Mies uhkailee erolla pikkuasioidenkin yhteydessä

Todellakin on kokemusta ja ainoa ratkaisu on se ero. Ex-puolisoni oli narsisti ja hän käytti juuri tuota väkivaltakorttia jokaikisessä asiassa. Talokin myytiin vastoin tahtoani kun narsku tahtoi projektia elämäänsä. Oli kuin haikala, jolla on jatkuva pakonomainen tarve saada jostain revittyä verta veteen. Lopulta kyllästyin siihen että avioero on jatkuvasti arkisissa keskusteluissa läsnä ja hain eron itse. Kertaakaan en ole katunut mutta vieläkin vuosien jälkeen vituttaa.

Komppaan viestin 17 kirjoittajaa. Oletko aloittaja varma ettet itse kohtele miestäsi epäreilusti? Entä jos haluaa oikeasti eron? Ei vain uskalla tehdä sitä repäisyä kerralla. Sellaisia ihmisiä sanotaan selkärangattomiksi.

Jossain tapauksissa voi olla hyvä merkki, että vielä puhuu sulle. Jos ennen on puhunut paljon erosta ja yhtäkkiä lopettaa, voi olla et valmistelee eroa. Tiedän itse pari tapausta, joissa nainen puhui miehelle erosta, ja jätti lopulta "kuin puskista", kun erofiiliksiä ei otettu tosissaan ja asioista ei koskaan haluttu keskustella kunnolla.

Toinen osapuoli saattaa oikeasti ajatella eroa lähes kokoajan, ja sietämättömässä turhassa riidassa suhde tuntuu niin kertakaikkisen tyhmältä, että ajatukset pullahtaa ulos. Jos hän olisi 100 % varma, olisi jo lähtenyt. Sinulla on siis mahdollisuus selvittää asia vielä hänen kanssaan.

Nyt lienee aika keskustella kerrankin asiasta kunnolla? Mikä sinua pelottaa erosta puhumisessa? Miehelle voi olla suuri helpotus, että puhutte erosta molempien peloista huolimatta. Älä lakaise puheita maton alle, sillä voi käydä niin että seuraavalla kerralla mies onkin jo pakannut kamansa. Puhukaa ihmiset!

Seuraavan kerran erokortin viuhuessa hae laukku ja ala pakata tavaroita. Miehen ihmetellessä sanot tyynesti, että tehän eroatte nyt kerta mies niin sitä haluaa. Mene yöksi kaverille tai hotelliin ja jätä mies kotiin pohtimaan sanomisiaan. 

Tuolla tavalla mies voi saada pientä makua siitä, mitä se ero todella olisi. Joko haluaa erota tai sitten ei, jolloin myös erokortti heitetään pois käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran erokortin viuhuessa hae laukku ja ala pakata tavaroita. Miehen ihmetellessä sanot tyynesti, että tehän eroatte nyt kerta mies niin sitä haluaa. Mene yöksi kaverille tai hotelliin ja jätä mies kotiin pohtimaan sanomisiaan. 

Tuolla tavalla mies voi saada pientä makua siitä, mitä se ero todella olisi. Joko haluaa erota tai sitten ei, jolloin myös erokortti heitetään pois käytöstä.

Minusta tällainen kiristys vasta onkin lapsellista. Kokeile aloittaja nyt ensin ihan vain rehellisesti puhua. Et saa ainakaan mitään hyvää aikaa tällasia pelejä pelaamalla. Voi toki alkaa pelleilemään ja pakkailemaan laukkuja hotelliyltä varten mutta silloin ei kyllä kannata odottaa kuin sotaa. Jos haluat keskustella aikuisesti, tee itse niin. Jos itse olet kyllästynyt erokorttiin, älä lyö asiaa leikiksi ja ala uhkailla takaisin.

Puhu, jooko?

Vierailija kirjoitti:

Tämänkertainen uhkailu tuli taas puskasta niin, että mies ei aikaisemmin ollut ottanut asiaa puheeksi. Mies oli hyvällä tuulella illan eikä sanonut asian vaivaavan. Kun mentiin ihan normaalisti nukkumaan, niin yhtäkkiä totesi, että by the way, tämä asia pännii ja jos ei muuttu, niin se on ero.

Edellisen kerran uhkasi ehkä vajaa 2 kk sitten ihan mielestäni turhaan asiasta, josta voisi puhua muutenkin. Liittyi tulevaisuudensuunnitelmiin eikä mikään kriisi ollut. Etsittiin yhteistä asuntoa ja katsoin liian kalliin asunnon ilmoitusta. Olisi voinut asiallisesti sanoa, mitkä hänen resurssit ovat ja mihin rahansa riittävät, mutta sanoi sen sijaan, että jos sellaisia katselen, niin se on sitten ero.

