**LOKAMASUJEN keskiviikko**

Hyvää keskiviikkoa kaikille lokamasuille!



Meillä aamu alkanu yllättävän hyvin. Eli en tuntenut oikeastaan minkäänlaista huonovointisuutta herätessä. Vähän on semmonen pieni etomis olo, mutta sen kanssa kestän kyllä. Ja varmaan eka aamu pariin viikoon, kun en oo äksyilly lapsille....:)



Noista kahesta aikasemmasta raskaudesta voin erittäin huonosti ja nyt odottelenkin milloin se hyökytys alkaa (jos alkaa). Tosiaan olivat molemat tyttöjä ja nyt saa nähä tuleeko eroja odotus aikaan ja kumpi sieltä sitten tulee. Itse haaveilen salaa tytöstä. Tyttö triio... onko enää suloisempaa? Mutta toisaalta poika olisi ihana koska tämä nyt luultavasti on meidän viimeinen pikkuinen. Niin tai näin on tämä mama onnesta soikeana kun meille tulee vauva (jos siis kaikki hyvin menee).



Mulla varattuna alkuraskauden ultra ens kuun alkuun ja neuvola on sitten viikonpäästä siitä. Nyt ois tarkoitus lähteä sunnuntaina viikon reissuun. Niin ja vielä appivanhempien kanssa...blääh. Saa nähä jos se pahoin huonovointisuus osuu tuolle reissulle. Ei olla kerrottu vielä vauvasta heille ja ajateltiinkin kertoa vasta np ultran jälkeen.



Keskiviikon jatkoja kaikille! Meitä tosiaan on paljon täällä lokamasuissa, mutta on tosi kiva lukea kaikkien jutu ja kuulumiset. Samassa veeneessä ollaan :)!!!!



Mamseli rv6

Eli ei kummempia tehty. Ostin kaupasta semmoisia ihania ystävänpäivä munkkeja ja niitä sitten herkuteltiin kun mieskin tuli kotiin. Oli muuten tosi hyviä ;)

Täällä olo ei vieläkään tunnu raskaana olevalta...

Eilen iltainen kauhea väsymyskin on tipotiessään.

Tekis mieli varata se alkuraskauden ultra että vois olla tietonen siitä että tuolla masussa tosiaan oleilee joku.

Täällä nähtävästi aika moni sielä meinaa käydä onko sattumalta kellään hintaa tiedossa? Siis täällä pääkaupunkiseudulla.

Täytyy tästä ruveta laittamaan ruokaa tuolle pojalle kun herättiin jo ennen kuutta...Huoh!

Nyt huomasin muuten yhden raskausoireen mikä oli tuota pojuakin odottaessa heti alussa hajuaisti on ihan liian tarkka...

Mukavaa päivää kaikille..:D

Eilen oli ystävänpäivän kunniaksi kaksi sukulaisperhettä meillä syömässä, joten eilinen päivä meni ruokaa laitellessa ja leipoessa. Kyllä sitten illalla väsyttikin! Mulla on muutenkin aina raskausaikana karmea tämä väsymys ja niin näköjään nytkin!



Muuten vähän oikein pelottaa, kun ei ole juuri mitään raskausoireita rintojen pakotusta lukuunottamatta. Kivistystä selässä ja maha hiukan oudon tuntuinen iltaisin ja pelkäänkin ettei vaan menisi kesken!! Yksi keskenmeno takana 1/99. Mutta eihän tässä muu auta kuin yrittää vaan mennä päivä kerrallaan. Ja toivoahan sopii, että kun tämä neljäs(oikeasti 5) raskaus on nyt sitten erilainen, niin jospa meille saataisiin pieni prinsessa, kun kolme aiempaa ovat poikia! =) Vaikka ihan yhtä tervetullut on neljäs pieni poijan viikarikin.



Täytyy varmaan hiippailla hetkeksi pihalle lasten kanssa, jos vaikka piristyisi! Ramppaavat tuossa ovessa kokoajan... Pientä lumisadetta havaittavissa täällä päin Suomea.



