkään ollut, vaan isosiskon vanhat, jotka hiersi. En oppinut pyöräilemään, luistelemaan, laskemaan. En saanut olla lapsi, koska en saanut lapsi-vanhempi huomiota koskaan, mitään kivaa yhdessä tekemistä. Sain ainoastaan komentelua osakseni, ja vanhempien sisarusten kyykyttämistä. Olin vihainen lapsi, kun en ymmärtänyt mistään mitään.
Edes kävelylenkki äidin/isän kanssa ihan kahdestaan joskus, niin että he itse sitä olisivat halunneet olisi ollut tosi kiva. Yleensä työnsin mukaan, ja sain vain tietää olevani häiriöksi. Vanhimman kanssa tietysti käytiin vaikka missä, mitä minulle ei edes kerrottu, koska "kiukuttelin".
Nyttemmin olen haistattanut vitut vanhemmilleni. Eipä niitä hirveämmin sekään kiinnostanut.
Oikeasti, älkää hankkiko liikaa lapsia. Kuopus on myös ansainnut jakamattoman huomion joskus.
Ainoastaan kuulen sitä, kuinka äiti on huolissaan esikoisen mustasukkaisuudesta, ja siitä, että hänelle ei ENÄÄ ole aikaa. No, sillä kuopuksella ei koskaan ole ollutkaan mitään jakamatonta huomiota.
Kommentit (58)
Yllättäen jättiläisperheiden äideillä ei ole mitään sanomista tällaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhut asiaa. Just noin se menee. Eka lapsi nostetaan jalustalle ja hälle hommataan kaikki mahdollinen. Toka lapsi, jos on eri sukupuoltakin on vielä ihan toivottu ja kiva. Siitä eteenpäin... vanhemmat eivät jaksa. Isommat siarukset eivät jaksa...Olet tiellä kaikkialla ja opit miellyttämään ihmisiä jotta saisit huomiota. Tämän tosin tajuat vasta myöhemmin.
Sitten vasta ahdistaakin kun itse saat lapsia ja sinun lapsesi ovat vanhemmillesi niitä lapsenlapsia numero 6 ja 7 eli ilmaa, ei jakseta niitäkään huomioida mitenkään. Taas ne ekat lapsenlapset olivat niin hauskoja.
Miltä siis tuntuu, siltä että kun kerran jo sinua potkittiin päähän tekemällä sinut näkymättömäksi tai tiellä olevaksi niin se jatkuu vielä lastesi kohdalla.
Entä kun nämä vanhemmat tulevat sairaiksi niin ylläri pylläri jo oletkin hyvä ja tarpeellinen. Piiaksi.
Hyvä kun otit hajueron ajoissa, tsemppiä!
Itse asiassa, totta! Esikoisen esikoinen on ollut maailman 7. ihme. Meidän lasta tultiin katsomaan, mutta lähdettiin aika nopeasti kun telkkarista tuli formulat. Mutta hauskinta on, että nykyään saan kuulla muiden sisaruksien valitusta kamalista, vanhenevista vanhemmistamme.
Pitäkööt hauskaa keskenään. Eipä tarvitse itse pyyhkiä vanhempien persettä ainakaan, kun siihen kuntoon menevät.
Voi pientä...mee äites tykö ja käske sen antaa sulle kunnon selkäsauna.
Älä heittele vinkkejä ja kommentteja AIKUISTEN asioihin kun et vielä oikein niitä ymmärrä.
Mulla oli samanklaista kun sulla koska porukat käytti rahat viinaan,olin ainoa.
Miehen perheessä oli 4 sisarusta ja kaikilla oli kaikkea..siellä oli esim. rikkaat isovanhemmat jotka osti.
Sun maailma on kesken..keskity kasvamaan ulos omista traumoistasi äläkä yritä ymmärtää sun teini huuru päälläs mitään aikuisten ja vanhempien elämästä.
Ikävää et nykyään on netti et kaikki teinarit pääsee heitään ajatuksensa ulos..
Toi on sisarkateutta..ei mitään sen ihmeempää filosofiaa..olet kyllä naurettava.