Minussa on ihan paljon vikaa ja on kiistatta niin, että pitäisi paremmin joskus toimia eri asioissa. Tämä jatkuva erolla uhkailu nyt vain alkaa ottaa päähän pikkuhiljaa. Se ei kannusta ratkomaan ongelmia vaan kärjistää niitä.

Ihan rehellisesti sanottuna en ymmärrä mitä tarkoittaa "puskista". Pitäisikö vaikeasta asiasta puhumista jotenkin pohjustaa ja hienovaraisesti vihjailla säännöllisesti ensin kuukausi ennen, viikko ennen, pari päivää ennen kuin ottaa puheeksi? Ihan absurdi ajatus. Toki tilannetaju ja ajoitus voi olla huono, jos sen sanoiksi pukee noin että "ero tulee jos haluut ton kämpän". Mutta kerroppa mikä on mielestäsi täydellinen tilanne ottaa ero puheeksi? Niinpä, ei sellaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran erokortin viuhuessa hae laukku ja ala pakata tavaroita. Miehen ihmetellessä sanot tyynesti, että tehän eroatte nyt kerta mies niin sitä haluaa. Mene yöksi kaverille tai hotelliin ja jätä mies kotiin pohtimaan sanomisiaan. 

Tuolla tavalla mies voi saada pientä makua siitä, mitä se ero todella olisi. Joko haluaa erota tai sitten ei, jolloin myös erokortti heitetään pois käytöstä.

Minusta tällainen kiristys vasta onkin lapsellista. Kokeile aloittaja nyt ensin ihan vain rehellisesti puhua. Et saa ainakaan mitään hyvää aikaa tällasia pelejä pelaamalla. Voi toki alkaa pelleilemään ja pakkailemaan laukkuja hotelliyltä varten mutta silloin ei kyllä kannata odottaa kuin sotaa. Jos haluat keskustella aikuisesti, tee itse niin. Jos itse olet kyllästynyt erokorttiin, älä lyö asiaa leikiksi ja ala uhkailla takaisin.

Puhu, jooko?

Mikä ihmeen kiristys? Tuolla tavalla mies näkee mitä vähän mitä se ero oikeasti olisi. Jos tuntee helpotusta vaimon astuessa laukun kanssa ulos talosta, niin voinee alkaa sen oikean eroprosessin työstämisen. Jos taas tulee vaimoa ikävä, niin voi miettiä kannattaako sitä erolippua heilutella jos ei eroa oikeasti halua. 

Oma exäni oli tuommoinen. Uhkasi joko erolla tai tekevänsä itselleen jotain. Varoitin muutaman kerran, ettei kannata ottaa tuota erokorttia esiin joka kerta, koska vielä joku päivä menetän siitä hermoni. No, ei uskonut ja erään kerran läiskäisin eteensä eropaperit sanoen, että säästin häneltä sen vaivan. Sen jälkeen siitä kuvottavasta hobitista oli vaikeaa päästä eroon. Päätöstäni en pyörtänyt. Ero vietiin loppuun vaikka äijä mourusi ja mourusi. Uhkasi tekevänsä jotain itselleen jne. Totesin vain, että toivoin, että olisi ajat sitten jo tappanut itsensä, olisi siitäkin päässyt helpommalla. Ei onneton, munaton surkimus saanut edes sitä aikaan.

Tänä päivänä kadun, että ikinä menin edes naimisiin hänen kaltaisensa paskaläjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran erokortin viuhuessa hae laukku ja ala pakata tavaroita. Miehen ihmetellessä sanot tyynesti, että tehän eroatte nyt kerta mies niin sitä haluaa. Mene yöksi kaverille tai hotelliin ja jätä mies kotiin pohtimaan sanomisiaan. 

Tuolla tavalla mies voi saada pientä makua siitä, mitä se ero todella olisi. Joko haluaa erota tai sitten ei, jolloin myös erokortti heitetään pois käytöstä.

Minusta tällainen kiristys vasta onkin lapsellista. Kokeile aloittaja nyt ensin ihan vain rehellisesti puhua. Et saa ainakaan mitään hyvää aikaa tällasia pelejä pelaamalla. Voi toki alkaa pelleilemään ja pakkailemaan laukkuja hotelliyltä varten mutta silloin ei kyllä kannata odottaa kuin sotaa. Jos haluat keskustella aikuisesti, tee itse niin. Jos itse olet kyllästynyt erokorttiin, älä lyö asiaa leikiksi ja ala uhkailla takaisin.

