Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet ajavat itsensä eroon?
22.01.2016 |
Tuntuu että monella eron syy sama: mies ei osallistu millään lailla, ja satakiloinen poikanen on kannattavampaa tyrkätä pois pesästä että muillekin jää jotain.
Aikuiselle ihmiselle ei luulisi olevan ylivoimaista (hyvällä, eli 3500 e palkalla, toim. huom.):
-osallistua perheen talouskuluihin EDES puolet
-siivota omat jälkensä
-suostua edes rahoittamaan siivousapua (Tähän ei voi suostua, koska se, että joku siivoaisi maksusta hänen jälkiään on "nöyryyttävää". Paitsi jos se on oma puoliso, ja ilmaiseksi).
-antaa muille nukkumisrauha. Tai edes raskaana oleville perheenjäsenille.
Aika moni pystyy laskeskelemaan hetkessä, että nämä ovat ne maagiset peliliikkeet, joilla sen erokortin saa kätöseensä ennemmin tai myöhemmin. Ja sitten valitetaan myöhemmin, että ero tuli. MIKSI MIES TOIMII NÄIN??
Kommentit (7)
Valitettavan usein naiset kuitenkin passaavat sitä heillä asuvaa sohvaperunaa... onko se miehen vika? No ei todellakaan! Jos mies ei tee "osuuttaan" niin sen voi heittää ulos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin useinhan miehet toimii just noin. Tai sitten eivät - muussa kuin trolleja tunnistamattomien av-mammojen katkeruudessa.
Näin minä ajoin itseni eroon:
- Maksoin 70% perheen menoista
- keksin tekemistä lapselle
- pyykkäsin monta koneellista päivässä ja tiskikone oli tuttu
- tein ruokaa
- siivoilin (imuroinnissa olen surkea mutta toisinaan sitäkin)
- järjestin kahdenkeskistä aikaa ja pikkureissuja kun muksun sai hoitoon (muutama krt vuodessa)
- viikonloppuisin kahdenkeskistä tai perheenkeskistä aikaa
- toin kukkia ihan syyttäkin välillä, juhlapäivistä puhumattakaan
- ostelin lahjoja
- tein palveluksia, mitä pyydettiin
- tein vaimon läksyjä ja opinnäytetyötä
- kyselin, miten päiväsi meni
- sanoin joka päivä "rakastan sinua", "oot tärkeä" tai jotain muuta
- hellyyttä ilman seksiäkin ja seksiä aina kun vaimo halusi paitsi kerran kun ei ollut ehkäisy kunnossa (sain vihat päälleni). Ja sitä oli vaihtelevasti eikä aina ns samalla kaavalla rynkyttäen tai pari työntöä ja kyljenkääntö. Halusin olla hyvä rakastaja ja kyllä alkuaikoina kelpasikin kaikki paikat ja asennot.
- pyrin puhumaan kauniisti silloinkin kun ärsytti, mutta kuulemma "äänen sävy" oli joskus väärä vaikka sanoin ihan normaalisti. Harvoin kuppi meni nurin ja ärähdin. Vaimo kyllä vastaili tiuskimalla ja ynähtelemällä ihan tavallisiin kysymyksiinkin tyyliin äänensävyllä "oletpa tyhmä, ärsyttää"
- halusin keskustella asioista ja tunteista ja suhteesta
Ja ero tuli, vaikka terapiassa hypättiin ja yritin saada vastausta siihen, miksi vaimo oli kylmä. Ei kuulemma kunnioittanut minua eikä luottanut minuun. Tunteetkin olivat häneltä välillä tiessään ja välillä oltiin ihan liekissä. Yleensä silloin, kun oli koulustressiä (juu ja yritin väsähtänyttä vaimoa piristää ja auttaa). No onhan se totta, että välillä olo oli kylmässä ilmapiirissä niin surullinen että yölliset baarireissut viikonloppuna kavereiden kanssa tulivat tutuksi ja sunnuntaidarrat leikkikentällä. Ei vaan voinut ottaa asioita puheeksi edes terapiassa kun kuulemma "sinun kanssa ei voi keskustella". Harmittaa, että menetin rakkaimman ihmisen mutta helvetisti kyllä yritin!! En vaan ole täydellinen ja kyllä kaikki mokat muistetaan vieläkin eromme jälkeen.
Uutta akkaa vaan vonkaamaan, monet muijat on niin epätoivoisia että ei tarvii kauaa lirkutella kun on sakset auki.
Se olisi helppoa jos nuo auttaisi.
-Minä maksan isompien tulojeni takia enemmän. Meillä on systeemi, että molemmat saa pitää palkastaan parisataa euroa itsellään ja loput menee lainaan ja kuluihin. Ja vaimo saa lisäksi lapsilisät.
-Minä imuroin ja vaimo pyykkää, puhtaiden vaatteiden viikkaus kaappiin ja tiskit ovat yhteisiä.
-Olen tarjonnut siivousavun ostamista (viimeksi joulun alla), mutta se ei käy.
-Käyn kyllä usein muita myöhemmin nukkumaan, mutta katselen televisiota lähes ilman ääniä.
-Minä olen meillä se, joka kehuu toisen ulkonäköä, järjestää kahden keskistä aikaa ja muistaa hääpäivän.
Silti minä olen se joka turhaan tekee aloitteita läheisyyteen tai seksiin. En vaan pärjää suklaalle ja Facebookille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyykö joku mies siis vastaaman tuohon ap:n kysymykseen?
ap tullut itse tulokseen, että miehelle on sama että erotaanko vai ei. Ja taivastelijoille tiedoksi: miestä EI ole passattu, tätä sotaa on käyty jo monta vuotta. Sentakia ihmettelenkin, että edelleen nämä samat asiat vaikeita. Ei jaksaisi taistella elämän perusasioista (ruoka, siivous), kymmeniä vuosia. Olkoon se sittne kohtuutonta.
Ja 40-vuotiaan miehen omaishoitajaksi ja asioidenhoitajaksi ryhtymiseen minulla ei ole tällähetkellä resursseja.
Kysymys olikin siitä, että ALOITUS ON PERUSKAURAA! Miksi aina näin? Mitä ihmettä miehet oikeen kuvittelee että tapahtuu, kun ei eväänsä räväytä tai maksa mitään??