Tietenkin se on kateutta. Olen kasvanut perheessä, jossa ensimmäiset lapset on saanut aivan eri mahdollisuudet tähän elämään, koska vanhemmat ovat ne tarjonneet. Montako ihmistä olet tavannut, joka olisi vasta aikuisiällä oppinut ajamaan pyörää? Ainiin, olin ainoa, jolle ei maksettu ajokorttia myös.
Näen vastaavaa ystävien perheissä, kuinka se kolmas tai neljäs lapsi on lähinnä joukon jatkoksi hommattu, eikä mikään maailman erityisin ja ihmeellisin juttu, kuten esikoinen. Tiedän itsekin äitinä, että esikoisessa on omat "taikansa", mutta aikuisena ihmisenä pystyn mukauttamaan toimintaani niin, että en todellakaan kohtele lapsia eri arvoisesti.
Lasten tulee olla kaikki samalla viivalla, ja aikuisen pitää aktiivisesti pyrkiä tarjoamaan kaikille samat mahdollisuudet, huolimatta ikä-järjestys-tai luonteenpiirteen eroista.
Ja sinä 4, en ymmärtänyt selostuksestasi juuri mitään. Olen pahoillani, jos sinulla on oikeasti dysleksia, mutta kuulostat lähinnä juopuneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi mulla on yksi lapsi. Ennemmin hyvä äiti yhdelle kuin huono useammalle. T. Itse myös porukan kuopus
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin se on kateutta. Olen kasvanut perheessä, jossa ensimmäiset lapset on saanut aivan eri mahdollisuudet tähän elämään, koska vanhemmat ovat ne tarjonneet. Montako ihmistä olet tavannut, joka olisi vasta aikuisiällä oppinut ajamaan pyörää? Ainiin, olin ainoa, jolle ei maksettu ajokorttia myös.
Näen vastaavaa ystävien perheissä, kuinka se kolmas tai neljäs lapsi on lähinnä joukon jatkoksi hommattu, eikä mikään maailman erityisin ja ihmeellisin juttu, kuten esikoinen. Tiedän itsekin äitinä, että esikoisessa on omat "taikansa", mutta aikuisena ihmisenä pystyn mukauttamaan toimintaani niin, että en todellakaan kohtele lapsia eri arvoisesti.
Lasten tulee olla kaikki samalla viivalla, ja aikuisen pitää aktiivisesti pyrkiä tarjoamaan kaikille samat mahdollisuudet, huolimatta ikä-järjestys-tai luonteenpiirteen eroista.
Ja sinä 4, en ymmärtänyt selostuksestasi juuri mitään. Olen pahoillani, jos sinulla on oikeasti dysleksia, mutta kuulostat lähinnä juopuneelta.
No oletko ajatellut että olet vain vanhempiesi mielestä niin pirun ärsyttävä että eivät ole halunneet huolehtia sinusta?
Ja tuo ei ole mitään nnormaalia perheessä jossa on useampi lapsi vaan aivan todella tavatonta ja sinä kuvittelet että perheissä joissa on useampi lapsi voisi käydä oikeasti noin?
Jos muut sisaruksesi ovat normaaleja ja terveitä ja saaneet normaalit eväät elämään on sinussa jotain vikaa tai vanhempasi ovat alkaneet käyttämään aineita kun sinä olet syntynyt.
Vaikka perheissä on monta lasta jokaisesta pidetään huolta ja kyllä meillä on neljä lasta oppinut ajamaan pyörällä ja tekemään PALJON asioita sisaruksiensa perässä paljon ei ole tarvinnut opettaa.
Sinussa on joku perustavan laatuinen vika..hyväksy se ja kasva aikuiseksi.Kaikki on vastuussa omasta onnestaan..aikuisena..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itse en pidä meidän toisesta lapsesta ollenkaan niin paljon kuin muista kolmesta..huolta aijon pitää ja onneksi on isänsä silmäterä.Sussa vaan on joku vika?
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen jättiläisperheiden äideillä ei ole mitään sanomista tällaisiin.
Ilmeisesti olen jättiläisperheen äiti (10 lasta) joten sanotaan nyt jotain.
