Lue keskustelun säännöt.
Alkaa olemaan keinot loppu -esiteiniin ei saada minkäänlaista kuria
19.01.2016 |
Tiuskentelee, paiskoo ovia, ei kuunnella kun sitä käsketään. Kyllähän se on tiedossa että 13 vuotiaat pojat eivät vanhempiaan arvosta, mutta rehellisesti sanottuna alkaa olemaan jo hermot kireillä tuon kanssa. Asiasta on herralle ilmoitettu ja rangaistu aina tarpeen vaatiessa myös. On otettu kuukausirahat ja pelivehkeet pois, lopetettiin jääkiekko-harrastuksen maksamiset ja ei ostettu tänä vuonna uusia suksia mistä oli puhetta. Ollaan kyllä sanottu että kunhan herra alkaa käyttäytymään kuin ihminen niin saa senmukaista kohtelua, mutta eipä uppiniskainen kuuntele mitä sille sanotaan.
Isä oli tänään väsyneenä krapulaansa hoitamassa kun poika tuli koulusta. Pyysi että kävisi hakemaan takkaan tulia kun on sisällä ollut kylmä tänään. Poika vaan haistatteli isälleen ja paiskoi oven kiinni huoneeseensa. Menin sitten takomaan sen ovea että avaa sen justiinsa ja tekee mitä se käsketään tekemään, mutta alkoi minullekin haistattelemaan. Itselläkin hermo kireällä ja sen verta migreeniä ollut että katkesi kamelin selkä ja miehen kanssa sitten jouduttiin murtamaan sen ovi saranoita myöden. Kauhea kiukuttelu ja raivari sillä oli käynnissä mutta tajusi lopulta että näillä pakkasilla ei voi ulkonakaan nukkua niin piti sen turpansa kiinni ja laittoi takkaan lämmintä. Tämä tosiaan on vaan helvetti soikoon yksi päivittäinen esimerkki tuosta sen oikuista! Onko muiden teinit noin saatanan uppiniskaisia jääräpäitä?
Kommentit (43)
Meillä myös erittäin hankala teini nykyään. Myös 13 v. Otettiin puhelimesta netti pois, sen jälkeen alkoi vähän pehmetä. Puhuttelun sai myös: ei tänä päivänä mitään saa ilmaiseksi, kaikki maksaa ja sen eteen pitää oppia tekemään töitä. Ja meillä autetaan kaikkia ja jokainen joutuu tekemään jotain hyödyllistä. Kotona ei voi vain maata ja tuijottaa pelikoneita. Lisäksi sanoin että jos homma ei muutu täytyy lähteä juttelemaan perheneuvolaan. Tsemppiä! Veikkaan ettette ole yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaistahan se murrosikä on. Antakaa pojan kiukutella.
Enemmän pitäisi olla viikkorahaa että pääsee ihmistenilmoille tuhlaamaan. Minä en tuossa iässä saanut mitään joten pelasin vain tietokonetta ja syrjäydyin kaveripiiristä. Myöhemmin parin vuoden sisällä poika oppii tietämään mitä on krapula :D
Ei enää vittuile krapulaiselle vaan osaa sääliä potilasta.
Ja niille munapäille jotka ulisee känneistä keskellä viikkoa niin haistakaa vittu. Työmies ottaa vapaan silloin kun saa. Oli se työttömänä tai keskellä viikkoa, jos töitä ei ole. Krapula on luonnollinen tila jos juo.
AP on kuvottava ihmispaska jolla ei pitäisi olla lapsia. :( Tuli oikein surku kun ajattelee että ap:n lapsesta tulee melko varmasti samanlainen tuon "kasvatuksen" takia.
