"Nykyään kouluissa eriytetään oppimista myös ylöspäin..."

Ja siis mielestäni itsekseen kirjan luku tai parin lisätehtävän tekeminen ei ole eriyttämistä, enemmänkin lasten kiireisenä pitämistä, jotta malttavat istua tunnilla, kun opettaja opettaa muita.

Meillä opettaja on ihana ja lapsen luonteelle sopiva, mutta opettajalla ei ole resulsseja ylöspäin eriyttämiseen.

-Ap

Ehkä se osa porukasta, joka osaa suomea, on se ylöspäin eriytetty.

No ei kyllä eriytetä. Ärsyttää oman 14-vuotiaan puolesta, kun on lähinnä pyöritellyt peukaloitaan koko peruskoulun. Ei ole opettajilla resursseja antaa vaikeampia tehtäviä tunneille, ja siksi pelottaa, miten pärjää aikanaan työelämässä, kun ei ole tarvinnut tehdä menestymisen eteen mitään, kun ei kohtaa haasteita koulussa.

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä eriytetä. Ärsyttää oman 14-vuotiaan puolesta, kun on lähinnä pyöritellyt peukaloitaan koko peruskoulun. Ei ole opettajilla resursseja antaa vaikeampia tehtäviä tunneille, ja siksi pelottaa, miten pärjää aikanaan työelämässä, kun ei ole tarvinnut tehdä menestymisen eteen mitään, kun ei kohtaa haasteita koulussa.

Harkitsimme eskarin aikaistamista tai yli hyppäämistä, mutta törmäsimme tähän eriyttämisväitteeseen kaikkialla ja päädyimme laittamaan lapsen normaaliin aikaan kouluun. Sosiaalisesti varmasti oikea ratkaisu, mutta harmittaa, kun mitään eriyttämistä ei ole. Enkä näe miten opettaja pystyisi eriyttämään, hänellä on tarpeeksi työtä tälläkin hetkellä.

Aidosti siis kiinnostaa onko muiden lapsia eriytetty ja miten?

Mitä siis ajattelette eriyttämisen olevan? Yksi eriyttämisen muoto on nimenomaan eriyttävä materiaali. Mikäli opetus on vuosiluokkiin sidottua, yksittäinen oppilas ei saa yleensä opetusta (lukuunottamatta eritystapauksia) ylemmän vuosiluokan oppisisällöissä. Paitsi jos häntä integroidaan ylemmän luokan opetukseen. Kannattaisikohan kysyä siltä lapsen opelta miten eriytetään ja onko edes tarvetta. Joskus vanhemmat näkevät asian eri näkökulmasta kuin opettaja.

Pitäisi, mutta käytännössä ei toteudu. Meidän lahjakas teini hakeutui tästä syystä painotettuun opetukseen yläkoulussa.

Alakoulussa ei ollut haasteita muussa kuin kielissä, joita oikeasti joutui opiskelemaan.

Ei pidäkään eriyttää ylöspäin. Tuhlata nyt niukkoja resursseja tuollaiseen. Muuyenkin luokissa on sekavaa ja rauhatonta ja täysi työ saada ne heikoimmat mukaan.

Oppikoulu oli toimiva ratkaisu.

Olen itse 22-vuotias, mutta ainakin minulla oli peruskoulussa nimenomaan näitä vaikeampia tehtäviä ja joissain aineissa opettajat antoivat jopa ylempien luokkien kirjan omaksi. Niistä sitten tein tehtäviä sitä mukaa kun ehdin ja viitsin. Erillistä ohjausta näihin ei juurikaan opettajan tasolta liittynyt, joskus tarkistivat osan tehtävistä mutta siinä se. Oli sekin kyllä parempi, kuin kyllästyä hengiltä liian helppojen tehtävien ääressä.

Se eriyttäminen tapahtuu sitten myöhemmin: lukio/amis, amk/yliopisto

Kyllä eriytettiin. Jo ihan ekalla luokalla lukemisessa, noin niinkuin yksinkertaisimmillaan.

Mutta paras esimerkki on erittäin lahjakas poika matematiikassa. Hän aloitti ekan luokan kuopuksemme kanssa ja sai kuulemma jo heti silloin alussa ekstratehtäviä. Joululta siirtyi kokonan esikoisemme luokalle, eli 2. luokalle. Kun kuopuksemme oli 4. luokalla oli tämä poika edelleen siis vuotta ylempänä, eli 5. luokalla MUTTA hänellä kävi yliopistolta matematiikan opettaja opettamassa hänelle matematiikkaa.

En tiedä miten tämän pojan tie jatkui, koska muutimme ulkomaille hänen ja lastemme ollessa 4./5. luokalla ja silloin tosiaan hän teki jo lukion matematiikkaa. Hän olisi nyt 7. luokalla normaalin koulun mukaan.

