Parisuhteesta

Meillä on mieheni kanssa ollut hieman ongelmallista viime aikoina. Minä opiskelijana en ole löytänyt pitkään aikaan töitä ja hän on joutunut siihen elättäjän rooliin. (Tämäkin mahdollisuus oli siis tiedossa ennen kun aloin opiskelemaan). Taloudellinen tilanne on kiristänyt suhdettamme. Hän on välillä loukannut minua käymällä kahvilla ystäviensä (naisten) kanssa ja kun olen kysellyt kotiin tulo aikaa niin on riita syntynyt.



Nyt viikonloppuna suhteemme ajautui kriisiin kun taas tuli vastaava tilanne. Myönnän olevani mustasukkainen, mutta myös mieheni antaa siihen aihetta. Ei pidä yhtä hyvänä kuin ennen ja suhteen laatu on muuttunut paljon.



Menkkani olivat myöhässä ja olihan minun siitä sanottava miehelleni.

Olin aina ollut siinä käsityksessä että vaikka tulisin raskaaksi niin abortti ei olisi ratkaisu.



Hän alkoi puhua että ei ole varma haluaako olla minun kanssani enää. Olemme seurustelleet yli 3 vuotta.

Hän ehdotti että muuttaisin pois ja katsoisimme asiaa ehkä uudelleen.

Mahdolliseen raskauteen hän toivoi minun tekevän ABORTTIA tai jos haluaisin pitää lapsen olisin valmis YH-äiti. Hän vakuutti minulle että rakastaa minua ja välittää, mutta ei ole valmis isäksi tällä hetkellä. Ja hänen tunteensa ovat sekaiset.



Tottahan toki tälläinen järkyttää! Keskustelimme kerrankin kuin aikuiset molemmat välillä itkien ja välillä halaillen ja toivoen että saamme ongelman ratkaistua.



Huonosti nukutun yön jälkeen aloin järkevästi miettiä muutosta. Kun sitten miehen töistä kotiin tullessa puhua asioista konkreettisesti, hän sanoi minulle , että yritetään vielä hoitaa ongelmamme, eikä hän halunnut minun muuttavan pois. Sillä jos muuttaisin tuskin palaisimme enää ikinä takaisin yhteen.



Eniten minua kummastuttaa abortti ehdotus-en olisi koskaan kuulevani noita sanoja hänen suustaan. Toisaalta mieli olisi voinut muuttua mahdollisen vauvan synnyttyä (ehkä hänen isälliset vaistonsa olisivat tulleet esiin).



Ja ehkä mies myös pelästyi tätä kaikkea. Ja siinä vaiheessa kun aloin tehdä muutto ideasta konkreettisemman hän tuli katuma päälle. Mene ja tiedä!



Tällä hetkellä koitamme keskustella avoimmin asioista ja rakentaa parempaa parisuhdetta. En ole valmis heittämään hukkaan pitkää suhdettamme sillä todella rakastan miestäni vaikka hän ei ole helppo. Selvisi myös etten olekkaan raskaana. Todellinen helpotus sillä tässä vaiheessa elämääni en olisi kyennyt YH äidiksi, vaan olisin varmasti päätynyt yhteiskunnan elätettäväksi.



Olen positiivinen se suhteen että suhteemme jatkuu parempana kuin ennen. Ei pidä luovuttaa suurenkaan alamäen jälkeen.