Puhu, jooko?

Mikä ihmeen kiristys? Tuolla tavalla mies näkee mitä vähän mitä se ero oikeasti olisi. Jos tuntee helpotusta vaimon astuessa laukun kanssa ulos talosta, niin voinee alkaa sen oikean eroprosessin työstämisen. Jos taas tulee vaimoa ikävä, niin voi miettiä kannattaako sitä erolippua heilutella jos ei eroa oikeasti halua. 

No mitä luulet, jos nainen tosiaan alkaa dramaattiseksi ja itsekin alkaa pelleksi, haluaako mies puhua tulevaisuudessa sitäkään vähää mitä tähän asti? Todennäköisesti ei. Tuo kuvailemasi toiminta on kiristystä. Ja henkistä väkivaltaa.

Minä ainakin pitäisin eropuheet omana tietonani, ja tekisin eropäätöksen yksin jos mua kiristettäis tollee. Lähtisin vaan joku päivä "iha puskista". Tollasella draaman hakemisella ei tehä muuta ku haittaa. Kyllä sen aikuisen ihmisen voi saada muutenkin miettimään eroa ja keskustelemaan siitä, kuin lähtemällä teatraalisesti ovet paukkuen hotelliin. Siitäkin voi vaikka sopia, että kokeilee olla vaikkapa pari päivää erillään. Sen jälkeen miettii, miltä molemmista tuntuu ja mitä ajatuksia heräsi.

Vierailija kirjoitti:

Itse otin eron puheeksi useasti riidellessä(meillä jatkuvaa), sillä olin miettinyt eroa pitkään. En sanoisi sen olleen mikään kortti, kai vain yritin tehdä miehelle selväksi että en hyväksy hänen käytöstään(suhteessa paljon henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhkaa). Olen siis nainen. Mies on hieman narsistinen tapaus(inhottava sana), eikä nähnyt kerta kaikkiaan mitään syytä itsessään.

En tiedä mistä riitelette ja miten mies käyttää eroa aseena. Mulle mies yritti tuota, että sanoi mun pakenevan asioita ja ottavani "vain" erokortin esille, kun asiat ei mene mun pillin mukaan jne. Kuitenkin minä olin suhteessa se, joka halusi jutella myös ilman eropuheita.

Lopulta kyllästyin siihen, että mistään ei voinut puhua eikä minua otettu todesta. Kohtelu oli perseestä ja jälkeenpäin olen ihmeissäni miten kestin niin huonoa suhdetta. Minulle eropuheet tarkoitti juuri sitä mitä ne oli, todellisia ajatuksia erosta. Ekalla kerralla erosta puhuessani halusin antaa mahiksia ja kerroinkin sen. Lopulta piti vain ottaa ja lähteä.

Miksi ajattelette niin monimutkaisesti? Mies todella voi ajatella eroa josse puheissa toistuu, ei se.välttämättä ole "kiristystä". Ehkä tunteita ei enää ole tai ole ollut alunperinkään. Kokeile puhua erosta rehellisesti. Mitä mies tekisi, miltä teistä molemmista tuntuisi, onko suhteelle tehtävissä jotakin. Kun mies seuraavan kerran puhuu erosta, kuuntele ja ota.tosissasi. Yritä keskustella kuin aikuinen.

Tästä tuli sekava kirjoitus. Mutta halusin tuoda esille myös vähän toista näkökulmaa. Tosiaan teidän tilannetta en tiedä,.ja voihan olla että mies teidän tapauksessa käyttää eropuheita henkisen väkivallan keinona. Mutta näin ei aina ole.

Jos erosta ei puhuta kuin riidellessä, niin ei sinänsä ihme ettei oteta tosissaan. Sen sijaan jos kesken ihan normaalin riidattoman päivän pyytäisi istumaan alas ja rauhallisesti kertoisi, että tältä tuntuu ja ero on siksi mielessä usein, niin todennäköisesti vastapuoli ottaa asian paljon vakavemmin kuin kesken riidan huudettu "mä haluan erota".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran erokortin viuhuessa hae laukku ja ala pakata tavaroita. Miehen ihmetellessä sanot tyynesti, että tehän eroatte nyt kerta mies niin sitä haluaa. Mene yöksi kaverille tai hotelliin ja jätä mies kotiin pohtimaan sanomisiaan. 

Tuolla tavalla mies voi saada pientä makua siitä, mitä se ero todella olisi. Joko haluaa erota tai sitten ei, jolloin myös erokortti heitetään pois käytöstä.

