Äitini haukkuu minua jatkuvasti sottapytyksi ja kuvittelee ettei se ole mitenkään loukkaavaa
Minä sanoin häntä paskantärkeäksi ja hän siihen "No just!" Joka on siis hänen tapansa sanoa että "olipa ilkeästi sanottu!"
Äitini siis arvostelee ja haukkuu minua mielin määrin mutta minä en saa koskaan kritisoida häntä. Mitä v*ttua!?
Kommentit (5)
Mulla sama homma. Äiti on rakas, mutta välillä tosi raskas.
On huomautellut painosta koko ajan, jos itse huomautan omasta painostani niin se on huomion kerjäämistä. Mä en pienenä saanut olla kipeä, vaan äiti oli aina että suck it up. Sitten kun sille kuitenkin tulee flunssa niin voivoivoi miten on kurjaa ja huono olo jne jne. Sai hakea lääkkeitä ja juotavaa ja juosta muita asioita sen puolesta.
Meidän luonteet ei mene myöskään yksiin. Mä olen rauhallisempi ja "hitaampi". Loukkaannun ja märehdin mua loukanneita asioita pitkään. Äiti kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja rauhottuu myös, mutta siinä kohti kun sitä kiukuttaa niin se osaa iskeä just niihin kipeimpiin asioihin, ja anteeksipyyntöä on turha odottaa ja jos joskus erehtyy sanomaan, ettei ollut kivaa mitä hän sanoi, niin vastaus on että "no mutta mä vaan olen tämmöinen!". Mä voisin sanoa sille tosi ilkeitä asioita, mutta kun tiedän miten pahalta se voi tuntua, niin olen vain hiljaa ja murehdin sitten salaa yksikseni.
Mutta sähän olet sottapytty, äitisihän sanoo vain totuuden. Sähän olet itse kertonut ettet siivoa. Elät vaikka paskan keskellä, mutta et siivoa, koska äitisi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta sähän olet sottapytty, äitisihän sanoo vain totuuden. Sähän olet itse kertonut ettet siivoa. Elät vaikka paskan keskellä, mutta et siivoa, koska äitisi.
Jaa-a, onkos ap jotenkin tuttu vai mistä nämä päätelmät? Mikä v-mäinen ihmisen kommentoi ap:lle noin?
Taas tätä ilkeilyä ketjun aloittajalle - rasittavaa. Hän kaipaa vertaistukea ja ehkä ymmärrystä tai vinkkejä käsitellä asiaa, ja jotkut katsovat asiakseen tehdä 'syväluotaavia' päätelmiä ap:sta.
No tunnistan tilanteen: oma rakas äitini katsoo oikeudekseen ja ehkä jopa velvollisuudekseen puuttua asioihini. Nuorempana en osannut suojata itseäni häneltä, mutta vuosien varrella kyllä. Hänen sanansa ovat sattuneet monia kertoja ja aiheuttaneet vahinkoa. Ja tekivät minut hauraaksi tietynlaisille hyväksikäyttäjille (= lue diagnosoitu narsismi, viitteitä psykopatiaan).
Eli rohkeutta mennä eteenpäin kaikille mutsien surkastamille!
No onko äitisi moitteilla katetta? Jos vain haukutte toisianne, niin minusta "sottapytty" on huomattavasti miedompi haukkumasana kuin "paskantärkeä".