Oikein mukavaa keskiviikko päivää kaikille!



Toivottelee neljäs rv4+5(vasta)

Oireettoma edelleen! (kauhia tuulimunan pelko). Ja tosiaan siihen alkuraskauden ultraan vielä pari viikkoa. Monella muullakin näyttää olevan ultra-aikoja maaliskuun alusta :)



Vapaapäivää viettelen, esikoisen kanssa riittää touhua.



RV6

Ystävänpäivää vietettiin täällä päin sanomalla " hyvää ystävänpäivää" ja sitten jatkettiin keskustelua jostain muusta :) Eli ei vietetty millään tavalla. Kortteja tai tekstareitakaan en muistanut laittaa, mutta toisaalta ei harmita, sillä vietin tuossa marraskuussa juuri myöhäisiä synttäreitä ja siellä totesin kaikille hyville ystävilleni, kuinka mukavia ja mahtavia ovat. Kaipa tuo 3kk vanha tunnustus kelpaa... :)



Tytön 03/05 Ruotsin serkuille oli tarkoitus laittaa spostia, mutta unohtui.



).( - Olo on koko ajan kohtalaisen hyvä, mahaa kyllä pinnistelee ja iltaisin on huonohko olo, ja tänään vähän väsyttääkin, mutta kun tämänhetkinen olo on NIIN kaukana siitä pahoinvoinnista mitä oli tytön aikana... En todellakaan valita vaan nautin täysin siemauksin :)



Harmittaa itse asiassa vähän oma suhtautuminen, kun huomaan koko ajan ajattelevani " jes ehkä tällä kertaa ei tule pahoinvointia" , vaikka esikoisestakin todella paha olo alkoi vasta rv 5+. Pitäisi vaan varautua siihen.



OIREET & SUKUPUOLI: Minä ajattelen kyllä jokseenkin noin mitä Goblin tuumaili, että erilaiset oireet eri raskauksissa samalla henkilöllä voisi kertoa eri sukupuolesta. Itse toivoisin vähän tyttöä, sillä olisi ihanaa jos hänestä ja esikoisesta tulisi elinikäiset parhaat ystävät.



Nyt pitää kyllä jättää nämä vauva-aiheiset mietinnät, ettei tässä turhaan vielä innostu, kun rv:t on näin pienet. Hokasin että ultrakin tulee jo rv 6+2 eikä 6+4 kuten aiemmin jostain syystä kuvittelin, saa sitten nähdä näkyykö siellä mitään :/ Jos sinne asti selviääkin. Olisin ottanut myöhemmän, mutta kun lähdetään kaupungista.



Coe rv 4+2

Poika yrittää mönkiä sängyn alle ja suuttuu kun vedän jaloista pois sieltä :)

Minun rinnat on kyllä pullahtaneet ja tosi kipeät. Uskomatonta että E-kupit voi vielä kasvaa! Voi kunpa omistaisin pienet rinnat, nyt on koko ajan niska ja hartiat muussina rintojen painosta ja pirun vaikea löytää hyvät liivit. Onneksi on olemassa pienennysleikkauksia, olisi vaan varaa!



Edellisessä ketjussa joku valitti kun housut ei mahdu päälle. Minulla oli edellisessä raskaudessa alussa maha niin turvoksissa, että rv 12 koon 42 housut teki tiukkaa mahan kohdalta (olin kokoa 38, voi niitä aikoja!).



Kahvi ei muuten oikein maistu enää. Tulee kauhea olo kun vaan haistaakin kahvia, tai jos joku polttaa lähistöllä. Yhtenä päivänä kieltäydyin syömästä salaattia koska se haisi minusta ihan tupakalle ja eilen meidän sänky muka haisi bensalle ;D

Nenästä vuotaa taas verta vähän väliä mutta sitäkin jo osasin odottaa, tuttu vaiva alkuraskaudessa.



-Lupicaia rv 7+5(?)