Minusta tällainen kiristys vasta onkin lapsellista. Kokeile aloittaja nyt ensin ihan vain rehellisesti puhua. Et saa ainakaan mitään hyvää aikaa tällasia pelejä pelaamalla. Voi toki alkaa pelleilemään ja pakkailemaan laukkuja hotelliyltä varten mutta silloin ei kyllä kannata odottaa kuin sotaa. Jos haluat keskustella aikuisesti, tee itse niin. Jos itse olet kyllästynyt erokorttiin, älä lyö asiaa leikiksi ja ala uhkailla takaisin.

Puhu, jooko?

Mikä ihmeen kiristys? Tuolla tavalla mies näkee mitä vähän mitä se ero oikeasti olisi. Jos tuntee helpotusta vaimon astuessa laukun kanssa ulos talosta, niin voinee alkaa sen oikean eroprosessin työstämisen. Jos taas tulee vaimoa ikävä, niin voi miettiä kannattaako sitä erolippua heilutella jos ei eroa oikeasti halua. 

No mitä luulet, jos nainen tosiaan alkaa dramaattiseksi ja itsekin alkaa pelleksi, haluaako mies puhua tulevaisuudessa sitäkään vähää mitä tähän asti? Todennäköisesti ei. Tuo kuvailemasi toiminta on kiristystä. Ja henkistä väkivaltaa.

Minä ainakin pitäisin eropuheet omana tietonani, ja tekisin eropäätöksen yksin jos mua kiristettäis tollee. Lähtisin vaan joku päivä "iha puskista". Tollasella draaman hakemisella ei tehä muuta ku haittaa. Kyllä sen aikuisen ihmisen voi saada muutenkin miettimään eroa ja keskustelemaan siitä, kuin lähtemällä teatraalisesti ovet paukkuen hotelliin. Siitäkin voi vaikka sopia, että kokeilee olla vaikkapa pari päivää erillään. Sen jälkeen miettii, miltä molemmista tuntuu ja mitä ajatuksia heräsi.

Sinä voit ottaa kiristyksenä, minä enemmänkin herätyksenä. Jos eroa huudellaan huvikseen ja saadakseen tahtonsa läpi, niin hyvähän siinä on nähdä mitä se ero todella on. Jos sitä ei tosissaan halua, niin jatkossa tajunnee jättää ne erouhkailut väliin.

Vierailija kirjoitti:

Tämänkertainen uhkailu tuli taas puskasta niin, että mies ei aikaisemmin ollut ottanut asiaa puheeksi. Mies oli hyvällä tuulella illan eikä sanonut asian vaivaavan. Kun mentiin ihan normaalisti nukkumaan, niin yhtäkkiä totesi, että by the way, tämä asia pännii ja jos ei muuttu, niin se on ero.

Edellisen kerran uhkasi ehkä vajaa 2 kk sitten ihan mielestäni turhaan asiasta, josta voisi puhua muutenkin. Liittyi tulevaisuudensuunnitelmiin eikä mikään kriisi ollut. Etsittiin yhteistä asuntoa ja katsoin liian kalliin asunnon ilmoitusta. Olisi voinut asiallisesti sanoa, mitkä hänen resurssit ovat ja mihin rahansa riittävät, mutta sanoi sen sijaan, että jos sellaisia katselen, niin se on sitten ero.

Minussa on ihan paljon vikaa ja on kiistatta niin, että pitäisi paremmin joskus toimia eri asioissa. Tämä jatkuva erolla uhkailu nyt vain alkaa ottaa päähän pikkuhiljaa. Se ei kannusta ratkomaan ongelmia vaan kärjistää niitä.

Itse olisin sanonut miehelle, että "Niin, ehkä meidän kannattaa sitten erota jos ei voida asioista sopia ja puhua ilman että erokortti isketään heti esiin". 

Koska näinhän se on, ei tuollaisessa pelleilyssä ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse otin eron puheeksi useasti riidellessä(meillä jatkuvaa), sillä olin miettinyt eroa pitkään. En sanoisi sen olleen mikään kortti, kai vain yritin tehdä miehelle selväksi että en hyväksy hänen käytöstään(suhteessa paljon henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhkaa). Olen siis nainen. Mies on hieman narsistinen tapaus(inhottava sana), eikä nähnyt kerta kaikkiaan mitään syytä itsessään.

