Olen niin pettynyt.

Avioliittoa takana 14v. On lapset, talo, työtä ja terveyttä. Miksi ton yhden pitää olla aina naama nurinpäin! Mies mököttää ja katkeroituu aika ajoin ja pitää pitkäänkylmää hiljaista vihaa. Hän laittaa tiskikonetta ja muita pikku kodin askareita ja vetää hernettä nenään. Minä teen kaikki suuret ruokaostokset ja siivoukset. Mies kitisee tiskeistä ja jos koti ei ole tip top.

Mies kerää jotain ihmeellistä katkeruusvyyhtiä mukanaan. En tajua, olen yrittänyt avata keskusteluja, ne eivät johda mihinkään. Aina samaa peetä. Ajattelin nyt olla kuin ei mitään ja jopa iloinen ja keksiä itsekseni aina jotain kivaa tekemistä, kärsimään itse katkeruudessaan, kun niin siinä viihtyy. Tiukkaa tekee, kun ottaa niin paljon pannuun! Yritän tehdä omaa tyytyväisyys ennätystä. Ottakoon mies päänsä pois perseestään, kun kyllästyy yksin mököttämään. Onko muita marttyyri puolisoiden sabotoimia? Kuka lähtee mukaan, ollaan tyytyväisiä, vaikka vituttaa?