Lue keskustelun säännöt.
Sain idean tuosta "en valita miehelleni vuoteen" -otsikosta! Mitä jos oikeasti tekisin niin?
21.01.2016 |
Meillä menee miehen kanssa muuten ihan hyvin, mutta itse olen reilun vuoden ikäisen heräilevän lapsen takia aika pahasti univelkainen ja ärtynyt. Se saa äksyilemään ja haastamaan riitaa välillä. Olen myös perusnegatiivinen luonne, ainakin ajoittain. Lisäksi mulla on lievää taipumusta siihen mäkättämiseen ja vaatimiseen mistä nyt on viime päivät netissä keskusteltu. Meillä siis on tosiaan kyse siitä että itse stressaan vaikka siivoamisesta liikaa - mies on tasavertainen osallistuja lapsen ja kodinhoidon kanssa, joskin hänelle riittäisi vähän vähemmän siisti kotikin kuten miehille yleensäkin :D Mutta ei ole siis aitoa valittamisen aihetta siinä suhteessa. On myös huomioiva, hellä, ymmärtäväinen seksin vähyyden (johtuu väsymyksestä) suhteen, ja ollaan tosi hyviä ystäviäkin ja meillä on hauskaa yhdessä. Unohtelee tietysti välillä asioita ja on ylipäänsä vähemmän tarkka kuin minä, eikä pidä vaikkapa pihan laittamista niin tärkeänä kuin minä, tuollaista perushommaa. Mutta pienetkin asiat saattavat saada mun pään kihisemään ja tiuskaisemaan varsinkin tässä väsymyksen tilassa.
ELI mitä jos lopettaisin sen negatiiviseen äänensävyyn puhumisen kokonaan? Jos on tarve huomauttaa jostain, niin sanon sen ystävällisesti, vaikka se pitäisikin sanoa muutamaan otteeseen? Harkitsisin aina hetken ja miettisin että kannattaako tästä hermostua? Samalla voisin arvioida kriittisesti omaa asennettani arkeen, kodinhoitoon ja asioiden priorisointiin.
Tämä olisi siinäkin mielessä reilua, että mies on tehnyt valtavan ison henkisen harppauksen viime vuosina, kypsynyt ja alkanut ottaa vastuuta itsestään, ympäristöstään ja parisuhteestamme ihan eri tavalla kuin aiemmin.
Olisikohan oikeasti mahdollista toteuttaa positiiviseen sävyyn puhuminen, vai lipsunko heti kun näen että huppari tai kauluspaita ajelehtii olkkarin lipaston päällä viidettä päivää ystävällisistä huomautuksista huolimatta...? ;)
Kommentit (29)
Todella erinomainen ajatus. Miehille pitää puhua lempeästi, mutta tarpeen vaatiessa jämäkästi.
Asettaudu miehen tasolle (ota jakkara tms) ja katso suoraan silmiin. Selitä ystävällisesti ja yksinkertaisesti, ettei siivouskeijua ole olemassa ja huppari ei lennäkkään ilman avustusta laatikkoon.
Voit odottaa asiasta tulevia kiukuttelukohtauksia, mökötystä ja Heli Vaaraselle soittelua seuraavan n. 3 vuoden ajan. Sen jälkeen yleensä pahib tunnemyrsky alkaa laantua, ja mies nähdö itsensä perheen tasavertaisena jäsenenä ja laittaa itse hupparin lipastoon.
Muista, että mahdolliset takapakit ovat sinun syytäsi. Liika vaatiminen saattaa saada miehen lukkoon.
Tsemppiä avioelämällenne <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen todella..ennen mäkätin miehelle aivan ilman estoja joka asiasta,mies rupesi väsymään valitkseeni ja motkotukseen ja huomasin itse että voisi joskus hiukan hillitä itseään..
Ennen aloitin mielelläni riidan aiheesta kuin aiheesta..nyt mietin otsekseni onko välttämätöntä huomauttaa joka asiasta ja toiselle saada paha mieli..aina kannattaa miettiä pari kertaa..
Ei se mies ole mikään roskapönttö,ei sille kannata rumemmin puhua mitä muille puhuisi..
No joo, tässä ei nyt ollut tarkoitus kouluttaa miestä, vaan muuttaa oma negatiivinen puhetyyli ystävälliseksi ja asialliseksi :) Kun ne huomauttelun arvoiset asiat on oikeasti aika pieniä.
Ei tuo mieskään mäkättänyt mulle kun olin tuossa yhtenä päivänä unohtanut auton sisätilalämppärin väärinpäin auton lattialle, huomautti vaan että olisi ehkä hyvä kääntää se oikeinpäin ettei matto sula. Itse olisin tiuskaissut aika pahastikin tyyliin eikö tuotakaan voi osata..!