En tiedä mistä riitelette ja miten mies käyttää eroa aseena. Mulle mies yritti tuota, että sanoi mun pakenevan asioita ja ottavani "vain" erokortin esille, kun asiat ei mene mun pillin mukaan jne. Kuitenkin minä olin suhteessa se, joka halusi jutella myös ilman eropuheita.

Lopulta kyllästyin siihen, että mistään ei voinut puhua eikä minua otettu todesta. Kohtelu oli perseestä ja jälkeenpäin olen ihmeissäni miten kestin niin huonoa suhdetta. Minulle eropuheet tarkoitti juuri sitä mitä ne oli, todellisia ajatuksia erosta. Ekalla kerralla erosta puhuessani halusin antaa mahiksia ja kerroinkin sen. Lopulta piti vain ottaa ja lähteä.

Miksi ajattelette niin monimutkaisesti? Mies todella voi ajatella eroa josse puheissa toistuu, ei se.välttämättä ole "kiristystä". Ehkä tunteita ei enää ole tai ole ollut alunperinkään. Kokeile puhua erosta rehellisesti. Mitä mies tekisi, miltä teistä molemmista tuntuisi, onko suhteelle tehtävissä jotakin. Kun mies seuraavan kerran puhuu erosta, kuuntele ja ota.tosissasi. Yritä keskustella kuin aikuinen.

Tästä tuli sekava kirjoitus. Mutta halusin tuoda esille myös vähän toista näkökulmaa. Tosiaan teidän tilannetta en tiedä,.ja voihan olla että mies teidän tapauksessa käyttää eropuheita henkisen väkivallan keinona. Mutta näin ei aina ole.

Jos erosta ei puhuta kuin riidellessä, niin ei sinänsä ihme ettei oteta tosissaan. Sen sijaan jos kesken ihan normaalin riidattoman päivän pyytäisi istumaan alas ja rauhallisesti kertoisi, että tältä tuntuu ja ero on siksi mielessä usein, niin todennäköisesti vastapuoli ottaa asian paljon vakavemmin kuin kesken riidan huudettu "mä haluan erota".

Totta toinen puoli. Jos suhteen ollessa hyvällä mallilla ja tilanteen ollessa kaikin tavoin zen ottaa eron puheeksi, ei sitä sellainen ihminen (joka ei kykene puhumaan vaikeista asioista) ota todeksi silloinkaan. Silloin mua ei otettu tosissaan koska "meillähän on kaikki ihan hyvin". Mulla ei ollut oikeutta puhua erosta koska toisen osapuolen mielestä meillä oli kaikki niin hyvin, ei mitään ongelmaa. "Ei mietitä vanhoja", "ei olla edes riidelty" jne.

Rauhallisessa tilanteessa tulee joskus parempia argumentteja ehkä joo, mutta ei aina. Jos ihminen menettää kaiken itsehillintänsä riiidassa eikä pysty keskustelemaan, on ihan sama milloin eroaikeita ottaa puheeksi.

Riidan keskellä eron tullessa puheeksi toisen puolelta voi vaikka kysyä että sopiiko että istutaan alas ja keskustellaan tuosta kun ollaan molemmat rauhallisia. En ymmärrä miten joku voi pitää hedelmällisenä vaihtoehtona alkaa iskemään "vastapuolta" takaisin uhkailemalla "no minäpäs menen sitten" marttyyrityyliin. Ei parisuhteessa kannata alkaa itse ajamaan mitään sota-asetelmaa.

Kuulostaa ihan mun eksältä. Pari kertaa uhkasi riidan yhteydessä, jolloin sanoin että seuraavasta uhkauksesta saat sitten alkaa pakkaamaan kamojasi. Kun tämä seuraava kerta tuli, eksä oli ihan puulla päähänlyöty kun totesin: Keitänkö sulle kahvit sillä välillä kun pakkaat kamojasi? Tarvitsetko Ikean kasseja lainaan? (Eksä asui mun luonani.)

Oli sitten sitä mieltä että ero oli "minun ajatukseni" kun kerrankin otin erouhkauksen tosissani ja katkaisin kierteen.

Tsemppiä sulle - tuollaista henkistä väkivaltaa ei parane pitkään sietää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkertainen uhkailu tuli taas puskasta niin, että mies ei aikaisemmin ollut ottanut asiaa puheeksi. Mies oli hyvällä tuulella illan eikä sanonut asian vaivaavan. Kun mentiin ihan normaalisti nukkumaan, niin yhtäkkiä totesi, että by the way, tämä asia pännii ja jos ei muuttu, niin se on ero.

