Lue keskustelun säännöt.
Tuli selväksi se että apua ei saa kun kerran pyytää. :(
22.01.2016 |
Pyysin tänään apua äidiltäni ja hänen mieheltään eräässä asiassa. Aikaa tämä olisi vienyt n. 30 min heidän elämästään. Lupasin korvata kaiken vaivan, mutta äidin miehelle ei sopinut auttaa, vaikkei heillä ole mitään ohjelmaa tälle päivää... Itse olen heille tehnyt pari vastaavaa palvelusta ihan ilman mitään, kun ajattelin että joskus he voivat tehdä saman minulle. En oikein ikinä pyydä keneltäkään apua, kun en halua vaivata muita ja itse pyrin aina auttamaan läheisiäni ja ihan ventovieraitakin jos apua pyydetään. No apua en saanut, vaan vittuilua. Ehkä kova univelka saa nyt asiat näyttämään huononmalta, mutta minun tuli todella paha mieli, enkä varmasti pyydä ikinä enää heiltä missään apua. Enkä auta kyllä heitäkään. Ja ei, lapseni eivät ole heillä ikinä hoidossa, ettei tarvitse siitä huudella että hoidatan lapseni muilla.
Kommentit (8)
Noinhan se menee, mutta luulisi että oma äiti voisi sen verran edes vaivautua, isää minulla ei enää ole... Hän olisi varmasti auttanu. Onneksi miehen vanhemmat ovat olemassa ja he kohtelevat minua kuin omaa tytärtään. <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista apua olisit tarvinnut? Ja millä perusteli ettei voinut auttaa? Vaikka oli mitä oli, kurjaahan se on jos pyrkii toisia auttaa aina kun voi ja apua ei saa silloin kun itse tarvitsee.
Kerro äidillesi että pahoitit mielesi etkä aio enää pyytää apua
Voisko joku muu auttaa, esim. ystävät tai tutut? FB:ssakin näkee monesti erilaisia avunpyyntöjä ihan tuntemattomilta ja hyviä vastauksia tulee.
Jos kerran vaan olet pyytänyt apua, voi olla että juuri nyt olikin huono hetki heille. Heillä voi olla sattumalta jokin muu tärkeä asia tai syy, etteivät voi auttaa :( jos äiti ei osaa antaa selitystä, selitys voi olla jokin todella henkilökohtainen esim. Ei yhden kerran perusteella kannata vaipua synkkyyteen ja tuohon että "kukaan ei auta koskaan". Kannattaa rohkeasti pyytää apua aina tarvittaessa, ja pyydä nyt jotain muuta, kun äidillesi ei käynyt. Ymmärrän tunteesi mikä on tullut, mutta ei yhdestä kerrasta kannata heittää koko kirvestä kaivoon? Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei te kaikki, jotka jossain vaiheessa jäitte avuitta ja jouduitte itse selviytymään vaikeuksista. Tehän selvisitte, koska kirjoittelette palstoille! Olkaa ylpeitä, että olette päässeet elämässänne eteen päin. Niin olen minäkin. En myöskään ole liikoja apuja pyydellyt edes tarvitessani, sillä auttajat eivät millään ehdi - mukamas -, mutta autan kyllä itse, jos pystyn, jopa niitä jotka eivät halunneet auttaa minua. En ole pahoittanut mieltäni, vaikken ole apua saanutkaan. Tavoitteeni on aina ollut yrittää pärjätä omillani.
Mä en pyydä enkä anna apua. Repikää siitä.
Tiedän tunteen. Silloin kun itse olisin eniten tarvinnut apua, minut jätettiin yksin selviämään. Sitä on vaikea unohtaa vaikka tästä on yli kymmenen vuotta. Tulee mieleen että jos näille ihmisille tulee elämässä vaikea paikka joskus, tuskin autan heitä.