Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko lokamuumin mies ihan oikeasti kuollut?
15.02.2006 |
Vai onko kyseessä provoilu?
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja kuten joku kirjoitti, kummasti ilmaantui muutama päivä ennen miehen kuolemaa tänne kirjoittelemaan...hmmmm kummaaa.
Ei täällä kaikki ihmiset ole jumissa kuin tikku paskassa koko raskaus- ja äitiysaikaansa!
Sopisi ihan tämän palstan luonteeseen: Miten kehtaattekin epäillä lokamuumin sanoja, olen hänen veljen naapurin mummon lääkäri ja tiedän, että juttu on tosi...
Todellisuudessa minä en tiedä mikä tämä juttu on...
Jos juttu on keksitty niin: HYI HYI HÄPEÄ!!!
Ja jos totta: Niin olen todella pahoillani, en voi edes kuvitella kyseistä tilannetta kohdalleni.
Jotenkin tuntuu vaan niin paksulta,että nettiin kirjoitellaan samana päivänä,kun mies on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten tekee jokainen. Voin hyvin kuvitella, että sitä tahtoo kertoa surustaan, vaikka täällä. Miks ihmeessä sitäkin pitää arvostella?
kuten tekee jokainen. Voin hyvin kuvitella, että sitä tahtoo kertoa surustaan, vaikka täällä. Miks ihmeessä sitäkin pitää arvostella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kommentti tähän(joka on oikeastaan jo oma aiheensa):
" Voiko suuren kriisin kokenut samana päivän esim. käydä kaupassa tai kirjoittaa nettipalstalle?"
Kyllä voi. Ihmiset kokevat surun eri tavalla. Kukan ei voi sanoa omalta kohdaltaan, että EI IKINÄ tulisi nettiin kirjoittamaan, jos miehensä olisi kuollut samana päivänä. Kun ei sitä tiedä miten reagoi, ennekuin omalle kohdalle osuu.
Voi tapahtua ihan hirveitäkin ja ihminen jatkaa toimiaan kuten ennenkin. Lamaannus ja hirveä suru voi tulla vasta paljon myöhemmin, tai sitten sitä ei tule ollenkaan(lamaannusta siis).
Kyllä siinä ajatukset olivat ihan muualla,kun tietokoneessa ja jossain höpönlöpön keskustelupalstalla.
Päälimmäisenä oli suuri suru,sairaalassa läheiseni tavaroiden kokoaminen mukaan,ajatuksen pyörivät hautajais ym asioissa.
Ei tullu todellakaan mieleenikään,että pitääpä kirjoitella sinne ja sinne,että nyt se sitten kuoli.
Jokainen toki tyylillään,mutta ekana minullekkin kyllä tulee mieleen,että jutussa on jotain hämärää tai sitten kuolema ei ole ollut maata kaatava asia.
Kukaan ei voi sanoa omalta kohdaltaan, että EI IKINÄ tulisi nettiin kirjoittamaan, jos miehensä olisi kuollut samana päivänä. Kun ei sitä tiedä miten reagoi, ennekuin omalle kohdalle osuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kyllä siinä ajatukset olivat ihan muualla,kun tietokoneessa ja jossain höpönlöpön keskustelupalstalla.
Päälimmäisenä oli suuri suru,sairaalassa läheiseni tavaroiden kokoaminen mukaan,ajatuksen pyörivät hautajais ym asioissa.
Ei tullu todellakaan mieleenikään,että pitääpä kirjoitella sinne ja sinne,että nyt se sitten kuoli.Jokainen toki tyylillään,mutta ekana minullekkin kyllä tulee mieleen,että jutussa on jotain hämärää tai sitten kuolema ei ole ollut maata kaatava asia.
Yleisin tapa reagoida läheisensä kuolemaan on varmaankin juuri tuo sinun kuvailemasi tapa. Mutta mietipä, ihmisiä ja elämäntilanteita on monia! Jos vaikka läheisen kuolemaa on edeltänyt rankka jakso jo muutenkin, ja elämä on ollut hurjan vaikeaa jo ennen kuolemaakin, voi se läheisen kuolema musertaa ihmisen niin, että ei reagoikaan samoin kuin " normaali" surija tekisi. Tämä nyt vain esimerkkinä.
Minusta tuo väite, että kuolema ei ole ollt " maata kaatava" , jos nettiin tulee, on tyrmäävän julma. Mitä jos surijalla ei ole ketään tukijaa? On aivan yksin? Kyllä minusta voisi tuntua siinä tilanteessa ihan hyvältä edes tehdä se ilmoitus miehen kuolemasta. Netti on monelle yksinäiselle ainoa sosiaalinen verkosto.
Ja edelleenkin, tämä nyt vain yleisellä tasolla, ei lokamuumin tapauksesta. Voihan se ihan hyvin trollikin olla.
41
Alue: Aihe vapaa
Sain sen melko myöhäisessä vaiheessa, joten olin lapseen jo kiintynyt jne. Se sikiö oli siis jo lapseni.
Minä kyllä nimenomaan yritin purkaa täällä puolituntemattomana tuntojani. Kirjoittaminen auttaa minua käsittelemään suruani ihan toisella tavalla kuin jollekin toiselle ihmiselle puhuminen.
Jos mieheni kuolisi yllättäen, en tiedä miten toimisin. Melko pian varmaan haluaisin vaan kertoa tapahtuneesta jollekin, jos en kaverille (en kestäisi sääliä) niin sitten tänne.