Edellisen kerran uhkasi ehkä vajaa 2 kk sitten ihan mielestäni turhaan asiasta, josta voisi puhua muutenkin. Liittyi tulevaisuudensuunnitelmiin eikä mikään kriisi ollut. Etsittiin yhteistä asuntoa ja katsoin liian kalliin asunnon ilmoitusta. Olisi voinut asiallisesti sanoa, mitkä hänen resurssit ovat ja mihin rahansa riittävät, mutta sanoi sen sijaan, että jos sellaisia katselen, niin se on sitten ero.

Minussa on ihan paljon vikaa ja on kiistatta niin, että pitäisi paremmin joskus toimia eri asioissa. Tämä jatkuva erolla uhkailu nyt vain alkaa ottaa päähän pikkuhiljaa. Se ei kannusta ratkomaan ongelmia vaan kärjistää niitä.

Ihan rehellisesti sanottuna en ymmärrä mitä tarkoittaa "puskista". Pitäisikö vaikeasta asiasta puhumista jotenkin pohjustaa ja hienovaraisesti vihjailla säännöllisesti ensin kuukausi ennen, viikko ennen, pari päivää ennen kuin ottaa puheeksi? Ihan absurdi ajatus. Toki tilannetaju ja ajoitus voi olla huono, jos sen sanoiksi pukee noin että "ero tulee jos haluut ton kämpän". Mutta kerroppa mikä on mielestäsi täydellinen tilanne ottaa ero puheeksi? Niinpä, ei sellaista ole.

Tässä tapauksessa kyse oli siitä, että mies ei ttkännyt, kun olin aamulla valittanut kahvin haisevan pahalle. Hän juo kahvia ja minä olen teenjuoja. Tiedän että oli väärin valittaa, mutta joskus aamulla väsyneenä ei pysty hillisemään itseään vaan sanoo mitä ajattelee. Mies haluaa että lopetan asiasta valituksen tai se on ero.

Menimme naimisiin puili vuotta sitten, olen miehen neljäs vaimo, itselleni eka vakava suhde. Jätin nyt tänään sormuksen kotiin, ehkä pitää totutella olemaan ilman kohta.

Ap

Mä menin joskus vastaavaan lankaan, että aloin madella ja itkeä miehen edessä ja hämmennyin aina kun hän alkoi heilutella erokorttia kun kaikki ei mennyt hänen mielensä mukaan. Ainoa vain etten muista yhtäkään syytä enää miksi hän suuttui maailmansodan nostamisen verran, koska musta ne oli niin mitättömiä syitä - joku, että hän sanoi ostavansa mulle maustehyllyn jos suostun seksiin hänen kanssaan sen jälkeen. Heitin maustehyllyn pois käsistäni takaisin koska vitsi oli huono, ja mies sanoi jälkeen pin että samalla tulin torjuneeksi myös hänet. Siis mitä? Samaten hän suuttui jos yöllä heräsin ja menin kainalon ja nukahdin uudelleen - se saattaa kertoa välittämisen puutteesta.

Kun ensimmäisellä varoituksella erosta riidan yhteydessä en muuttanut käytöstäni tarpeeksi, mies alkoi jakaa tavaroitani ja oli laittamassa mua ulos. Kuitenkin riidan lannuttua hän muutti mieltään ja halusikin olla kanssani umpirakastuneena. 

Tätä kesti, kunnes tajusin ettei tilanne muutu miksikään. Kun eroja kertyi ensin ensimmäinen, toinen ja lopulta kymmenes, paaduin ja annoin olla. Lopulta lakkasin välittämästä ja lakkasin soittelemasta miehen perään ja matelemasta mihin hän oli pyrkinytkin. Kerrankin kun hän lähti kylmästi nokka pystyssä ulos ilmoittaen suhteemme olevan tässä, niin koinkin tilaisuuteni tulleeen. Lätkäisin meikit kasvoihini ja lähdin vain baariin kavereiden kanssa ja annoin hänen kiehua itsekseen ja ihmettelemään miksen täytä hänen puhelinvastaajaansa epätoivoisilla viesteillä - ja löysin uuden miehen, olimmehan eronneet. Kun mies tajusi tämän, alkoikin kokonaan uudenlainen ulina pettämisestä. 

Myöhemmin tajusin hänen eksänsä puheista, joita vertasin omiin kokemuksiini että seurustelin paatuneen narsistin kanssa. Vihaan sitä kun ihmiset syyttivät muotisanan käytöstä, mutta noin hallitsemattomat raivokohtaukset sekä se kaikki muu mitä mieheen liittyi kertoo kyllä puolestaan. "Mistä sä sen tiiät että mies on narsisti?" Niin, mistähän? Mustelmista, alituisesta jättämisestä, raha-asioiden pimittämisestä, mustamaalaamisesta, manipuloinnista jne. jne. 