Myös omalla kohdallamme 8. luokkalaisen englantia on eriytetty ylöspäin todella paljon, koska hän on muuten painotetulla luokalla (matematiikka) ja lukee englantia A1 -kielenä, vaikka se on hänelle kuin äidinkieli. Eli tekee paljon vaikeampia tehtäviä kuin muu luokka ja ysille on ehdotettu eriytetympää ratkaisua, esim. just yliopiston kanssa, mutta tämä on vielä ihan auki. Selvää on, ettei A1 -kielenä opiskelussa ole järkeä. Kyseessä siis Norssi, jossa muutenkin yhteistyötä OKL:n jne. kanssa.

Meillä ei ainakaan kahden ensimmäisen lapsen kanssa eriytetty mitenkään. Niinpä teimme kolmannen kanssa sen ratkaisun, että hän lähti kouluun vuotta aiemmin kuin ikätoverinsa. Ja helposti menee silti ( ja on myös sosiaalisesti luokkansa kypsimpiä).

Vierailija kirjoitti:

Mitä siis ajattelette eriyttämisen olevan? Yksi eriyttämisen muoto on nimenomaan eriyttävä materiaali. Mikäli opetus on vuosiluokkiin sidottua, yksittäinen oppilas ei saa yleensä opetusta (lukuunottamatta eritystapauksia) ylemmän vuosiluokan oppisisällöissä. Paitsi jos häntä integroidaan ylemmän luokan opetukseen. Kannattaisikohan kysyä siltä lapsen opelta miten eriytetään ja onko edes tarvetta. Joskus vanhemmat näkevät asian eri näkökulmasta kuin opettaja.

En yhtään tiedä mitä sen eriyttämisen pitäisi olla, siksi kyselen. Lapsi kiltti ja rauhallinen, joten itse ei vaadi mitään. Ekalla luokalla siis luki välillä itse kirjaa, näin tekivät kaikki "hyvät lukijat". Nyt toisella luokalla tekee ihan samaa äidinkielen lukukirjaa kuin koko muu luokka, lukuläksykin on pari hassua lausetta joista sitten vastataan kysymyksiin. Matematiikassa ei ole enää edes lisätehtäviä, jossain netissä suositeltiin matematiikka diplomin tehtäviä ja ne on nyt tehnyt kotona jo luokkaa ylemmätkin. Läksyt tekee koulussa ja kokeet menee hyvin. Keväällä ja syksyllä oli opettajan mukaan luokan paras, lapsen mukaan yksi toinenkin oppilas on myös yhtä taitava.

Milloin eriyttämiseen on tarvetta?

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä eriytetä. Ärsyttää oman 14-vuotiaan puolesta, kun on lähinnä pyöritellyt peukaloitaan koko peruskoulun. Ei ole opettajilla resursseja antaa vaikeampia tehtäviä tunneille, ja siksi pelottaa, miten pärjää aikanaan työelämässä, kun ei ole tarvinnut tehdä menestymisen eteen mitään, kun ei kohtaa haasteita koulussa.

Yhdenkään oppilaan ei tarvitse pyöritellä peukaloitaan peruskoulussa. Tarpeeksi vaativaa tekemistä kyllä löytyy. Lisäksi jos ja kun oppikirjassa on vielä tekemättä yksikin tehtävä niin tarvetta eriyttämiseen ylöspäin ei ole. Kun varsinainen kirja on hyvin tehty niin sitten voi alkaa tehdä sitä muuta ns vaativampaa.

Itse kieltenopettajana eriytän aina myös ylöspäin. Oppilas voi tehdä itselleen tarpeeksi vaativaa esim kirjoittamalla esseitä annetuista tai itse keksimistään aiheista, oppilas voi lukea kohdekielellä myös oppitunnilla kirjoja, oppilas voi kirjoittaa kirjasta elokuvasta tms arvostelut kera annettujen ohjeiden, oppilas voi pitää suullisen esitelmän, voi toimia apuopena ja siten antaa näytön huippuosaamisestaan ja saada tarpeeksi vaativaa tekemistä, tehdä ylemmän luokan kirjaa sekä lukion kirjoja ja suorittaa jo yläasteella lukion kursseja koska koulussamme on myös lukio.

Edellämainituista huolimatta suurin osa omasta ja vanhempien mielestä liian helppoa asiaa opiskelevista oppilaista valitsee mieluiten oppituntien häiritsemisen.

T.englannin, saksan ja ruotsin ope

Vierailija kirjoitti:

Kyllä eriytettiin. Jo ihan ekalla luokalla lukemisessa, noin niinkuin yksinkertaisimmillaan.

Mutta paras esimerkki on erittäin lahjakas poika matematiikassa. Hän aloitti ekan luokan kuopuksemme kanssa ja sai kuulemma jo heti silloin alussa ekstratehtäviä. Joululta siirtyi kokonan esikoisemme luokalle, eli 2. luokalle. Kun kuopuksemme oli 4. luokalla oli tämä poika edelleen siis vuotta ylempänä, eli 5. luokalla MUTTA hänellä kävi yliopistolta matematiikan opettaja opettamassa hänelle matematiikkaa.

En tiedä miten tämän pojan tie jatkui, koska muutimme ulkomaille hänen ja lastemme ollessa 4./5. luokalla ja silloin tosiaan hän teki jo lukion matematiikkaa. Hän olisi nyt 7. luokalla normaalin koulun mukaan.