Ystävänpäivän vietosta: leivokset piti tietenkin nauttia ystävien kesken ja yhden lahjan annoin ja sain. Ja kasapäin tekstareita ja kortteja tietty..



).( Huomenna ensimmäinen neuvola! Täällä maalla taitaa olla asiakkaista pula kun jo viikolla 6 pääsee neuvolaan :) Aiemmissa raskauksissa olen käynyt vasta 10 rv:n tienoilla, kaupungissa asuessamme siis. Jännittää vähän miten tulen toimeen uuden neuvolan terkan kanssa, vaikutti niin jämyltä puhelimessa..



Lauantaina lähdetään shoppailemaan Vaasaan ja ajatuksena jo hieman kurkistaa kuomuratas valikoimaa, koska sellaisten hankinta on edessä. Olisiko kellään mitään hyviä vinkkejä? Haluaisin kestävät ja hyvät, helposti koottavat rattaat mahdollisimman suurella makuutilalla ja lämpöpussilla/kantokopalla.

mitään erityistä ei vaikuttaisi olevan tässäkään raskaudessa, nyt ei edes väsytä niinkuin esikoiselta. Ainut mistä tiedän, että jotain sisälläni tapahtuu, on jatkuva nälkä ja aivastaessa vihlasee jostain masun sivuilta..

Heissan taas!

Minäkin kirjoittelen, kun kerran tälle linjalle eilen lähdin.

Mun täytyy purnata hieman raskaustesteistä, koska...

Minä olen se, joka näki maanantaina haamun Acon testissä (ja hieman kauhistuin!).

Tiistaina, eli eilen luennon välitauolla testasin varmuuden vuoksi vielä predictorilla selkeän negan (enkä muuten ollutkaan helpottunut, kuin olisi voinut luulla, vaan jopa hieman pettynyt. Olinhan jo vuorokauden totutellut ajatukseen, että saan lokakuun lopulla taas uuden ihanan naperoisen).

Vihdoin, ja taas selkeyden vuoksi tällä kertaa, tänäaamuna apteekin omalla taas hieman vahvemman viivan, jossa ei sinänsä ole enää tulkinnan varaa. Että on kyllä testeissa älyttömät erot!! Jokaisessa kyllä lukee, et voi testata jo heti ekana päivänä, kun kuukautiset ovat jättäneet tulematta. Jatkolauseen pitäisi olla" ...tulokset kuitenkin vaihtelevat kautta linjan, eivätkä siten ole luotettavia" .

Nooh, tämmöistä tänä aamuna.

Muumit rulaa!!

Ostettiin niihin lisäksi Emman pehmeä kantokoppa. Rattaat toimi tosi hienosti ja kantokopalla oli kätevä kantaa poika neljänteen kerrokseen. Ja sitten kävi niin, että rattaat varastettiin pojan ollessa 5 kk..



Ostettiin sitten pojalle toiset Emmaljungan Scooter rattaat. Nyt en ole ihan varma, käykö ne vastasyntyneelle, kun niissä ei ole kääntyvää työntöaisaa :o( Toisaalta ei kyllä kauheasti tee mieli alkaa ostamaan uusiakaan rattaita.



Mukavaa shoppailua!

Moi,



Testasin maanantaina plussaa (kp 27/28) ja uskaltaudun nyt varovasti kurkkaamaan tänne odotuspuolelle. Tällä hetkellä mulla on raskausviikkoja siis tasan 4, eli LA olisi 25.10.

Meillä on ennestään 2-vuotias " ehtiväinen" ;) " Junioria" yritimme puolisen vuotta ja olimme haljeta onnesta, kun vihdoin tärppäsi :))) Itse olen 28 v. ja mieheni on 29 v. Mitäs muuta...? Olo on epäuskoinen ja epävarma, mutta erittäin onnellinen. Olemme kertoneet parhaimmille ystävillemme, mutta vanhemmat pidämme pimennossa 12. raskausviikolla saakka - tai ehkä alkuraskauden ultraan asti.

