Miten oppia riitelemään rakentavammin, neuvoja :(

Joku raivo sulla siellä kytee, joka sitten ryöpsähtää esiin kun pinta vähän rakoilee. Miksi olet oikeasti vihainen?

Ja mitä ne "oikeasti herkät" alueet on. Tarkoitan sitä, että miksi sellaisista riidellään? Onko suhteessa kuitenkin jotain muutakin vialla, jos esim. seksistä tulee ihan oikeaa riitaa? Itse olen aika äkkipikainen, ja olen tosiaan joutunut opettelemaan asioista puhumisen ENNEN kuin niistä tulee "ongelmia".

Vierailija kirjoitti:

Joku raivo sulla siellä kytee, joka sitten ryöpsähtää esiin kun pinta vähän rakoilee. Miksi olet oikeasti vihainen?

Ja mitä ne "oikeasti herkät" alueet on. Tarkoitan sitä, että miksi sellaisista riidellään? Onko suhteessa kuitenkin jotain muutakin vialla, jos esim. seksistä tulee ihan oikeaa riitaa? Itse olen aika äkkipikainen, ja olen tosiaan joutunut opettelemaan asioista puhumisen ENNEN kuin niistä tulee "ongelmia".

Kyllä siellä taustalla on aina menettämisen pelkoa, alemmuudentunnetta ja muita tällaisia alkukantaisempia tuntemuksia. Sen verran osaan analysoida asiaa, riippumatta siitä mikä riidan arkisempi aihe on ollut... 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku raivo sulla siellä kytee, joka sitten ryöpsähtää esiin kun pinta vähän rakoilee. Miksi olet oikeasti vihainen?

Ja mitä ne "oikeasti herkät" alueet on. Tarkoitan sitä, että miksi sellaisista riidellään? Onko suhteessa kuitenkin jotain muutakin vialla, jos esim. seksistä tulee ihan oikeaa riitaa? Itse olen aika äkkipikainen, ja olen tosiaan joutunut opettelemaan asioista puhumisen ENNEN kuin niistä tulee "ongelmia".

Kyllä siellä taustalla on aina menettämisen pelkoa, alemmuudentunnetta ja muita tällaisia alkukantaisempia tuntemuksia. Sen verran osaan analysoida asiaa, riippumatta siitä mikä riidan arkisempi aihe on ollut... 

ap

Mitäs jos puhuisit näistä silloin kun ei ole riitaa?

Tiedän, että esim. menettämisen pelko on vaikea asia, koska tavallaan se toinen ei voi sanoa mitään, mikä voisi vakuuttaa sinut täysin. Se pitää vaan itse työstää, minkä tajuatkin koska tuollainenhan on varmin tapa menettää toinen. Voit myös kirjoittaa, kunhan jauhat niitä niin kauan että viha laimenee. Se nimittäin laimenee, voin kertoa. Aikaa siihen menee.

Voisit ehkä myös miettiä itseksesi niitä riitoja -mikä siinä tilanteessa laukaisi sinussa esim. sen alemmuudentunteen?

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä olen omaksunut huonon tavan riidellä. Kotoa opittua, tottakai. Minua ei ole helppo saada suuttumaan, mutta jos mennään niille oikeasti herkille alueille, niin räjähdän. Minussa ei oikeastaan edes ole mitenkään lievästi vihaista vaihdetta, vaan joko pysyn täysin rauhallisena tai sitten suutun valtavasti. Ensimmäinen parisuhteeni kaatui (tai kaatumista ainakin nopeutti) se, että silloinen kiltti poikaystäväni ei kestänyt aggressiivista tapaani riidellä.

Suuttuessani menen mielentilaan, jossa vastapuoli on täysin hirveä, tyhmä ja idiootti. En huuda, mutta ääntä korotan ja haukun. "Oletko ihan idiootti" -tyylisesti. Olen koko ajan nykyisessä suhteessani pelännyt, onko riitelytapani pysyny ennallaan, ja nyt kun ensimmäiset kunnon riidat on käyty, niin tiedän että on.

Vihaan ja halveksin itseäni. Mieheni on viilipytty, joka uskoo siihen että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Kyllä häneltäkin irtoaa kirosanoja ja korotettua ääntä, mutta ei koskaan minuun kohdistuvaa pahaa sanaa. Minä yritän jopa riidan aikana hillitä itseäni, mutta en sitten täysin pysty.