Aloittajalle: kun mies uhkaa erolla, vastaa sille että erotaan. Katso sen jälkeen miehen ilme. En jäisi kuuntelemaan moista, koska normaali parisuhde ei perustu erouhkauksille vaan erilaisille tavoille ratkoa ongelmat. 

Kerran tuli sitten se kerta, kun en palannutkaan enää miehen luokse vaan ilmoitin että meidän tosiaan kannattaa erota. Sepäs repi helvetin irti ja sitä kesti useamman viikon - onneksi ei sen kauemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran erokortin viuhuessa hae laukku ja ala pakata tavaroita. Miehen ihmetellessä sanot tyynesti, että tehän eroatte nyt kerta mies niin sitä haluaa. Mene yöksi kaverille tai hotelliin ja jätä mies kotiin pohtimaan sanomisiaan. 

Tuolla tavalla mies voi saada pientä makua siitä, mitä se ero todella olisi. Joko haluaa erota tai sitten ei, jolloin myös erokortti heitetään pois käytöstä.

Minusta tällainen kiristys vasta onkin lapsellista. Kokeile aloittaja nyt ensin ihan vain rehellisesti puhua. Et saa ainakaan mitään hyvää aikaa tällasia pelejä pelaamalla. Voi toki alkaa pelleilemään ja pakkailemaan laukkuja hotelliyltä varten mutta silloin ei kyllä kannata odottaa kuin sotaa. Jos haluat keskustella aikuisesti, tee itse niin. Jos itse olet kyllästynyt erokorttiin, älä lyö asiaa leikiksi ja ala uhkailla takaisin.

Puhu, jooko?

Ei paljon auta.. Nim. kokemusta on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkertainen uhkailu tuli taas puskasta niin, että mies ei aikaisemmin ollut ottanut asiaa puheeksi. Mies oli hyvällä tuulella illan eikä sanonut asian vaivaavan. Kun mentiin ihan normaalisti nukkumaan, niin yhtäkkiä totesi, että by the way, tämä asia pännii ja jos ei muuttu, niin se on ero.

Edellisen kerran uhkasi ehkä vajaa 2 kk sitten ihan mielestäni turhaan asiasta, josta voisi puhua muutenkin. Liittyi tulevaisuudensuunnitelmiin eikä mikään kriisi ollut. Etsittiin yhteistä asuntoa ja katsoin liian kalliin asunnon ilmoitusta. Olisi voinut asiallisesti sanoa, mitkä hänen resurssit ovat ja mihin rahansa riittävät, mutta sanoi sen sijaan, että jos sellaisia katselen, niin se on sitten ero.

Minussa on ihan paljon vikaa ja on kiistatta niin, että pitäisi paremmin joskus toimia eri asioissa. Tämä jatkuva erolla uhkailu nyt vain alkaa ottaa päähän pikkuhiljaa. Se ei kannusta ratkomaan ongelmia vaan kärjistää niitä.

Ihan rehellisesti sanottuna en ymmärrä mitä tarkoittaa "puskista". Pitäisikö vaikeasta asiasta puhumista jotenkin pohjustaa ja hienovaraisesti vihjailla säännöllisesti ensin kuukausi ennen, viikko ennen, pari päivää ennen kuin ottaa puheeksi? Ihan absurdi ajatus. Toki tilannetaju ja ajoitus voi olla huono, jos sen sanoiksi pukee noin että "ero tulee jos haluut ton kämpän". Mutta kerroppa mikä on mielestäsi täydellinen tilanne ottaa ero puheeksi? Niinpä, ei sellaista ole.

Tässä tapauksessa kyse oli siitä, että mies ei ttkännyt, kun olin aamulla valittanut kahvin haisevan pahalle. Hän juo kahvia ja minä olen teenjuoja. Tiedän että oli väärin valittaa, mutta joskus aamulla väsyneenä ei pysty hillisemään itseään vaan sanoo mitä ajattelee. Mies haluaa että lopetan asiasta valituksen tai se on ero.

Menimme naimisiin puili vuotta sitten, olen miehen neljäs vaimo, itselleni eka vakava suhde. Jätin nyt tänään sormuksen kotiin, ehkä pitää totutella olemaan ilman kohta.

Ap

En jotenkin usko että miehen erouhkailu olisi teidän ainoa ongelmanne vaikka siitä keskustelun teitkin. Todennäköisesti ongelmat on syvemmällä ja näyttäytyy esim huonona käytöksenä ja erokorttina. Kyse voi olla kunnioituksen puutteesta, eri arvoista jne.