-Ap
Joo siis tekisi monelle naiselle todella hyvää kun mies kerran puhuisi teille samalla tavalla kuin te puhutte nille.
En ymmärrä kun naiset väittää silmät sikkuralla että mies on mun paras ystävä ja sitten hänelle puhutaan kuin vieraalle koiralle..
Niinpä, 3. Olen miettinyt, että mikä ihmeen syy oikeuttaisi mut puhumaan rumemmin hyvälle miehelleni kuin ystävilleni tai vieraille ihmisille, vaikka hän unohtaisikin tehdä jonkun mun mielestä tärkeän jutun? Ja voisin melkein muotoilla tän meidän tilanteen niin, että mitä jos puhuisin miehelle yhtä kivasti kuin hän yleensä mulle? -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, tässä ei nyt ollut tarkoitus kouluttaa miestä, vaan muuttaa oma negatiivinen puhetyyli ystävälliseksi ja asialliseksi :) Kun ne huomauttelun arvoiset asiat on oikeasti aika pieniä.
Ei tuo mieskään mäkättänyt mulle kun olin tuossa yhtenä päivänä unohtanut auton sisätilalämppärin väärinpäin auton lattialle, huomautti vaan että olisi ehkä hyvä kääntää se oikeinpäin ettei matto sula. Itse olisin tiuskaissut aika pahastikin tyyliin eikö tuotakaan voi osata..!
-Ap
On vaan yks ratkaisu. Fightclub.
Tuota, noin, hmm..jospa vaikka ensin kokeilisit aloittaa kuukauden, tai ehkä viikon periodilla? :D Ja tulethan toki raportoimaan tulokset??? :D Ja perustsempit tietenkin lopuksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä melkein, vaan niin se on! Mieskin on väsynyt ja valvoo lapsen kanssa, ja silti jaksaa olla mulle ystävällinen ja huolehtia mun jaksamisesta. Huh, tulee huono omatunto tosiaan... -Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo siis tekisi monelle naiselle todella hyvää kun mies kerran puhuisi teille samalla tavalla kuin te puhutte nille.
En ymmärrä kun naiset väittää silmät sikkuralla että mies on mun paras ystävä ja sitten hänelle puhutaan kuin vieraalle koiralle..
Eli siis lässyttäen, toisen ulkomuotoa ihastellen ja kysyen saako silittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aina ajattelen, että minkälaista puhetta tai huomauttelua itse haluaisin kuulla, ennenkuin avaan suuni jostain asiasta. Aina se ei toki onnistu, mutta yleensä toimii :)
8, joo, voisin motivoida itseni sillä(kin) että tulen viikon päästä kertomaan miten kävi! Kunhan ei kävisi niin että huomenna joudun raportoimaan etten selvinnyt päivääkään...
Onko ketään joka tunnistaa itsessään samaa ja haluaisi kokeilla mukana? ;)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan loistava idea, mutta valitettavasti väärä foorumi.
Täällä saa avata suunsa vain kiusatut katkerat naiset, jotka ovat saattaneet itsensä perhekurjuuteen, josta eivät löydä siitä mitään muuta ulospääsyä kuin avautua täällä liiotelluin esimerkein.
Minulle on tärkeää että voin olla kotona väsynyt välillä ärtynytkin valittaa erilaisista asioista jotka ärsyttää... samalla lailla myös miehellä on lupa noihin. Toisinaan pyydetään anteeksi asioita joita tulee sanottua turhaan siitä syystä että oli itse vain niin väsynyt. Väsymystä on voitava myös hoitaa ja saada levättyä jotta väsymys ja ärtymys ei pitkity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta! Ihmettelen vain, että pitääkö tuotakin kysyä. Todellakin lopetat tiuskimisen kumppanillesi, se on ihan järkyttävän rumaa.
Mä en mäkättänyt, nalkuttanut ennenkään, mutta reilu kuukausi sitten sain kuulla olevani hirveän huonokäytöksinen ämmä, kun tiuskahdin miehelle vastaan.
Sen jälkeen en ole tiuskinut, tai muutenkaan sanonut negasti miehelle. Jätän kokonaan vastaamatta välillä, hymyilen vaan..
Muutos on tehnyt sen, että mies nalkuttaa nyt enemmän ja rähisee paljon. Hänellä on nyt tilaa jutuilleen ja kuvittelee tulevansa kuulluksi.. Eniten harmittaa lapset, mä osaan laittaa sisäänulos.