Surulliselta kuulostaa ap:n kokema, ja väärinhän tuossa vanhemmat tekee. En alunperin aikonut kommentoida koska en ajatellut tuon koskevan itseäni. Kyllä meillä on yhdeksän lasta opetettu pyöräilemään, luistelemaan, uimaan jne jne ja varmasti tämä kuopuskin (2v) tullaan opettamaan. Muutenkin kuopus kyllä on ns koko perheen lemmikki, huomiota ja rakkautta taatusti saa ylenpalttisesti. Että ei se perheen koosta aina ja yksinomaan ole kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin se on kateutta. Olen kasvanut perheessä, jossa ensimmäiset lapset on saanut aivan eri mahdollisuudet tähän elämään, koska vanhemmat ovat ne tarjonneet. Montako ihmistä olet tavannut, joka olisi vasta aikuisiällä oppinut ajamaan pyörää? Ainiin, olin ainoa, jolle ei maksettu ajokorttia myös.
Näen vastaavaa ystävien perheissä, kuinka se kolmas tai neljäs lapsi on lähinnä joukon jatkoksi hommattu, eikä mikään maailman erityisin ja ihmeellisin juttu, kuten esikoinen. Tiedän itsekin äitinä, että esikoisessa on omat "taikansa", mutta aikuisena ihmisenä pystyn mukauttamaan toimintaani niin, että en todellakaan kohtele lapsia eri arvoisesti.
Lasten tulee olla kaikki samalla viivalla, ja aikuisen pitää aktiivisesti pyrkiä tarjoamaan kaikille samat mahdollisuudet, huolimatta ikä-järjestys-tai luonteenpiirteen eroista.
Ja sinä 4, en ymmärtänyt selostuksestasi juuri mitään. Olen pahoillani, jos sinulla on oikeasti dysleksia, mutta kuulostat lähinnä juopuneelta.
No oletko ajatellut että olet vain vanhempiesi mielestä niin pirun ärsyttävä että eivät ole halunneet huolehtia sinusta?
Ja tuo ei ole mitään nnormaalia perheessä jossa on useampi lapsi vaan aivan todella tavatonta ja sinä kuvittelet että perheissä joissa on useampi lapsi voisi käydä oikeasti noin?
Jos muut sisaruksesi ovat normaaleja ja terveitä ja saaneet normaalit eväät elämään on sinussa jotain vikaa tai vanhempasi ovat alkaneet käyttämään aineita kun sinä olet syntynyt.
Vaikka perheissä on monta lasta jokaisesta pidetään huolta ja kyllä meillä on neljä lasta oppinut ajamaan pyörällä ja tekemään PALJON asioita sisaruksiensa perässä paljon ei ole tarvinnut opettaa.
Sinussa on joku perustavan laatuinen vika..hyväksy se ja kasva aikuiseksi.Kaikki on vastuussa omasta onnestaan..aikuisena..
Olen onnellinen aikuinen, kiitos huolenpidostasi. Ja kyllä, olin "pirun ärsyttävä" pääsääntöisesti siksi, että janosin huomiota jota en saanut. Olen muutamalle tutulle neuvonut (juurikin näitä isompien perheiden äitejä) että niitä kiukuttelevia lapsia kannattaisi joskus kuunnella ja huomioida ihan kahdestaan. Riippumatta siitä, onko kuopus vai esikoinen. Yleensä auttaa.
Se, että sinun mielestäsi "pirun ärsyttävän" lapsen, voi jättää tilaan jossa vanhemmat "ei halua tehdä sun kanssa mitään" on hyväksyttävä kausaliteetti, niin kertoo susta aika paljon ihmisenä ja etenkin vanhempana.
Eikä mitään hyvää.