Itse käyttäydyin lapsellisesti vähän miehesi tapaan edellisessä suhteessa, mutta oikeasti tunsin vain olevani täysin väärän ihmisen kanssa. Vikaa oli molemmissa ja itse sorruin erokorttiinkin joskus. Nykyisen kanssa riitoja ei ole ja kummatkin kunnioitamme toisiamme.

Mieti jos erokorttia ei olisi? Olisiko teidän elämänne sitten.täydellistä? Vai yritätkä vain syyllistää miestä "kaikista" suhteen ongelmista? Minusta kuulostaa jo aika vakavalta jos et tunne miestäsi sen vertaa että osaisit vähän ennakoida käytöstä? Johtuuko luottamuspula ainoastaan erokortista, luottaako mieskään sinuun? Näitä kannattaa pohtia ennen kuin alkaa sotasille ;)

En nyt ota kantaa aloittajan tilanteeseen vaan kerron hieman omasta kokemuksesta. Itselläni oli sellainen tilannne, että parisuhteessa oman pahan olon pitkittyessä otin eroa puheeksi niin rauhallisissa tilanteissa kuin riidoissakin. Aina olin kiristävä ihmispaska ja erosta ei olisi saanut puhua ollenkaan, koska kaikki erosta puhuminen oli muka uhkailua.

Ainoa vaihtoehto oli tietysti sitten vain lähteä. Itse henk. koht. en ymmärrä mitä järkeä ylipäätään olla suhteessa, jossa voi huonosti tai on tarvetta väläytellä mitään erokortteja. Miksi kukaan onnellinen rakastunut ihminen viitsisi pilkata toista erolla huvikseen?

Vierailija kirjoitti:

En nyt ota kantaa aloittajan tilanteeseen vaan kerron hieman omasta kokemuksesta. Itselläni oli sellainen tilannne, että parisuhteessa oman pahan olon pitkittyessä otin eroa puheeksi niin rauhallisissa tilanteissa kuin riidoissakin. Aina olin kiristävä ihmispaska ja erosta ei olisi saanut puhua ollenkaan, koska kaikki erosta puhuminen oli muka uhkailua.

Ainoa vaihtoehto oli tietysti sitten vain lähteä. Itse henk. koht. en ymmärrä mitä järkeä ylipäätään olla suhteessa, jossa voi huonosti tai on tarvetta väläytellä mitään erokortteja. Miksi kukaan onnellinen rakastunut ihminen viitsisi pilkata toista erolla huvikseen?

Onnellisuudesta en tiedä mutta niitä huvikseen uhkailijoita on. Juurikin pahasti narsistiset tai jopa narsistit. Tekisivät sitä vaikka kumppani olisi kuka.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti osa asioista, joista hän valittaa ja on tyytymätön, ovat ihan perusteltuja ja niistä olisi aihetta keskustella. Puolin ja toisin on ajan mittaan sellaista, jota pitää tärkeänä nostaa keskusteluun niin minulla kuin hänellä. Se on tärkeää suhteessa ja välttämätöntä.

Olenko nipo, kun minua ottaa suunnattomasti päähän, että mies nostaa joka asiassa esiin erokortin? Koen sen uhkailuksi, että jos ei tehdä näin kun haluan, jätän sinut. Se heikentää turvallisuudentunnettani suhteessa. Olen itse turvattomasti kiintyvä, sellainen etten uskalla päästää ihmisiä lähelle, koska pelkään tulevani satutetuksi. Mies taas on tosiaan eronnut elämänsä aikana useasti eri suhteista.

Onko muilla tällaista ongelmaa ollut ja miten olette ratkaisseet sen? Pitäisikö alkaa uhkailla erolla takaisin, vai niellä tuollainen kohtelu mukisematta? Kun suutun uhkailusta, se pahentaa riitoja tuomalla niihin vain uuden lisäelementin, josta riidellään. Olen aikaisemminkin puhunut asiasta rauhallisesti ja sanonut, miltä tuntuu, mutta aina tuo reaktio tulee sieltä kuitenkin, kun mies on harmissaan ja vihainen.

Etköhän ole vetänyt hatusta tämänkin jutun.

Pontimena se että nimenomaan naiset uhkailee miestä erolla ja uhkauksessa myös lapsilla ja heidän huoltajuudella on joku rooli miten nainen kiristää miestä tahtonsa alle.

Että silleen. Ei mulla muuta.