Miten tästä oppisi eroon? On kaikkein kamalinta, kun riidan jälkeen ei puhutakaan sen syistä tai aiheista, vaan siitä että haukuin tyhmäksi tai vastaavaa, ja loukkasin. En kestä itseäni, enkä voi antaa tämän jatkua. Mitä siis tehdä, kun lähtökohtaisesti olen tällainen, ja joudun suuresti ponnistelemaan etten vetäisi täysiä övereitä? Olen normaalisti kiltti ja hillitty ihminen, mutta oikeasti suuttuessani minua ei pitele mikään.

En tiiä, mutta sen tiedän että haluaisin naisen joka ajattelee samalla tavalla.  Siis että kannattaa opetella riitelemään.  Luulisin että se on jokaisessa parisuhteessa oma juttunsa, erilaisia muuttujia paljon.  Oppishan siinä tuntemaan toista. Varmaan luottamus, on suuressa osassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku raivo sulla siellä kytee, joka sitten ryöpsähtää esiin kun pinta vähän rakoilee. Miksi olet oikeasti vihainen?

Ja mitä ne "oikeasti herkät" alueet on. Tarkoitan sitä, että miksi sellaisista riidellään? Onko suhteessa kuitenkin jotain muutakin vialla, jos esim. seksistä tulee ihan oikeaa riitaa? Itse olen aika äkkipikainen, ja olen tosiaan joutunut opettelemaan asioista puhumisen ENNEN kuin niistä tulee "ongelmia".

Kyllä siellä taustalla on aina menettämisen pelkoa, alemmuudentunnetta ja muita tällaisia alkukantaisempia tuntemuksia. Sen verran osaan analysoida asiaa, riippumatta siitä mikä riidan arkisempi aihe on ollut... 

ap

Mitäs jos puhuisit näistä silloin kun ei ole riitaa?

Tiedän, että esim. menettämisen pelko on vaikea asia, koska tavallaan se toinen ei voi sanoa mitään, mikä voisi vakuuttaa sinut täysin. Se pitää vaan itse työstää, minkä tajuatkin koska tuollainenhan on varmin tapa menettää toinen. Voit myös kirjoittaa, kunhan jauhat niitä niin kauan että viha laimenee. Se nimittäin laimenee, voin kertoa. Aikaa siihen menee.

Voisit ehkä myös miettiä itseksesi niitä riitoja -mikä siinä tilanteessa laukaisi sinussa esim. sen alemmuudentunteen?

Hyvin vaikeita asioita nämä ovatkin. Ymmärrän täysin sen sanonnan, että itseään pitää rakastaa ennen kuin voi rakastaa muita, sillä oma sisäinen epävarmuuteni on aina kuvailemani ongelman taustalla. Toisaalta minulla voisi olla helpompaa ihmisen kanssa, joka olisi enemmän minun kaltaiseni: minua ei haittaa, jos minua riidan aikana sanotaan vaikka tyhmäksi, sillä tiedän, ettei sitä oikeasti tarkoiteta. Vaan riidan aikana toinen nähdään tyhmänä. Mitään järjetöntä haukkumista en tietenkään hyväksy, enkä sellaista itsekään tee. Mutta kun mieheni (aivan kuin entinen poikaystävänikin) hillitsee itsensä niin hyvin, niin minunkin on pakko tämä taito oppia. Tiedän myös, että pahat sanat satuttavat eniten niitä, jotka eivät sellaista riitelyn keinoa itse käytä. Haluan muuttua, mutta en ole tähän mennessä onnistunut.

Me puhumme mieheni kanssa paljon ja syvällisesti. Silti nyt olemme päässeet niihin ensimmäisiin oikeisiin riitoihin, ja se pelottaa minua. Minulla on huonot muistot ensimmäisen parisuhteeni riidoista, ja haluan muuttua ihmisenä jottei sellaisia enää tulisi :(

ap

Juttele miehesi kanssa että haluat päästä eroon haukkumisesta. Kokeilkaa yhdessä ja erikseen eri keinoja joilla saat itsesi rauhoittumaan hieman siitä täydestä raivosta. Se että kerrot ääneen miehellesi halustasi muuttua, voi itsessään jo laukaista muuttumisprosessin. Yksi mitä teidän kannattaa kokeilla on että menette vaikka sohvalle tai sänkyyn vierekkäin, jolloin teidän on helpompi olla tuomaristona niille riiteleville asioille, olette siis samalla puolella, tekemässä ratkaisua, ette vastakkain siellä riita-areenalla.

