Lue keskustelun säännöt.
ONko jossakin tehty tutkimus mikä todistaa että tyttären lapset ovat rakkaampia kuin pojan lapset?
15.02.2006 |
Tuntuu että usein monilla on näin ja meillä ainakin ihan selvästi huomattu. Mm. miehen vanhemmat eivät käy meillä kylässä kuin pakosta-> lasten syntymäpäivät, viimeksi puoli vuotta sitten. Harva viikonloppu ajavat autolla ohi kunmenevät mökille, mutta kilometrin mutka on liikaa jotta näkisi lapsenlapsia. Jos me olemme siellä niin saamme kuunnella kuinka ne ja ne sanoivat sitä tai sitten mummu ja pappa alkavat keskustelemaan keskenään, että eipä ole se esim. Siiri enää puhunut siitä yökylään tulosta.
Tympäsee todella ja tekisi mieli itsekin jättää käymättä, mutta olisi mukava kuitenkin että lapset saisivat tutustua kaikkiin isovanhempiin.
Tiedän että olen herkkänahkainen tässä asiassa ja monet muut eivät välittäisi mitään, mutta kun todellakin ottaa päähän lasten puolesta. Minun mielestä tuo on niin väärin. Onko aikuiselta ihmiseltä todellakin liikaa vaadittu jos edes yrittäisi kohdella kaikkia tasavertaisesti, koska sitähän me yritämme lapsillekin opettaa. Olisi myös mukavaa jos joskus se kilometrin lenkki ei olisi liikaa siitä että näkee lapsen ilahtuvan kun mummu ja pappa tuli kylään.
Jumalauta että oikeasti ottaa päähän!
Kommentit (20)
tyytymättömiä anoppeihinsa. Täällä ainakin monet valittavat, kun anoppi ei tee koskaan oikein. Teki hän sitten mitä tahansa. Selvä se, että anoppi varoo astumasta miniänsä varpaille. Miniä kun loukkaantuu jokaisesta sanomisesta ja tulkitsee sen niin kuin itse haluaa.
Totta kai oma tytär on rakkaampi kuin miniä. Sitä kautta on helpompi varmasti lähestyä oman tyttären lapsia kuin miniän lapsia. Oman tyttären kohdalla ei tarvitse miettiä samalla tavalaa, ymmärtääkö tytär tms. Veri on aina vettä sakeampaa. Ja miniä on vettä, valitettavasti tai onneksi, miten vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta oli minusta vähän huono vitsi, kun anoppi sanoi kuopuksemme synnyttyä: " ai ainakaan ole epäselvyyttä, kuka tämän vauvan isä on" ! Kuopus on nimittäin ihan isänsä näköinen... En siinä pöhnässä tajunnut sanoa, että onko esikoisen kohdalla sitten mielestäsi jotain epäselvyyttää isyydestä...
Itselläni on kaksi lasta, tyttö ja poika. Nyt ainakin tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että toisen lapset oisi rakkaampia kuin toisen, tai että muutenkaan toinen lapsistani oisi jollain tavalla rakkaampi.
Oma äitinikään ei suosi ketään meistä lapsista, ei edes minua, vaikka olen neljästä lapsesta ainoa tyttö.
mutta on yleisempää kuin, että pojan lapset olisivat rakkaampia. Yleensä johtuu varmasti siitä, että äidit useammin hoitavat juuri lasten asiat, joten lasten äidin vanhempien kotonakin tulee varmasti käytyä ihan eri lailla kuin lasten isän vanhempien kotona.