Vierailija kirjoitti:
No joo, tässä ei nyt ollut tarkoitus kouluttaa miestä, vaan muuttaa oma negatiivinen puhetyyli ystävälliseksi ja asialliseksi :) Kun ne huomauttelun arvoiset asiat on oikeasti aika pieniä.
Ei tuo mieskään mäkättänyt mulle kun olin tuossa yhtenä päivänä unohtanut auton sisätilalämppärin väärinpäin auton lattialle, huomautti vaan että olisi ehkä hyvä kääntää se oikeinpäin ettei matto sula. Itse olisin tiuskaissut aika pahastikin tyyliin eikö tuotakaan voi osata..!
-Ap
Kylläpä on lempeä mies sinulla. Jos vaimo olisi noi tehnyt, niin olisi kyllä saanut kuulla kunniansa. Tuollaisella unohduksella voi olla pahemmatkin seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Eikä melkein, vaan niin se on! Mieskin on väsynyt ja valvoo lapsen kanssa, ja silti jaksaa olla mulle ystävällinen ja huolehtia mun jaksamisesta. Huh, tulee huono omatunto tosiaan... -Ap
Meillä mies vaatii siisteyttä, vittuilee, ei halua seksiä jne.
T sen ketjun Ap jolta sait inspiraatiosi
Minusta tuo ei ole hyvä idea. Minusta harmista ja kiukusta pääsee parhaiten sillä, että käsittelee sitä, eikä yritä lakaista maton alle. Oikeasti!
Toki voisit opetella sen, että aina, kun on nousemassa kiukkuinen kommentti huulille, mietit, onko se oikeasti tarpeen vai onko se vain omaa väsymystäsi ja huonoa tuultasi.
Mutta sanon liki 30 vuoden parisuhteen kokemuksella ja helposti loukkaantuvan miehen vaimona, että jos alar hillota harmeja liikaa, ne paisuvat. Nostavat pahaa tuulta ja turskahtavat esille kumminkin jossakin vaiheessa tavalla, joka on aika irrallinen ja epäreilu miehesi kannalta.
Keksitty esimerkki. Sinua ärsyttää se, että miehesi jättää likaiset vaatteensa makkarin lattialle sen sijaan, että veisi ne suoraan pyykkikoppaan. Sen sijaan, että sanoisit asiasta, noukit niitä vaatteita ja alat tuntea olosi perheen pyykkipiiaksi. Tämä - yhdessä muutamaan muuhun - katkeroittaa ja kun mies jälleen kerran on jättänyt vaatteita lattialle, ja sinä olet tavallista väsyneempi, karjut kuuppa punaisena miehelle, että "Etkö sä ikinä aikuinen ihminen opi viemään pyykkejä sinne, minne kuuluu!" Tai suutut miehelle jostakin muusta (vaikka kauppaan unohtuneesta pesuaineesta) ja kiukkuat siitä JA SAMALLA tulet purkaneeksi muutkin sanomatta jääneet jutut tyyliin "sun tekemisiä pitää aina vahtia, nytkin unohdit Omot kauppaan, ja vaatteetkiin joudun aina sun jäljiltä keräämään makkarin lattialta!"
En minä sillä, ylenpalttista nalkutusta on syytäkin vähentää. Ja hienoa, että pysähdyt miettimään, miten hyvä mies sinulla onkaan. Sellaisia olisi hyvä vähän väliä pysähtyä miettimään.
Mutta jos on oikeasti jotain mieltä kaihertavaa, on parempi sanoa se asiallisesti saman tien, koska hillotut harmit tulevat kumminkin tavalla tai toisella esiin, ja yleensä vähemmän asiallisella tavalla.
Eli: "Pekka, olisitko kiltti ja panisit likaiset vaatteet suoraan pyykkikoppaan, minusta on tylsä noukkia niitä sinun jäljiltäsi lattialta."
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää että voin olla kotona väsynyt välillä ärtynytkin valittaa erilaisista asioista jotka ärsyttää... samalla lailla myös miehellä on lupa noihin. Toisinaan pyydetään anteeksi asioita joita tulee sanottua turhaan siitä syystä että oli itse vain niin väsynyt. Väsymystä on voitava myös hoitaa ja saada levättyä jotta väsymys ja ärtymys ei pitkity.
Saahan sitä kotonaan ärtynyt olla, mutta miksi se ärtymys pitäisi puolison niskaan kaataa?
Se, että antaa kumppanilleen mahdollisuuden levätä väsymys pois ja päästä eroon ärtymyksestä, on toisen huomioimista. Sen pitäisi olla ihan normaali käytäntö jokaisessa parisuhteessa.
Tämä olisi siis kiinnostava koe - miten mun ja yhteinen olemisemme ja fiiliksemme muuttuisi jos toimisin näin? -Ap