Välillä vähän ällöttää, rinnat aristaa ja alavatsasta " juilii" , mutta muuten olo on ainakin toistaiseksi ihan ok.



Onko kukaan muu kotoisin samalta alueelta?

Oli pakko ruveta kysymään että onko muilla saamatonta oloa esim kotitöiden suhteen?Minulla tuntuu olevan joka toinen päivä todella saamaton olo. Tänäänkään en jaksanut yksinkertaisesti lähteä taaperon kanssa ulos vaikka ilma on ihan hyvä ja kotitöitä en ole saanut mitään aikaiseksi..mies on varmaan tosi iloinen kun tulee kotiin. Mutta onko muita?vai onkohan tämä raskaus vain hyvä tekosyy minulle laiskotella :o



T:opokas ja uppis 6+jotain

Olo on hyvä, mitä nyt vähän vatsaa turvottaa. Neuvolaan en ole vielä soittanut, taidan odottaa ensi viikkoon. Monet tuntuvat menevän alkuraskauden ultraan. Olisi tietysti ihanaa ja helpottavaa saada jo pian tietää, että masuasukilla todella on kaikki kunnossa. Taidan kuitenkin tällä kertaa odottaa sitä np-ultraa.



Saamattomuudesta: On niitä päiviä kyllä ollut, että ei saa mitään kotitöitä tehdyksi. Nyt kun näitä olympialaisiakin tulee päivällä TV:stä, niin helposti sitä tuohon sohvalle jää. Ulos olen kuitenkin pyrkinyt menemään joka päivä, nuorimmainen nukahtaa hyvin vaunulenkillä päiväunille ja itsellekin tulee virkeämpi olo, kun saa vähän happea.



Raskausuutista en ole vielä kertonut kenellekään. Jos vaikka odottaisi ensimmäiseen neuvolakäyntiin tai siihen np-ultraan, katsotaan nyt.



Iris73

Moikkista,



Meillä ei ystävän päivää juhlittu erityisesti. Itse asiassa unohtui koko juttu ja nukkumaan mennessä sitten toivoteltiin ukon kanssa hyvät ystävän päivät;)



Mitään sen kummempia raskausoireita ei ole vielä havaittavissa. Esikoisesta oli hirmuinen väsymys yli puoleenväliin asti ja pientä heikotusta joskus rv 8 tienoilla. Nyt toivottavasti pysyy tuo väsy poissa. Rinnat tuskin pahemmin reagoikaan kun esikoisen imetyksen lopetin kokonaan vasta pari viikkoa sitten.



Tuosta saamattomuudesta on mullakin kokemusta. Esikoista odottaessa tuntui aika usein, että kaikki kotityöt on ihan ylivoimaisia. En voinut kuvitellakaan että jaksaisin nousta sohvalta tyhjentämään astiat koneesta. Se oli ihan kamalaa, etenkin kun tuntui ettei se tunne varmaan mene ikinä ohi. Mutta menihän se;) Tuohon saamattomuuteen vaikutti varmasti se hirvittävä väsymys ja sen lisäks masennus. Vasta myöhemmin olen tajunnut ettei se ollut pelkkää raskausajan väsymystä vaan varmaan myös ihan oikeaa masennusta. Mutta onneksi ne ajat on nyt takanapäin ja iloisemmin mielin kakkosta odotellaan.



Nyt kutsuu taas olympialaiset!

En olekaan pitkään aikaan täällä käynyt, joten ajattelin minäkin kuulumisia kirjotella..



Elikkäs ystävänpäivää vietettiin eilen ystävän synttäreillä. Sopiva päivä kyllä syntyä;) Olihan sitten hiukan hulinaa, kun parhaimmillaan talossa oli 11 lasta ja 4 koiraa. Ja koiristakin 2 oli vielä pentua... Ainoastaan 2 korttia laitoin postiin, niille kahdelle parhaimmalle ystävälle tietenkin. Tekstareita sitten tuli lähetettyä/saatua enempikin.