viime vuonna jonkun lehden toimesta. Syyt selittyivät sillä, että tyttären lapsista voidaan aina olla 100% varmoja, että ne todellakin ovat " omia" lapsenlapsia kun taas pojan lapsistahan ei voi olla täysin varmoja... niin älyttömältä kuin kuulostaakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin meillä syntyi suvun ensimmäinen vauva joka on aina ollut rakkain
varmasti se on suurempi kokemus kuin se että joku " outo" miniä sen lapsen pyöräyttää. Minusta aivan selvä asia, vaikka se niin ei saisi ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessä ohjelmassa, joka käsitteli ihmisen viettejä, tuli Yleltä joskus. SIis siinä ohjelmassa todettiin myös että tutkitusti isovanhemmat suosivat tyttärensä lapsia, koska poikiensa lapsista ei voi olla varma, että ne todella ovat omaa lihaa ja verta samalla tavalla kuin tyttären lapsista. JA kun vielä tietää miten hirveän suuri määrä lapsista on oikeasti jonkun muun kuin virallisen isänsä siittämiä, niin eihän tätä sinänsä voi edes ihmetellä.
Myös omat vanhempani rakastavat lapsenlapsiaan, mutta tässähän nyt oli kyse niistä pojan lapsista, joten vastasin nyt anopin osalta sitten. Itselläni ei ole veljiä, joten en tiedä miten sitten olisi, mutta vaikea on kuvitella, että vanhempani mitenkään erottelisivat lastenlapsia hyviin ja parempiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoi ekana, ettei sillä ainakaan meidän nenä ole...
Ei kai sillä olut kenenkään nenä kun oli todella turvonnut vielä.
Muutenkin unohtelee lapsen nimeä joulukorteista jne.
Eikä muutenkaan osoita mitään kiinnostusta silloin parina kertana vuodessa kun käy : (
Minua loukkaa naisena ja tietenkin mieheni ja lapsemme puolesta sen ihmisen käytös!
Miehen siskon poika on tärkeämpi anopille, kuin meidän pojat. Kun meidän esikoinen tutkii paikkoja, hänelle anoppi sanoi, että älä ole niin utelias, kun taas serkku-poika sai tutkia niin paljon kuin halusi. Meidän esikoinen oli anopin ensimmäinen lapsenlapsi, nyt lapsia on jo kolme.
Kerran anoppi oli lähdössä lomalle, joten menimme heipat sanomaan. Miehen sisko oli siellä poikansa kanssa myös, joka oli tuolloin vauva. Kun olimme lähdössä, meidän poika huuteli ovelta hei, hei mummo, saamatta mitään vastaukseksi, kun mummolla oli niin kiire toisen kanssa... kun pääsimme kotiin, poika itki suuria krokotiilen kyyneleitä ja sanoi: Mummo ei sanonut edes hei, hei... Näin meillä.
Minulla itselläni on nyt kaksi poikaa. Toivottavasti minä pystyn olemaan heidän lapsilleen joskus läheinen mummo, niinkuin omani oli minulle ja minun äitini on lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isovanhemmat soljahtaa siihen vauvamaailmaan helpommin tyttären kautta. Helppo tarjota apua, mennä käymään tuosta vaan ja olla varasyli heti alusta. Äiti hoitaa ihan ensi viikkoina lasta kuitenkin enemmän. Isänäiti ei ehkä rohkene tunkea siihen äidin ja vauvan väliin samalla lailla kuin äidinäiti.
Mutta toisaalta, usein pojan lapset, etenkin pojanpojat, on niitä " nimenkantajia" eli luulis että just isänisä ainakin arvostait tätä. Pyh sanon minä henk.koht. tuollaisille patriarkaaisille jäänteille, mutta oli mun miehen isälle ainakin tosi tärkeetä että meidän poika saa heidän sukunimensä, kun meillä miehen kanssa eri nimet. Nyt sitten appiukko nähnyt 4 kk ikäistä poikaansa 2 krt eli ei paljoo näyttänyt hetkauttavan. Heillä kans aina kiire mökille viikonloppuisin. En kyllä suoraan sanottuna toivokaan näkeväni heitä useammin, mutta tiedän, että lapsella olis oikeus tutustua. Ja olis hyvä tottua jo vauvasta, mutta kai appiukko ajattelee, että " sit kun lapsi on isompi, sitten..." vaikka sittenhän lapsi on ihan helposti ihan vieras eikä itsekään isovanhempiaan tunne.