Kukaan mieleltään terve ihminen ei hanki Sumessa kymmentä lasta. Taustalla ovat aina joko persoonallisuuden häiriöt tai esimerkiksi uskonnolliset harhat.
t. vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, tuollaista kyllä on, varsinkin meillä 70-80-luvulla syntyneillä. Itse olen ollut se esikoinen tuollaisessa perheessä (vielä uusperhe), ja uskon että kuopus meistä oli tosi heitteillä. Toisaalta tuollaiset vanhemmat jättää myös esikoisen tosi nuorena huolehtimaan omista asioistaan, kun pienemmät on niin pieniä, että tarvitsevat paljon perushoivaa. Esim. mun piti käydä bussilla koulussa ja äiti ei huolehtinut yhtään, oliko bussilipulla kautta jäljellä, usein se sitten oli loppu ja myöhästyin tai en päässyt lainkaan kouluun. Hammaslääkärit piti muistaa itse 8-9-vuotiaana jo, usein en muistanut. Jne.
Mun äiti on kuitenkin lämmin ja rakastava, ja lapsenlapsia kohtaan on ollut tasapuolinen ja ihana mummo.
Sama.Meillä neljä lasta ja kaikki on opetettu luistelemaan ja oppineet itse pyöräilemään kun katsoneet isommalta mallia.Paljon opettavat isommat pienempiä muttei sitä nyt ihan viitsi kieltää siksi ettei tule kelleen tuollaista traumaa!;)
Ja meillä myös pienin äitin kulti joka on saanut olla kaikkein kauimmin vauva,ei ole ollut hänen kanssaan kiire mihinkään koska haluan pitää häntä pienenä.
Sun vanhemmissa on ollut jotain vialla tuossa kohtaa.Ei tuo ole mitenkään normaalia kuule.Yleensä se pienin on porukan lellikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen jättiläisperheiden äideillä ei ole mitään sanomista tällaisiin.
Ilmeisesti olen jättiläisperheen äiti (10 lasta) joten sanotaan nyt jotain.
Surulliselta kuulostaa ap:n kokema, ja väärinhän tuossa vanhemmat tekee. En alunperin aikonut kommentoida koska en ajatellut tuon koskevan itseäni. Kyllä meillä on yhdeksän lasta opetettu pyöräilemään, luistelemaan, uimaan jne jne ja varmasti tämä kuopuskin (2v) tullaan opettamaan. Muutenkin kuopus kyllä on ns koko perheen lemmikki, huomiota ja rakkautta taatusti saa ylenpalttisesti. Että ei se perheen koosta aina ja yksinomaan ole kiinni.
Oikein hyvältä kuulostaa :) !
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin se on kateutta. Olen kasvanut perheessä, jossa ensimmäiset lapset on saanut aivan eri mahdollisuudet tähän elämään, koska vanhemmat ovat ne tarjonneet. Montako ihmistä olet tavannut, joka olisi vasta aikuisiällä oppinut ajamaan pyörää? Ainiin, olin ainoa, jolle ei maksettu ajokorttia myös.
Näen vastaavaa ystävien perheissä, kuinka se kolmas tai neljäs lapsi on lähinnä joukon jatkoksi hommattu, eikä mikään maailman erityisin ja ihmeellisin juttu, kuten esikoinen. Tiedän itsekin äitinä, että esikoisessa on omat "taikansa", mutta aikuisena ihmisenä pystyn mukauttamaan toimintaani niin, että en todellakaan kohtele lapsia eri arvoisesti.
Lasten tulee olla kaikki samalla viivalla, ja aikuisen pitää aktiivisesti pyrkiä tarjoamaan kaikille samat mahdollisuudet, huolimatta ikä-järjestys-tai luonteenpiirteen eroista.
Ja sinä 4, en ymmärtänyt selostuksestasi juuri mitään. Olen pahoillani, jos sinulla on oikeasti dysleksia, mutta kuulostat lähinnä juopuneelta.
No oletko ajatellut että olet vain vanhempiesi mielestä niin pirun ärsyttävä että eivät ole halunneet huolehtia sinusta?
Ja tuo ei ole mitään nnormaalia perheessä jossa on useampi lapsi vaan aivan todella tavatonta ja sinä kuvittelet että perheissä joissa on useampi lapsi voisi käydä oikeasti noin?
Jos muut sisaruksesi ovat normaaleja ja terveitä ja saaneet normaalit eväät elämään on sinussa jotain vikaa tai vanhempasi ovat alkaneet käyttämään aineita kun sinä olet syntynyt.