Kävin maanantaina ultrassa, ja nyt tiedetään ainakin se, että raskaus on oikeassa paikassa. Eli sikiö- ja ruskuaispussi näkyi ja TOSI epäselvästi mahdollinen pieni sikiö, kuulemma 3mm lyhyt. Huomaa kyllä, että sairaalan omat laitteet on hieman jäljessä yksityisten lääkäriasemien laitteita, kun kaverilla vastaavassa ultrassa näkyi selkeästi sikiökin. Ei kyllä muuta, kuin sen " ääriviivat" mutta kuitenkin.



No, 27. pvä olisi taas uusi aika. Silloin pitäisi jo näkyä selvästi sydänkin. Kun vain malttaisi sinne asti odottaa. Tai, eihän muutakaan voi tehdä kuin odottaa...



Tällä viikolla on sitten alkanut kauhea pahoinvointi. Ei onneksi ole tarvinnut kuin kerran käydä oksentamassa, mutta väsyttää jo sekin, kun aamusta iltaan on sellainen etova olo. Oon tässä yrittänyt syödä säännöllisesti parin tunnin välein ruisleipää tai omenaa tms, mutta ei näytä auttavan sekään :( Mitähän sitä voisi vielä kokeilla?



Mullakin nuo kotihommat on tosiaan jääny vähemmälle, varsinkin ruuanlaitto, kun kaikki hajut yököttää. Mutta sitten on kyllä tilalle tullut kaikkia pakkomielteitä, esim. petivaatteita oon kantanu vähän väliä ulos tuulettumaan ja vaihdellu lakanoita, kun musta nekin haisee koko ajan. Hauskoja nämä raskaus- " oireet" .



Mutta nyt taas jatkettava töitä, ettei tule sanomista ;)



Tuike ja papu rv6+2

Mulla on pahoinvointi hellittänyt eilisaamusta asti... Hmm... Nyt vähän mietityttää, että onko vauvalla kaikki hyvin. Muut oireet on kyllä pysyneet, paitsi ehkä pahin väsymys on voitettu. Mutta ehtiihän etomista ja väsymystä vielä tulla, esikoisestakin oksensin ekan kerran 7+3 (lueskelin raskauspäiväkirjaa). Vielä en ole tässä raskaudessa arabiaa halaillut, saas nähdä tarviiko ollenkaan. Mieluummin silti ottaisin silloin tällöin oksentamisen kuin sen jatkuvan etomisen, mikä mua on vaivannut viimeiset viikot eilistä ja tätä päivää lukuunottamatta.



Sukupuolikeskusteluun: Meillä on siis tyttö ja toista tyttöä toivoisin ihan käytännöllisäkin syistä. Harmittaa jos kalliit (tytönväriset) reimatecit jää yhden lapsen jälkeen käyttämättä. No joo, oikeesti kelpaa kumpi vaan, mielellään terve ja täysaikainen lapsi meille. Jaa, jos vielä voisi jotain pyytää, niin ei koliikkia pliis ;) Heitetääs tähän GALLUPPIA: aiotko kysyä vauvan sukupuolta ultrassa? Me luultavasti kysytään niin kuin esikoisenkin kanssa. Silloin asia selvisi rakenneultrassa. Näkeekö muuten lääkärit sukupuolen jo np-ultrassa?



Ystävänpäivää ei vietetty, paitsi kavereille lähtein/sain tekstareita ja meiliä. Meillä oli eilen myös 6-vuotiskihlapäivä, mutta ei sitäkään juhlittu yhtään mitenkään... Meillä on parin viikon päästä tapaamisen vuosipäivä (8 vuotta yhdessä!), jota on ollut tapana juhlia kahden kesken.



