Kaupunkiin tuppukylästä muuttaneet, kysymys kaupunkiasumisen hintatasosta yleensä
Onko kaupungissa asuminen yleisesti kalliimpaa kuin tuppukylässä, jossa vuokrat ja vesi on halvat? Ymmärrän että vuokra saattaa olla moninkertainen, mutta entä vesi? Sähkö? Autokustannuksista tulee myös mieleen että auton pitäminen olisi kalliimpaa autopaikalla + parkkimaksut?
Olisin kovasti muuttamassa kaupunkiin mutta miehen sukulaiset ei ilmeisesti halua meidän muuttavan heidän läheltään ja miehen äiti voivottelee koko ajan miten etelässä kaikki on niiiiiiiin kalliimpaa ja kaikki rahat menee laskuihin. Mies on aloittanut ketjureaktiona samanlaisen voivottelun itsekin. No hemmetti, jäisin ihan mielelläni tänne jos täällä voisi 2. asteen opinnot käyneenä enää opiskella, saati että saisi töitä jos ei ole lähihoitaja tai lääkäri. Mutta jos muuttaa aluksi vaikka kämäiseen kasarikämppään ja budjetoi tarkasti, niin onko se elämä niin köyhää...?
Kokemuksia ja vinkkejä uuskaupunkilaisilta: miten elät, jos tienaat alle 1600/kk? Tai pärjääkö ees tolla?
Kommentit (34)
Kiinnostuneena ap kysyn, että mitä vesi maksaa teillä tällä hetkellä? Entä vuokra, minkäkokoinen asunto? Mitä maksaa se autonpito? Entä ruoka? Joudutteko menemään lähikaupunkiin asioimaan: hankkimaan vaatteet, kengät, taloustavarat, joululahjat?
Auto ei ole minun vaan miehen. En tiedä tarkkoja kuluja, mutta lainan lyhennys on ehkä 80 e/kk... Bensoihin menee helposti 150 e per kk. Kallista, mutta täällä on pakko pitää autoa kun bussit ei kulje.: / Ja vaikka autolla ei ajaisi, lainan lyhennys on kesken + sukulaisten luo matkustaessa se on tosi näppärä. Harrastamme luonnossa liikkumista säännöllisesti ja siihen tarvii autoa että pääsee metsään.
Nyt vuokra + vesi, sähkö ja autopaikka on 540 e/kk. Siihen netti, puhelinlasku ja pari lyhennystä. Asunto on iso kaksio.
Ruokaan menee varmaan 200-300 e per kk. Sis. herkut ja siiderit sun muut. Ei osata budjetoida. Miehellä paljon enemmän kuluja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tampereelta löytyy ihan keskustastakin alle 700€ kaksioita ja autosta voi sitten luopua. Se on iso säästö. Amurilta ja Pyynikiltäkin jopa, hienoja alueita.
AmuriSTA. Mulla on kaupungin yksiö, reilu 600, eikä tää nyt ihan keskustassa kyllä ole.
Vierailija kirjoitti:
Auto ei ole minun vaan miehen. En tiedä tarkkoja kuluja, mutta lainan lyhennys on ehkä 80 e/kk... Bensoihin menee helposti 150 e per kk. Kallista, mutta täällä on pakko pitää autoa kun bussit ei kulje.: / Ja vaikka autolla ei ajaisi, lainan lyhennys on kesken + sukulaisten luo matkustaessa se on tosi näppärä. Harrastamme luonnossa liikkumista säännöllisesti ja siihen tarvii autoa että pääsee metsään.
Nyt vuokra + vesi, sähkö ja autopaikka on 540 e/kk. Siihen netti, puhelinlasku ja pari lyhennystä. Asunto on iso kaksio.
Ruokaan menee varmaan 200-300 e per kk. Sis. herkut ja siiderit sun muut. Ei osata budjetoida. Miehellä paljon enemmän kuluja.
Ap
Eli helposti menee noilla kuluilla ainakin 400-450 euroa siihen autoon kuukaudessa, kun kerran jo pelkästään bensaan menee noin paljon. Kaupungissa sinne luontoon pääsee bussillakin tai sitten bussi +taittopyörä, jonka ostaa aika nopeasti, kun säästää sen, mitä auto veisi.
Vierailija kirjoitti:
Auto ei ole minun vaan miehen. En tiedä tarkkoja kuluja, mutta lainan lyhennys on ehkä 80 e/kk... Bensoihin menee helposti 150 e per kk. Kallista, mutta täällä on pakko pitää autoa kun bussit ei kulje.: / Ja vaikka autolla ei ajaisi, lainan lyhennys on kesken + sukulaisten luo matkustaessa se on tosi näppärä. Harrastamme luonnossa liikkumista säännöllisesti ja siihen tarvii autoa että pääsee metsään.
Nyt vuokra + vesi, sähkö ja autopaikka on 540 e/kk. Siihen netti, puhelinlasku ja pari lyhennystä. Asunto on iso kaksio.
Ruokaan menee varmaan 200-300 e per kk. Sis. herkut ja siiderit sun muut. Ei osata budjetoida. Miehellä paljon enemmän kuluja.
