Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kastaisitteko painostuksesta
24.01.2016 |
Mies kuuluu kirkkoon, itse en. Kumpikaan meistä ei usko. Buddhismin käsitteet ovat ehkä lähinnä sydäntämme. Saimme esikoislapsemme, jota emme halunneet kastaa koska haluamme että lapsi saa kasvaessaan itse tutkia maailmaa ja valita isompana mihin uskoo.
Nyt kuitenkin välini ovat menneet sukulaiseeni joka valvoo öitä ja on alkanut saada erinäisiä sairaskohtauksia koska pelkää niin poikamme joutuvan kadotuksen, kun hän on koko ikänsä uskonut. Tiedä onko hänellä kauaa elinaikaakaan. Tiedän että tulen syyttämään itseäni jos hänelle kävisi jotain, vaikka järkevästi ajateltuna tiedän ettei tämä ole minun syyni. Meille kaste ei merkitse mitään jos pappi vähän huiskauttaa vettä otsalle mutta hänelle koko elämän.
Antaako periksi (toiselle niin tärkeässä asiassa) vai seistä omien ajatusten takana? (Mahdollinen välirikko ja asia jää varmasti painamaan)
Kastaisitteko?
Kommentit (14)
En kastaisi. En vain pysty ajattelemaankaan että liittäisin lastani mihinkään uskonnolliseen yhteisöön kenenkään mieliksi. En missään nimessä. Aikuinen ihminen pitää itse huolen omasta jaksamisestaan, eikä uhkaile toisia uskonnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ainakaan välittäisi sukulaisten mielipiteistä, osa on todella uskovaisia. Olen päättänytkik, että kun meille lapsia tulee niin mies saa päättää kastetaanko heitä, itselle se on sama. Mies kuuluu kirkkoon, minä en.
No en!!!!! Vittu ei se kuulu suklaisille yhtään.
Ja sillä lapsella on uskon vapaus, ette te tiedä mih in se uskoo, antakaa sen kasvaa ja valita itse.
Jos sillä kasteella ei ole sinulle mitään merkitystä (eli et usko), niin silloinhan se ei ole yhtään mitään. Jos pappi huiskii vettä lapsesi päähän ja lausuu pari sanaa, niin eihän se merkitse mitään, koska et usko niihin sanoihin. Eli ei mitään väliä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi pääsee taivaaseen aina, oli kastettu tai ei. Taivasten valtakunta kuuluu lapsen kaltaisille.
Kun lapsenne kasvaa pois lapsuudesta ja alkaa tulla tietoiseksi valinnoistaan ja oppii erottamaan hyvän pahasta, hän tullee jossain vaiheessa valitsemaan Jumalan tahtoa vastaan (lankeamaan syntiin), ja sen jälkeen hän ei kuollessaan pääse taivaaseen muuten kuin uskossa Jeesukseen. Kaste otetaan uskoon tulon jälkeen ja se liittää uskovaisen seurakuntaan eli Kristuksen ruumiiseen, ja on merkki vanhan syntielämän kuolemasta.
Koska uskovainen tietäisi edellä sanotun, epäilen aloitusta provoksi.
En kastaisi. Toimisin omantuntoni ja omien uskomusteni mukaisesti. Kirjaisin lapsen siviilirekisteriin. Miksi pitäisi miellyttää ulkopuolisia? Pääasia on, että sinä ja miehesi olette tyytyväisiä pienen lapsenne kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pääsee taivaaseen aina, oli kastettu tai ei. Taivasten valtakunta kuuluu lapsen kaltaisille.
Kun lapsenne kasvaa pois lapsuudesta ja alkaa tulla tietoiseksi valinnoistaan ja oppii erottamaan hyvän pahasta, hän tullee jossain vaiheessa valitsemaan Jumalan tahtoa vastaan (lankeamaan syntiin), ja sen jälkeen hän ei kuollessaan pääse taivaaseen muuten kuin uskossa Jeesukseen. Kaste otetaan uskoon tulon jälkeen ja se liittää uskovaisen seurakuntaan eli Kristuksen ruumiiseen, ja on merkki vanhan syntielämän kuolemasta.
Koska uskovainen tietäisi edellä sanotun, epäilen aloitusta provoksi.
Joten minkä takia kastamattomia lapsia ei ainakaan ennen vanhaan voitu haudata kirkkomaahan? Miksi on keksitty hätäkaste?
Ap, älä taivu sukulaisesi painostuksen edessä.
Olen itse uskovainen (kristitty) mutta en kastaisi/kastattaisi tapauksessasi. Ei uskon varjolla saa painostaa tai tehdä väkivaltaa muille.