Vierailija kirjoitti:

Juttele miehesi kanssa että haluat päästä eroon haukkumisesta. Kokeilkaa yhdessä ja erikseen eri keinoja joilla saat itsesi rauhoittumaan hieman siitä täydestä raivosta. Se että kerrot ääneen miehellesi halustasi muuttua, voi itsessään jo laukaista muuttumisprosessin. Yksi mitä teidän kannattaa kokeilla on että menette vaikka sohvalle tai sänkyyn vierekkäin, jolloin teidän on helpompi olla tuomaristona niille riiteleville asioille, olette siis samalla puolella, tekemässä ratkaisua, ette vastakkain siellä riita-areenalla.

Haluaisin jutella enemmänkin näistä asioista, mutta pelkään (turhaan?) että mieheni pitää minua jonain vihaongelmaisena. En siis sellainen ole, sen verran normaaleissa rajoissa riitely pysyy, mutta mieheen verrattuna... hänellä kun on lehmän hermot. Toisaalta hänkään ei aina tule tarpeeksi vastaan: olen pyytänyt että sitä kunnioitetaan, jos sanon että haluan lopettaa keskustelun (=riitelyn) hetkeksi ja rauhoittua. Ettei menisi överiksi. Mutta hän näkee tämän niin, että menisin toiseen huoneeseen pitämään mykkäkoulua. Hän ei siis ihan ymmärrä. 

ap

Hanki apua itsellesi.

Kokeilkaa siis sitä että menette vierekkäin. Terapeutit ja vastaavathan istuvat aina vähän potilaan vieressä, eivät koskaan naamatusten, juuri siksi ettei potilas koe terapeutin olevan häntä vastaan. Luultavasti miehellesikin on helpompi nähdä sinun näkökantasi kun olette vierekkäin. Ihan rohkeasti kerro miehellesi että ensi kerran kun riitelette, menisitte istumaan sohvalle vierekkäin, niin sinäkin ehkä osaisit riidellä niin että vain asiat riitelee. Omien heikkouksien myöntäminen ei ole helppoa, vielä vaikeampaa on niiden muutaminen. Mutta ei ne muutu ellet tee asialle jotain. Lopeta pelkääminen ja anna itsellesi lupa muuttua ajan kanssa paremmaksi ihmiseksi itsesi mielestä (voi olla että joku tulee länkyttämään jotain että ole muuttunut hänen mielestään huonompaan suuntaan, mutta sinun sisäinen rauhasi ei ole jostain puolitutusta länkyttäjästä kiinni).

Tämähän on ainakin osittain temperamenttikysymys. Itsekin olen toisinaan hyvinkin helposti syttyvää tyyppiä (usein yllätän itsenikin), ja se näkyy valitettavasti riitatilanteissa.

Ainakin yksi vanha konsti on "musta tuntuu" eli sen sijaan, että sanot että kumppani on tyhmä, sanotkin että musta tuntuu, että sä et nyt ymmärrä ollenkaan. Kuulostaa naiivilta, mutta toimii.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ainakin osittain temperamenttikysymys. Itsekin olen toisinaan hyvinkin helposti syttyvää tyyppiä (usein yllätän itsenikin), ja se näkyy valitettavasti riitatilanteissa.

Ainakin yksi vanha konsti on "musta tuntuu" eli sen sijaan, että sanot että kumppani on tyhmä, sanotkin että musta tuntuu, että sä et nyt ymmärrä ollenkaan. Kuulostaa naiivilta, mutta toimii.

Juuri tällaisia pieniä mutta tärkeitä keinoja haluaisin keksiä!

ap

Entäs sitten vaikka sanotkin jotain idiootiksi. Et voi sille mitään ja miesystäväsi käyttää sitä hyväkseen ja sitten ette pääse siihen asti että käsittelisitte sen varsinaisen ongelman.

Meillä on yksi sääntö auttanut: Kumpikaan ei riidan aikana saa verrata tai viitata Star trek- tai Seinfeld-jaksoihin

Ensinnäkin olet nainen, ja todennäköisesti riidassa väärässä. Hormonit sekoittavat pääsi ja logiikka ei ole naisten vahvin puoli, oikeastaan se puuttuu usein kokonaan. Yksinkertaisesti lopetat riitelyn. Toteat, että olet väärässä jo alun alkaen ja alistut miehesi tahtoon. Jos miehesi olisi hiljaisen nössykän sijaan mies, hän ottaisi sinusta kiinni antaisi vähän selkäsaunaa ja sitten nussisi. Loppuisi toi typerä kanailusi.