Eli samoin ajatuksin ap:n kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhempani ovat niin " vanhanaikaisia" , että ajattelevat suvun jatkumista sukunimen jatkumisena. Eli suuremmassa arvossa ainakin teoreettisesti pitävät poikansa poikaa (lastamme), koska hän jää kantamaan heidän nimeään. Tyttärensä lapset taas ottavat vieraan nimen käyttöönsä. Mua ällöttää tuollanen ajattelumalli. Käytännössä ehhkä kuitenkin mieheni siskon lapset ovat heille läheisempiä. He eivät ehkä uskalla samalla tavalla " tuppautua" meidän elämäämme, kuin tyttärensä perheeseen. En ole ennen tajunnutkaan, mutta niin se taitaa olla. (Ite koen sen vaan hyvänä, koska minusta mä kaipaankin aikalailla omaa rauhaa) Omien vanhempien puolelta en osaa sanoa, kun veljelläni ei oo lapsia.
jonka mukaan lapsenlapselle itselleen läheisin henkilö oli a)äidin äiti b) äidin isä c) isän äiti ja d) isän isä. En kuitenkaan tarkalleen muista olisiko b) ja c) ollut toisinpäin, mutta sen muistan että äidin äiti oli yleensä lapsenlapselle tärkein ja isän isä se vähiten tärkein...
Kyllä tuo musta ihan luonnollista on. Oman äidin kanssa olen paljon tekemisissä ja kerron lapseni puuhista. Anopin kanssa on väkinäistä eikä MIES juurikaan tee mitään ylläpitääkseen anopin ja lapsenlapsen suhdetta. Itsekin koen anopin liiallisen sekaantumisen kiusallisena.
Mut veljien lapsia hoidetaan päivittäin, ja käydään siivoilemassa... (Meidän molempien veljet ovat esikoisia)
Oma äitini on lapsille se tärkein ihminen meidän vanhempien jälkeen ja viimeisimpänä tulee kyllä meillä miehen isä... Hän on todella vetäytyvä lasten kanssa, ei tee mitään aloitetta:(. Minusta aika surullista. Mutta on kyllä lastensakin kanssa ollut aika saamaton ja anoppi on ollut aina miehelle ja hänen sisarilleen tärkein henkilö.
Meidän molemmat isovanhemmat eivät tule tuoretta vauvaa katsomaan, tulevat sitten ristiäisiin tai odottavat että me tuomme vauvan heille näytille.
Lastemme ja isovanhempien suhde on kuitenkin hyvä, vaikka me joudutaankin liikkumaan enemmän sen vuoksi.
p.s. Viekää ne vauvanne näytille, jos eivät isovanhemmat muuten tajua tulla katsomaan.
Mielestäni ensimmäinen lapsenlapsi äidille on tärkein, vaikka se on veljeni lapsi. Isäni ei suosi ketään ja on hieman etäinen. Tämän ensimmäisenä syntyneen pikkuveli ei ole niin tärkeä, mutta tärkeä on hänkin. Samoin kaksi seuraavaa. Kaikkia on käyty katsomassa yhtä paljon ja soiteltu perään, jos ei vähään aikaan kuulu mitään. Äitini on ottanut asiakseen pitää lapsenlapset hyvissä vaatteissa, himoshoppailija kun on. Mutta ensimmäinen on mielestäni se ensimmäinen.
Mieheni vanhemmista ei voi pitää lukua, koska mies on ainoa lapsi ja senhän tietää, että suvunjatko on tervetullutta!
Ainahan sitä saa kuulla, että anoppi on kusipää, jolla ei ole mitään oikeuksia lastenlapseen. Anoppi ottaa lapset väärin syliin, juttelee väärin, tarjoaa väärää ruokaa, on vastuuntunnoton, ihme että on omansa pitänyt hengissä, on muutenkin kaikinpuolin ihan paska.