Voisiko sukulaisesi kanssa puhua rauhanomaisesti ja kysyä uskooko hän todellakin pienen vauvan joutuvan kadotukseen ilman kastetta? Jos uskoo/niin väittää niin perustele sitten kuten kommentoija 7 sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pääsee taivaaseen aina, oli kastettu tai ei. Taivasten valtakunta kuuluu lapsen kaltaisille.
Kun lapsenne kasvaa pois lapsuudesta ja alkaa tulla tietoiseksi valinnoistaan ja oppii erottamaan hyvän pahasta, hän tullee jossain vaiheessa valitsemaan Jumalan tahtoa vastaan (lankeamaan syntiin), ja sen jälkeen hän ei kuollessaan pääse taivaaseen muuten kuin uskossa Jeesukseen. Kaste otetaan uskoon tulon jälkeen ja se liittää uskovaisen seurakuntaan eli Kristuksen ruumiiseen, ja on merkki vanhan syntielämän kuolemasta.
Koska uskovainen tietäisi edellä sanotun, epäilen aloitusta provoksi.
Joten minkä takia kastamattomia lapsia ei ainakaan ennen vanhaan voitu haudata kirkkomaahan? Miksi on keksitty hätäkaste?
Ap, älä taivu sukulaisesi painostuksen edessä.
Ennenvanhaan oli monikin asia päin prinkkalaa uskonnon nimissä. En ymmärrä hätäkastetta. Ehkä sen on enemmän tarkoitus tuoda lohtua vanhemmille? Pelastuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Aika kylmä meininki täällä. Kyllä mua ainakin ottaisi aika lujaa mahanpohjalta, jos se sukulainen siihen sitten kupsahtaisi. Aika vaikeaa olisi sillä hetkellä vakuutella että jokainen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Varsinkin jos kaste ei teille mitään merkitse. Eräs lähisukulaiseni on hyvin huonossa kunnossa ja liittyisin mihin tahansa huuhaatonttupiirikarkeloon, jos se edistäisi hänen hyvinvointiaan. Mutta joo, kuuluukin selvästi vähemmistöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristinuskon Jumala ei rangaise lasta siitä, että vanhemmat jättävät kastamatta. Sukulaisesi voisi keskustella vaikka papin tai diakonin kanssa. Lapsesi saa toki sivan itse valita vakaumuksensa iän myötä, kuten muutkin, kuuluu tai ei kuulu kirkkoon. Ei tässä nyt ole niinkään kyse tämän sukulaisenne uskosta, vaan mielenterveydestä. Itse kastaisin, jos esim isoäitini toivoisi. Kristinusko ei tee pahaa kellekään, on vain ihmisiä jotka käyttävät sitä keppihevosena.
Monet teistä sanovat, että lapsi saa valita, mihin uskoo ja siksi ette halua liittää häntä seurakunnan jäseneksi. Oletteko todella niin yksinkertaisia, että ette usko oman asenteenne uskontoon / uskontoihin ja muihin maailmankatsomuksiin vaikuttavan lapsiinne? Kyllähän lapsi ottaa ensivaikutelmansa kotoa vanhemmiltaan. Ja jos nämä ovat kovinkin ehdottomia "uskossaan", niin mitä muuta voi odottaa lapseltakaan. Katsokaas, kun sellaista neutraalia kasvuympäristöä, jossa lapsi ei saisi minkäänlaisia vaikutuksia, ei ole olemassakaan.
Se kastatteko lapsenne vai ette, on tietysti oma asianne, mutta minusta olisi reilua keskustella asiallisesti ja kiihkottomasti tämän läheisen uskovaisen ihmisen kanssa. Tietääkö hän esimerkiksi, että et ap kuulu kirkkoon? Ja miksi olet kirkosta eronnut? Tosin se, kuuluuko kirkkoon vai ei, ei vaikuta siihen, uskooko ihminen Jumalaan vai ei. Moni kirkkoon kuulumaton on harras uskovainen. Mutta keskustelkaa ja perustelkaa, mutta kuunnelkaa myös herkällä korvalla tätä läheistä ihmistä ja hänen perustelujaan. Olette vielä ilmeisesti kovin nuoria ja ehdottomia uskomattomuudessanne.
Alue: Aihe vapaa
Jos tiedät, että sukulaisesi tuska jää vaivaamaan sinua ja jos se kaste ei merkitse mitään niin ette taida hirveästi hävitä jos lapsen kastatte. Erotatte hänet sitten kirkosta vaikka samoin tein.