Myös omalla kohdallamme 8. luokkalaisen englantia on eriytetty ylöspäin todella paljon, koska hän on muuten painotetulla luokalla (matematiikka) ja lukee englantia A1 -kielenä, vaikka se on hänelle kuin äidinkieli. Eli tekee paljon vaikeampia tehtäviä kuin muu luokka ja ysille on ehdotettu eriytetympää ratkaisua, esim. just yliopiston kanssa, mutta tämä on vielä ihan auki. Selvää on, ettei A1 -kielenä opiskelussa ole järkeä. Kyseessä siis Norssi, jossa muutenkin yhteistyötä OKL:n jne. kanssa.

Ja tässä on siis taustalla se, että oppilas on opiskellut ulkomailla täysin englanninkielisessä ympäristössä 3 vuotta opiskellen englantia äidinkielenä, siksi A1 opetussisältö ei oikein sovellu ja kun on jo painotetulla matematiikkaluokalla ei lukujärjestys meinaa taipua englanninkielisen luokan opetukseen, jollaista taas kuopuksemme käy.

Minusta on otettu kaikki nämä erityistarpeet loistavasti huomioon. mm. ruotsissa tarjottiin tukiopetusta ja jopa mahdollisuutta hakea vapautusta esikoisen osalta (koska jo monta muuta kieltä). On päästy keskustelemaan opon kanssa ja saatu mm. ruotsissa 7. luokan materiaaleja kotiin ja hyvinhän se on edistynyt ruotsikin, vaikka kirii vuoden takaa.

Ainakin minusta suomalainen peruskoulu on todella hyvin eriyttänyt osaamisen mukaan, mutta osaamisen on tietenkin täytynyt olla todella poikkeuksellisen hyvää tasoa, kuten tuo matemaattisesti erityislahjakas poika. Vanhemmista varmaan usein tuntuu, että se oma piltti on erityislahjakas, mutta opettajat ammattilaisina huomaa asiat erilailla.

Tämä on iso jarru maan kehitykselle. Tasokurssit täytyisi saada takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään oppilaan ei tarvitse pyöritellä peukaloitaan peruskoulussa. Tarpeeksi vaativaa tekemistä kyllä löytyy. Lisäksi jos ja kun oppikirjassa on vielä tekemättä yksikin tehtävä niin tarvetta eriyttämiseen ylöspäin ei ole. Kun varsinainen kirja on hyvin tehty niin sitten voi alkaa tehdä sitä muuta ns vaativampaa.

Annatko myös luvan tehdä kirjaa eteenpäin? Meillä lapsen opettaja on nimen omaan kieltänyt kirjoissa eteenpäin menemisen. Ongelmaa ei olisikaan, jos saisi omaan tahtiinsa tehdä kirjat loppuun ja sen jälkeen saisi jatkaa seuraavan vuoden kirjaa. Tämä ei ole kuitenkaan sallittua. Mitään vaativaampaa tehtävää ei koulussa anneta vaan tekee läksyt jo koulussa ja sitten piirtelee. Esseet ja esitelmät sopisivat myös tokaluokkalaiselleni sellaisia tehtäviä ei kuitenkaan ole. Matematiikan kirjassa kirjallisetkin tehtävät ovat aina helpotetusti kuvitettu, joten varsinaista tehtävän antoa ei edes tarvitsisi ymmärtää. Itse odotan innolla, että lapsi saa aloittaa uuden kielen myöhemmin.

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä haasteellisempaa eriyttäminen on. Mitä tehdä seiskaluokkalaiselle oppilaalle, jolla äly riittäisi aloittamaan yliopisto-opinnot jossain reaaliaineessa? Pelkät esseet tai lisätehtävät eivät riitä motivoimaan, kun kapasiteettia olisi paljon enemmän.

Ei ole eriytetty ekaluokan jälkeen :( Lahjakas lapsi ja suoraan sanottuna peruskoulussa hukkasi lahjansa. Sosiaalisesti oli ikäisensä eikä nähty järkeväksi että olisi aloittanut koulun aiemmin. Turhautui ja oppi lopulta laiskaksi. Osasi ekalle tullessa lukea sujuvasti ja laskea kertotauluja. Nyt kasilla, ei ole tehnyt oikein mitään useampaan vuoteen. Sellaista kasia saa vaan olemalla koulussa, läksyjä ei tee eikä lue kokeisiin. Murrosiän myötä laiskuus tietty lisääntynyt

Harmittavaahan tuo on ja kyllä sitä miettii että millaista hukkaa tällaisista lapsista tulee Suomessa. Toisaalta ymmärrän ettei resurssit riitä kun menee niiden heikkojen tukemiseen

Onneksi nuorempi kolmasluokkalainen on ihan keskitasoa

Mitäs muuta ne palkit on kuin eriyttämistä:) ylös ja alaspäin

Tarkoittaa luultavasti sitä että edistyneemmät ja lahjakkaammat itsenäiset oppilaat vain jätetään vähemmälle ohjaukselle kun oppivat itsekin "aikuismaisesti".