Vaikka perheissä on monta lasta jokaisesta pidetään huolta ja kyllä meillä on neljä lasta oppinut ajamaan pyörällä ja tekemään PALJON asioita sisaruksiensa perässä paljon ei ole tarvinnut opettaa.
Sinussa on joku perustavan laatuinen vika..hyväksy se ja kasva aikuiseksi.Kaikki on vastuussa omasta onnestaan..aikuisena..
Olen onnellinen aikuinen, kiitos huolenpidostasi. Ja kyllä, olin "pirun ärsyttävä" pääsääntöisesti siksi, että janosin huomiota jota en saanut. Olen muutamalle tutulle neuvonut (juurikin näitä isompien perheiden äitejä) että niitä kiukuttelevia lapsia kannattaisi joskus kuunnella ja huomioida ihan kahdestaan. Riippumatta siitä, onko kuopus vai esikoinen. Yleensä auttaa.
Se, että sinun mielestäsi "pirun ärsyttävän" lapsen, voi jättää tilaan jossa vanhemmat "ei halua tehdä sun kanssa mitään" on hyväksyttävä kausaliteetti, niin kertoo susta aika paljon ihmisenä ja etenkin vanhempana.
Eikä mitään hyvää.
No toi sun räkätykses kertoo aika paljon joo..huomaan saman kuin sun vanhemmatkin..olet huomion kipeä ja siksi teit tämän aloituksenkin koska haluat huomiota ja yksikään ristiveto ei sulle käy.
Tutkituta mielenterveytesi ettet kanna tuota lopunikääsi.
Voisin sanoa että olet vain jotenkin jälkeen jäänyt ja tehnyt itse ongelmasi jo lapsena ja nuorena..oisko joku syy ettet ole saanut korttia jota et nyt kerro?
Haluat etä elämäsi on vaikeaa jotta voit valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin se on kateutta. Olen kasvanut perheessä, jossa ensimmäiset lapset on saanut aivan eri mahdollisuudet tähän elämään, koska vanhemmat ovat ne tarjonneet. Montako ihmistä olet tavannut, joka olisi vasta aikuisiällä oppinut ajamaan pyörää? Ainiin, olin ainoa, jolle ei maksettu ajokorttia myös.
Näen vastaavaa ystävien perheissä, kuinka se kolmas tai neljäs lapsi on lähinnä joukon jatkoksi hommattu, eikä mikään maailman erityisin ja ihmeellisin juttu, kuten esikoinen. Tiedän itsekin äitinä, että esikoisessa on omat "taikansa", mutta aikuisena ihmisenä pystyn mukauttamaan toimintaani niin, että en todellakaan kohtele lapsia eri arvoisesti.
Lasten tulee olla kaikki samalla viivalla, ja aikuisen pitää aktiivisesti pyrkiä tarjoamaan kaikille samat mahdollisuudet, huolimatta ikä-järjestys-tai luonteenpiirteen eroista.
Ja sinä 4, en ymmärtänyt selostuksestasi juuri mitään. Olen pahoillani, jos sinulla on oikeasti dysleksia, mutta kuulostat lähinnä juopuneelta.
No oletko ajatellut että olet vain vanhempiesi mielestä niin pirun ärsyttävä että eivät ole halunneet huolehtia sinusta?
Ja tuo ei ole mitään nnormaalia perheessä jossa on useampi lapsi vaan aivan todella tavatonta ja sinä kuvittelet että perheissä joissa on useampi lapsi voisi käydä oikeasti noin?
Jos muut sisaruksesi ovat normaaleja ja terveitä ja saaneet normaalit eväät elämään on sinussa jotain vikaa tai vanhempasi ovat alkaneet käyttämään aineita kun sinä olet syntynyt.
Vaikka perheissä on monta lasta jokaisesta pidetään huolta ja kyllä meillä on neljä lasta oppinut ajamaan pyörällä ja tekemään PALJON asioita sisaruksiensa perässä paljon ei ole tarvinnut opettaa.