No joo, olen kyllä samaa mieltä kuin valtaosa täällä eli enemmän tuntuu olevan vikaa vanhemmissa kuin lapsessa. Siis mitään puhetta ei ole siitä, miten lapsen kanssa on aiemmin mennyt, millaista vuorovaikutus on ollut, mitä olette tehneet yhdessä tms., painopiste on aina vaan siinä ihmeen "tottelemisessa". Jos lapseen saa pidettyä lämpimät välit (toki kiistaakin yleensä hieman on), ei hän yleensä ehdoin tahdoin tee yhteiselämästä helvettiä sentään, vaikka murrosikään kuuluu usein omat ylilyöntinsäkin. Ja silloin lapsi myös tottelee sen kohtuullisen määrän mikä on suotavaa. Mutta ei ole helppoa tämä, suurin piirtein itkin viime talven 11-vuotiaan poikani kanssa. On niin hemmetin omapäinen, on tasan se oma linja elämässä. Riidan haastaja hän ei sinänsä ole, mutta kaikki "pakko" on aina ollut ihan kamalaa. Käytiin psykologilla, mutta eniten hyötyä oli lopulta neurologista, joka sanoi, että onhan tuolla Aspergerin syndrooma ja tajusin, että ei kannata sulloa mihinkään muottiin ja kasvattaa ns. tavallisesti, aina on mennyt parhaiten, kun olen omaa intuitiotani käyttänyt. No, välit isään ovat aika etäiset ja nyt alkaa olla merkkejä siitä, että tahdot alkavat todella törmätä murrosiän myötä :( Ei siinä paljon omat joustamiset (joiden myötä myös lapsesta on itsestään tullut joustavampi ja ns. helpompi) auta, kun mies on sitä mieltä, että viikonloput tehdään jotain puutöitä ja kuinka hän oikein harrasti puiden pilkkomista nuorena ja se se oli sitä oikeaa elämää ja nyt reippaasti vaan poijjaat. Käsi sydämellä en itse tehnyt paljonkaan kotitöitä lapsena ja nuorena ja "ihme kyllä" ei ole ollut vaikea oppia jotain imuroimista ja perunoiden keittämistä, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Tai autoin kyllä kasvimaalla jne., mutta se ei tuntunut työltä, koska se oli melkoisen vapaaehtoista eikä mitään yletöntä äkseerausta. Sekava sepustus, mutta oikeasti minusta joku kodin ilmapiiri ja toisen yksilöllisyyden kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin joku kotitöistä vääntäminen ja enimmän huomion kiinnittäminen siihen, että totellaan kun sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, olen kyllä samaa mieltä kuin valtaosa täällä eli enemmän tuntuu olevan vikaa vanhemmissa kuin lapsessa. Siis mitään puhetta ei ole siitä, miten lapsen kanssa on aiemmin mennyt, millaista vuorovaikutus on ollut, mitä olette tehneet yhdessä tms., painopiste on aina vaan siinä ihmeen "tottelemisessa". Jos lapseen saa pidettyä lämpimät välit (toki kiistaakin yleensä hieman on), ei hän yleensä ehdoin tahdoin tee yhteiselämästä helvettiä sentään, vaikka murrosikään kuuluu usein omat ylilyöntinsäkin. Ja silloin lapsi myös tottelee sen kohtuullisen määrän mikä on suotavaa. Mutta ei ole helppoa tämä, suurin piirtein itkin viime talven 11-vuotiaan poikani kanssa. On niin hemmetin omapäinen, on tasan se oma linja elämässä. Riidan haastaja hän ei sinänsä ole, mutta kaikki "pakko" on aina ollut ihan kamalaa. Käytiin psykologilla, mutta eniten hyötyä oli lopulta neurologista, joka sanoi, että onhan tuolla Aspergerin syndrooma ja tajusin, että ei kannata sulloa mihinkään muottiin ja kasvattaa ns. tavallisesti, aina on mennyt parhaiten, kun olen omaa intuitiotani käyttänyt. No, välit isään ovat aika etäiset ja nyt alkaa olla merkkejä siitä, että tahdot alkavat todella törmätä murrosiän myötä :( Ei siinä paljon omat joustamiset (joiden myötä myös lapsesta on itsestään tullut joustavampi ja ns. helpompi) auta, kun mies on sitä mieltä, että viikonloput tehdään jotain puutöitä ja kuinka hän oikein harrasti puiden pilkkomista nuorena ja se se oli sitä oikeaa elämää ja nyt reippaasti vaan poijjaat. Käsi sydämellä en itse tehnyt paljonkaan kotitöitä lapsena ja nuorena ja "ihme kyllä" ei ole ollut vaikea oppia jotain imuroimista ja perunoiden keittämistä, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Tai autoin kyllä kasvimaalla jne., mutta se ei tuntunut työltä, koska se oli melkoisen vapaaehtoista eikä mitään yletöntä äkseerausta. Sekava sepustus, mutta oikeasti minusta joku kodin ilmapiiri ja toisen yksilöllisyyden kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin joku kotitöistä vääntäminen ja enimmän huomion kiinnittäminen siihen, että totellaan kun sanotaan.
