Onko tämä palsta provoja täynnä? Yhteenmuuttamisesta, avoliitosta ja avioliitosta
Ennen kuin ex-mieheni kanssa muutimme yhteen, niin keskustelimme monet asiat läpi: rahanköyttö, lasten kasvatus, ystävät, isovanhempien roolit, aviopuolisoiden roolit, pettämisen, uskonnot, kirjoitettiin avioehdot jne, jne.
Olen jotenkin ihan ihmeissäni lukenut näitä yhteen muuttamiskertomuksia ja erokertomuksia. Ei puhuta uskonnosta, vaikka kaksi eri uskonnon edustajaa muuttaa yhteen, ei lasten kasvatuksesta ei mistään. Sitten ollaan ihmeissään, kun toinen tekee asiat eri tavalla.
Toki voi suhde onnistua siitä huolimatta. Kuitenkin aikamoista sian säkissä ostamista. Samoin toki voi ihminen muuttua, ja muuttaa ajatuksiaan ja mielipiteitään, mutta todennäköisemää kuitenkin on, että ne säilyvät suurin piirtein samoina.
Olen siis ihmeissäni, tarkoitukseni ei ole kritisoida. Onko tämä luonnekysymys, että joku uskaltaa olla ottamatta noita asioita selville, vai eivätkö monet ajattele niiden olevan tärkeitä asioita.
Kommentit (7)
Itse.aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa 24-vuotiaana. En silloin ajatellut niin vakavasti, että tässäpä mies, jonka kanssa perustan perheen ja keskustellaan nyt ensin asiat valmiiksu ja jatketaan, jos tuntuu olevan yksimielisyys.
Me vaan ajauduimme eteenpäin ja sitten naimisiin ja lapsia. Sen kummemmin sopimatta. Avioehdon teimme kylläkin.
Sutä on nuorena niin kokematon ja tietämätön. Jos olisi ollut silloin sama elämänkokemus kuin nyt 50-vuotiaana, niin olisin kyllä jämäkämmin sopinut asiat.
ON, ja kaikki sun omia kirjoituksiasi!
Tuttuni tapasi miehensä 35-vuotiaana. He sopivat ihan kaiken etukäteen. Esimerkiksi, että jos toinen sairastuu, toinen alkaa omaishoitajaksi ja paljon muuta. Suis ihan kaikki mahdolliset asiat.
Menivät pian avioon ja 3 lasta heillä nyt.
Täysin samaa mieltä ap. Muutimme yhteen kun olin 18 ja mies 19, ja silti puhuimme tärkeimmät asiat läpi jo ennen muuttoa: raha-asiat, työnjako arjen pyörittämisessä, pettämisen rajat, suhtautuminen avioliittoon, lasten tekoon, uskontoon jne. Ehkä osittain siksi olemme pysynyeet yhdessä, vaikka molemmat ovat muuttuneetkin noista päivistä.
Näinhän se on. Moni elelee huolehtimatta mistään kuin pöljä koiran ostaja, eli herää vasta sitten, kun se hurtta on purrut joltain kurkun auki.