Ap
Mitä oikein syötte, jos 100€ kuukaudessa menee henkilöltä ruokaan?
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta sanon, että kaupunkiasuminen muuttaa ihmistä parempaan suuntaan. Altistuu uudelle, tulee elettyä mielenkiintoisemmin.
Komppaan! Kuten aiemmin tossa jo kirjoitin että itselle teki hyvää irrottautua kotikulmilta. Ensiksi siksi että opin seisomaan ihan omin jaloin: vanhemmat ja anoppi ei ollut 2 km päässä. Tutustuin ihan uusiin ihmisiin jotka tulivat ympäri suomea ja eurooppaa: avarsi omia ajatuksia ja näkökulmia. Olimme enemmän me, hitsauduimme tiimiksi kun olimme kahdestaan ja sukulaiset eivät päässeet sörkkimään elämäämme jo etäisyydenkin takia. Huomasimme että oli kätevän helppoa lähteä esim. Riikan risteilylle tai Tallinnaan tämä oli ennen monen tunnin matkustamisen päässä. Norjalaisella lentoyhtiöllä halpoja tarjouksia niin helppo hypätä koneeseen. Ennen matkustaminen tuntui vaivalloiselta kun jo helsinkiin pelkästään pitkä matka. Ja AP Tampereella on vaikka ja mitä. Sinne vain rohkeasti. t.6
Vierailija kirjoitti:
Siis jäävätkö ihmiset oikeasti niille kuolleille syrjäkulmille työttömänä asumaan, jonne työpaikkoja ei ole enää koskaan tulossakaan vain koska se on halvempaa? Sen vertaa oteta riskiä tai omaa aloitetta, että tulisi mieleen muuttaa sinne, missä töitä on. Ei ihme tämän maan työttömyyslukuja. Ja en työnantajana palkkaisi hakijaa, joka ei asu työssäkäyntialueella. Ei mitään takeita, että se tosiaan muuttaisi työpaikan saatuaan näemmä.
Kyllä noita on ! Moni joka alkaa seurustelemaan teininä ja jämähtää ekaan suhteeseen niin ei ole rohkeutta lähteä lukion jälkeen esim. Tampereelle tai helsinkiin ihan yksin asumaan. Sitä sitten jäädään kotikuntaan ja rakennetaan se talo lapsuudenkodin lähelle ja anoppi ja äiti käy kilpaa auttamassa lapsiperhettä. Ei tuo huonovaihtoehto ole mutta kyllä siinä jää paljon kokematta ja näkemättä. Näillä ihmisillä ei ole varsinaisesti urasuunnitelmia. On tärkeämpää olla tutuissa ja samoissa kuvioissa ja mennä sen ehdoilla esim. pieni palkkaisiin töihin ja jatko-opiskelut vähän sinne päin jos itseä kiinnostavia vaihtoehtoja ei ole. Tärkeintä heille on että ei tarvitse muuttaa ja suku on lähellä. Uusi ja outo on pelottavaa. Näitä tyyppejä tiedän ainakin etelä-pohjanmaalta. Jo Tamperekin on liian suuri ja kaukana :)
Jos ei halua asua ihan Tampereella, niin puolen tunnin työmatkan päästä naapurikunnista saa vuokralle kolmion tuolla 700 eurolla. Seutulipulla kulkee. Eihän sitä pakko Tampereellakaan töissä ollessa siellä keskustassa asua.
Sinne vaan, kyllä elämä on enemmän elämisen arvoista kun on töitä, ja mieluusti mielekkäitä töitä.
Tosi on että ilman töitä ei tule eläkettäkään.
Ja pääseehän sieltä takaisin jos alkaa veri vetää ja löytää joskus vielä hyvän työn kotikunnasta.
Totta kai lähdette,siis miksi ihmeessä jäisitte työttömäksi jonnekin syrjään! Kyllä elämässä pitää uskaltaa.
nimimerkkienkeksiminenonkamalaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaunicorn75 kirjoitti:
Onko kaupungissa asuminen yleisesti kalliimpaa kuin tuppukylässä, jossa vuokrat ja vesi on halvat? Ymmärrän että vuokra saattaa olla moninkertainen, mutta entä vesi? Sähkö? Autokustannuksista tulee myös mieleen että auton pitäminen olisi kalliimpaa autopaikalla + parkkimaksut?
Olisin kovasti muuttamassa kaupunkiin mutta miehen sukulaiset ei ilmeisesti halua meidän muuttavan heidän läheltään ja miehen äiti voivottelee koko ajan miten etelässä kaikki on niiiiiiiin kalliimpaa ja kaikki rahat menee laskuihin. Mies on aloittanut ketjureaktiona samanlaisen voivottelun itsekin. No hemmetti, jäisin ihan mielelläni tänne jos täällä voisi 2. asteen opinnot käyneenä enää opiskella, saati että saisi töitä jos ei ole lähihoitaja tai lääkäri. Mutta jos muuttaa aluksi vaikka kämäiseen kasarikämppään ja budjetoi tarkasti, niin onko se elämä niin köyhää...?