Sinussa on joku perustavan laatuinen vika..hyväksy se ja kasva aikuiseksi.Kaikki on vastuussa omasta onnestaan..aikuisena..
Olen onnellinen aikuinen, kiitos huolenpidostasi. Ja kyllä, olin "pirun ärsyttävä" pääsääntöisesti siksi, että janosin huomiota jota en saanut. Olen muutamalle tutulle neuvonut (juurikin näitä isompien perheiden äitejä) että niitä kiukuttelevia lapsia kannattaisi joskus kuunnella ja huomioida ihan kahdestaan. Riippumatta siitä, onko kuopus vai esikoinen. Yleensä auttaa.
Se, että sinun mielestäsi "pirun ärsyttävän" lapsen, voi jättää tilaan jossa vanhemmat "ei halua tehdä sun kanssa mitään" on hyväksyttävä kausaliteetti, niin kertoo susta aika paljon ihmisenä ja etenkin vanhempana.
Eikä mitään hyvää.
No toi sun räkätykses kertoo aika paljon joo..huomaan saman kuin sun vanhemmatkin..olet huomion kipeä ja siksi teit tämän aloituksenkin koska haluat huomiota ja yksikään ristiveto ei sulle käy.
Tutkituta mielenterveytesi ettet kanna tuota lopunikääsi.
Voisin sanoa että olet vain jotenkin jälkeen jäänyt ja tehnyt itse ongelmasi jo lapsena ja nuorena..oisko joku syy ettet ole saanut korttia jota et nyt kerro?
Haluat etä elämäsi on vaikeaa jotta voit valittaa?
Olen edelleen pahoillani, jos sinulla on dysleksia, mutta jos ajatuksenjuoksua ja ulosantia vertailen, niin sanoisin että meistä kahdesta sinulla on huomattavasti paljon enemmän ongelmia. Luulen, että osuin sinussa nyt johonkin kipeään kohtaan.
Hyvä niin, kirjoituksen on tarkoituskin herätellä. Ei varmaan monellakaan ole yhtä huonosti asiat kuin minulla oli, mutta tämä saattaa herättää tajuamaan jotain, mitä voi parantaa omassa perheessään. Ja ehkä jättää sen viimeisen tekemättä kun vauvakuume taas iskee, ja varaa/voimia yms. ei kuitenkaan ole.
Omille vanhemmilleni se viimeinen taisi vaan olla liikaa. Sopiva määrä olisi ollut 1, valitettavasti.
Minulla on haaveenani kuusi lasta, joista en ole kertonut kellekään, muuten olisi heti kaikki kimpussa.
Mutta nimenomaa tuo miten ap selitti, että antaa välillä huomiota yksilönä lapsille kahdenkesken, se kuulostaa tärkeältä ja minusta jotenkin itsestäänselvyytenä..
Kukapa haluaisi katkeria jälkeläisiä
Itsestäänselvyydeltä** korjaan t. 19
Puhut asiaa. Just noin se menee. Eka lapsi nostetaan jalustalle ja hälle hommataan kaikki mahdollinen. Toka lapsi, jos on eri sukupuoltakin on vielä ihan toivottu ja kiva. Siitä eteenpäin... vanhemmat eivät jaksa. Isommat siarukset eivät jaksa...Olet tiellä kaikkialla ja opit miellyttämään ihmisiä jotta saisit huomiota. Tämän tosin tajuat vasta myöhemmin.
Sitten vasta ahdistaakin kun itse saat lapsia ja sinun lapsesi ovat vanhemmillesi niitä lapsenlapsia numero 6 ja 7 eli ilmaa, ei jakseta niitäkään huomioida mitenkään. Taas ne ekat lapsenlapset olivat niin hauskoja.
Miltä siis tuntuu, siltä että kun kerran jo sinua potkittiin päähän tekemällä sinut näkymättömäksi tai tiellä olevaksi niin se jatkuu vielä lastesi kohdalla.
Entä kun nämä vanhemmat tulevat sairaiksi niin ylläri pylläri jo oletkin hyvä ja tarpeellinen. Piiaksi.
Hyvä kun otit hajueron ajoissa, tsemppiä!