Coe: Gradu täällä on siis vasta alussa, kuukausi sitten aloin väsäämään. teen sitä tilaustyönä ja dead line on joulukuussa. Ajatuksena olisi kumminkin saada työ tehtyä ja palautettua viimeistään syyskuussa. Tiedän, että kiire on. Joudunkin jättämään kesätyöt väliin ja opiskelemaan koko kesän.. Huono rahatilanteen kannalta, mutta onneksi saan gradun valmistumisen jälkeen siitä (pienen) stipendin. Maalis-huhtikuun vaihteessa olisi tarkoitus aloittaa haastattelut. Mut siis mikään intohimo tää ei mulle ole, kunhan yritän vain jotenkin selvitä gradusta kunnialla. Koitetaan tsempata toisiamme, eikö vaan!



Opokas: Saamattomuutta on täälläkin, mikään ei jaksa kiinnostaa. Luulisin, että johtuu alun uupumuksesta ja menee toivottavasti ohi. Tsemppiä kotitöihin ja muihinkin hommiin!



Nyt takaisin koulujuttujen ääreen,

S-I ja Lumikukka 7+1

Hihhei! Täällä ollaan siis lokamammoissa samalla kertaa(olethan joulumami 2003, Turusta?!) Vaihdoin vaan nimimerkkiä...;)



Meillä plussattiin lauantaina Clear Bluella, torstaina apteekin testi näytti vielä miinusta, ihan niinku ekallakin kertaa. Eli täällä ollaan vaikkakin vähintään yhtä epäuskoisena kuin muutkin. Tisseissä vähän tuntuu ja mahassa muljuu, mutta siihen en luota sillä esikoinen oli perjantaista lähtien niin kauheessa mahataudissa, että hyvä ettei kuivunut koko tyttö! Sentään selvittiin kotihoidolla, ettei tarvinnut lähteä sairaalaan. Että nyt odotellaan ukkokullan kanssa, millon alkaa sylki venymään.... YÄKS!



Ystävänpäivä meni siis pientä toipilasta hoivaillesa, hän on tänään ekaa päivää ollut hoidossa tällä viikolla.



Nyt tarvii kiiruhtaa hakemaan hänet pois hoidosta mutta on kivaa taas jännittää täällä yhdessä muiden kanssa!



rv:t vielä hakusessa..;)

Kävin tänään ultrassa, kun en millään oikeen muuten suostunut uskomaan, että tää on totta. Niin monen monta vuotta olen haaveillut ja laskenut päiviä ja surrut. Ja nyt kun kuukautisia ei kuulunutkaan, niin testin kaksi viivaa tuntui silti tosi epäuskottavilta. Tein niitä testejä neljä, enkä oikeen siltikään uskonut. Noh - tämän päivän ultrassa näkyi pienen pieni olento, jonka sydän hakkasi aivan hirmuista vauhtia. Kokoa oli melkein sentti (hih) ja koon puolesta viikkoja 7+1, vaikka oikeasti onkin 6+5.

Kyllä siinä ruutua tuijottaessa pääsi sitten itku, niin olin etukäteen jännittänyt ja aatellut, että se on taatusti tuulimuna tai ulkoinen.. Mutta ei ollut. Olen ihan oikeasti raskaana!! Aivan huikea fiilis!!!

Nyt kun sitten vielä pysyisi matkassa, niin elämä olisi ihanaa. Odottelenkin enskuun loppua, kuin kuuta nousevaa, kun tulee ne maagiset 13vk täyteen.. Ja sitten onkin tähtäimessä vk30, jonka jälkeen saa syntyä jos on syntyäkseen. Serkun poika syntyi viime perjantaina: 620g/32cm/26vk. Aivan kamalan pieni rääpäle. Ja se valtaisa huolen määrä!! Sitä en taitaisi kestää. Tai niin luulen.



Itse olen kroonisesti sairas, ja sairautenikin lisää tuota km-riskiä, ja muutenkin murehdin vauvan terveydestä kamalasti. Voi kun ois jo lokakuu!!

Me aiomme kysyä sukupuolta, on päätetty jo kauan sitten.



A & Kirppu Inkkari h6+6