Kokemuksia ja vinkkejä uuskaupunkilaisilta: miten elät, jos tienaat alle 1600/kk? Tai pärjääkö ees tolla?
Tuolla hinnalla en voisi käydä töissä. Bensat yli 400/kk, töissä käyntiin. Asunnon lyhennys 700, Auto 100-200 /kk, sähköt, netti 80/kk.
Jos tuo on siis brutto, niin se ei enää riitä ja vielä ei ole ostettu ruokaa, vaatteita, eikä koiraa käytetty lääkärissä.
Itselläni menee n. 1800/kk netto pakollisiin kuluihin ja jos autosta jotain hajoaa, niin voi mennä 1000 euroa enemmän siinä kuussa, eli säästäkin pitäisi.
Sinänsä hassu kysymys, koska kaupungeissa asuu paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan muualla asuneetkaan ja jotka eivät edes harkitse muuttamista maalle vesimaksun tai sähkölaskun vuoksi. Kyse on mielestäni enemmänkin siitä, aiotteko asua kaupungissa maalaisina vai kaupunkilaisina. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, aiotteko ajaa kahden kilometrin päähän markettiin autolla vai menettekö pyörällä tai bussilla. Samoin aiotteko ajaa työmatkan esim 10 kilometriä autolla vai menettekö julkisilla. Kun kaupungissa hommaa matkakortin , sillä voi matkustaa julkisissa kulkuvälineissä vaikka ympäri vuorokauden ja hinta on silti sama. Useimmissa kerrostaloasunnoissa vesimaksu on noin 10-15 €/kk per asukas. Tällä hinnalla voit lorotella suihkussa ihan niin paljon kuin huvittaa. Lämmityskulut sisältyvät vuokraan ja sähkölasku on just sen suuruinen, paljonko käytät sähkölaitteita ja millaisia sähkölaitteita sinulla on.
Kaupungissa asuminen ei sinällään ole sen kalliimpaa kuin maalla asuminenkaan, jos vähän katsoo, missä asuu. Monelle maaseudulta tulleelle on esim pääkaupunkiseudulla lähes pakkomielle asua juuri Helsingissä ja mahdollisimman lähellä keskustaa. Silloin asumiskulut on tietysti suuremmat kuin jos asuisi lähiöissä tai Vantaalla tai Espoossa. Mä olen asunut pääkaupunkiseudulla koko elämäni enkä ole ajanut edes ajokorttia, koska pääsen joka paikkaan julkisillakin. Olen nyt 54 v ja laskeskelin, että jos nyt menisin autokouluun ja hankkisin esim kymppitonnin auton itselleni, niin sillä rahalla voin tulla kerran viikossa kauppakeskuksesta taksilla ostosteni kanssa kotiin siihen asti, kun olen 102-vuotias. Ja tuohon ei ole laskettu vielä auton huoltoja, vakuutuksia eikä bensoja. Huonekaluliikkeistä, kodinkoneliikkeistä ja monista muistakin paikoista ostaessaan saa maksua vastaan kotiinkuljetuksen. Auton tarve on siis lähinnä asennekysymys, jos autoa ei tarvitse työssään.
Ainoa mikä maalla on halvempaa on asuntojen vuokrat, mutta vastaavasti vesi, sähkö ja jätehuolto on kalliimpaa. Ehdottomasti tarvitaan oma auto, joka lisää kustannuksia.
Marjat ja sienet voi unohtaa, koska hyötysuhde on pieni ja siihen tarvitaan auto, jotta löytää marjapaikat. Samoin omatarveviljelyn voi unohtaa, koska siemenet, lannoitteet ja multa maksaa enemmän, kuin tehotuotannossa kasvatetut vihannekset. Eikä käpyjä toisten maalta kerätä. Samoin ruoka ja muut palvelut ovat kalliita, koska kilpailua ei ole.
Minulla on kokemusta keskisuuren kaupungin hintatasosta ja sitten pienen tuppukylän, sillä asun puolet vuodesta molemmissa, ja kyllä maalla asuminen on kalliimpaa ja talvella vaivalloista.
Kyllä kaupungissa pärjää vähemmällä rahalla, jos onnistuu saamaan kohtuuhintaisin asunnon eli ap.tulotasolla 500-700€/kk
Hei tulee sitä eläkettä ihan sama määrä kuin työsaran jälkeenkin , älä yhtään pelottele.
Kapungissa kivaa, täältä saa huumeita ja viinaa rajattomasti, minäkin käytän neljää miestä päivittäin joka kiksin jälkeen heillä hitonmoinen nälkä , kun roikun mukana niin saan sapuskat samassa. Joku aina jää puutteeseen ja pyytää yöksi niin on koppikin tiedossa.
Elämä on kaupungissa oikein rattoisaa muut huolehtivat kaikesta eikä tuhero pääse jäähtymään. Rahaa pakkaa kertymään yli oman tarpeen joten olen käynyt ulkomailla
välillä lepuuttamassa paikkoja.
Tampereelta löytyy ihan keskustastakin alle 700€ kaksioita ja autosta voi sitten luopua. Se on iso säästö. Amurilta ja Pyynikiltäkin jopa, hienoja alueita.