Paljon paskaa eikä mikään liity meidän lapseen sitten mitenkään. Ja mikäli vihjaat että meidän lapsi on joku asberger tai muu vammainen niin haista sinä paska! Ap
Huoh, tarkoitin vain sanoa, että eihän tämä helppoa ole tämä lasten kanssa eläminen, mutta suuntaamalla huomio pois noista vaatimuksista, elämänne voisi olla kivempaa ja helpompaa, mutta haistellaan nyt sitten ulosteita, jos se on sinusta hauskempaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, milloin oot viimeksi sanonut pojalle jotain mukavaa? Kehunut, kannustanut, kertonut että tykkäät ja että hän on sulle tärkeä? Niin metsä yleensä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos ootte alkaneet vaan sättimään ja käskemään poikaa hänen teini-vaiheen myötä, nii siinähän ei tule koskaan voittajaa. Vaihda taktiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin monta kertaa tuon otsikon ja ihmettelin, et mitä tarkoittaa kun einsteiniin ei saada minkäänlaista kuria. Hoksasin lopulta :D
T. Einstein ;)
Vierailija kirjoitti:
Huoh, tarkoitin vain sanoa, että eihän tämä helppoa ole tämä lasten kanssa eläminen, mutta suuntaamalla huomio pois noista vaatimuksista, elämänne voisi olla kivempaa ja helpompaa, mutta haistellaan nyt sitten ulosteita, jos se on sinusta hauskempaa :(
Sori meni vähän hermoon kun on muutenkin hermo kireällä kun ajattelin että yrität mustamaalata mun perhettä tai muuten haukkua. Otin nyt vähän viiniä ja rauhoituin ja ymmärsin että et vittuillut. Pitäisikö pojallekin olla lempeämpi? Pelkään että siitä saa vaa lisää vettä myllyynsä ja saa päähänsä että voi kävellä kiukuttelullaan meidän yli mitä en alkuunkaan siedä enkä suvaitse. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona asuessani vanhempani olivat aina lempeitä. Sanoivat usein että kaikesta pitää puhua ja olo asia mikä tahansa meillä ei huudeta. Arvostinkin myös teininä vanhempiani, koskaan en ole haukkunut vanhempiani. Eikä minulta juurikaan mitään kielletty, en pahuuksia hirveästi tehnytkään. Koittakaa tekin ottaa lempeämpi asenne, jättäkää huutaminen ja meuhkaaminen pois. Asioista voi keskustella. Ei ole kuitenkaan teinin tehtävä huolehtia talosta millään tapaa, korkeintaan omasta huoneesta ja kai sitä itse saa päättää miten haluaa asua. Lasta ehkä opetetaan siivoamaan, mutta kai teinin voi antaa jo vähän olla ja päättää mitä tekee..
Vierailija kirjoitti:
Ap, milloin oot viimeksi sanonut pojalle jotain mukavaa? Kehunut, kannustanut, kertonut että tykkäät ja että hän on sulle tärkeä? Niin metsä yleensä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos ootte alkaneet vaan sättimään ja käskemään poikaa hänen teini-vaiheen myötä, nii siinähän ei tule koskaan voittajaa. Vaihda taktiikkaa.
Ootko nyt varma ettei vaan alkais kuvitteleen että voi kävellä meidän yli koska vaan huvittaa kunhan kiukuttelee? En siedä sellaista alkuunkaan enkä koskaan. Ja pienenä lapsena kyllä lellittiin ja ostettiin leluja kyllä ja viikko ja kuukausirahaa annettiin. Eli kyllä on oltu lempeitä ehkä liiankin kanssa vaikka kuri toki on aina ollut mukana. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on surullista, että ette enää maksa jääkiekkoharrastusta. Tekisi pojalle hyvää. Kymppi kuussa on myös naurettavan vähän omaa käyttörahaa. Mun 10-vuotias saa 5 euroa joo viikko ja kyllä saa yläasteikäisenä kympin joka viikko, jos haluaa mennä leffaan, hampparille yms. Mä en jaksa vääntää kotitöistä. On alkanut itse siivoamaan pyytämättä, kun kämppä on tarpeeksi järkky. Jopa imuri heiluu. Kunhan koulunsa hoitaa ja käy harrastuksessaan. Lumitöitäkin tekee tuon ikäisenä pyytämättä, kun ei jaksa rämpiä hangessa sisälle. Mun teini-ikäinen tyttö vetää hernettä naamaan joka päivä joka asiasta, mutta en jaksa stressaa. Kuuluu ikään. Kuitenkin on iloinen esim shoppailureissuilla. Ja tekee ruokaa mun kanssa, käydään uimassa yms. Mutta toki uintireisdun jälkeen taas jostain syystä oon ärsyttävä ja ovet paukkuu. Elämää. Ihania lapsia ♡.♡
Helvetti kun kokoajan luin että einsteiniin ei saa kuria
Vierailija kirjoitti:
Ap, milloin oot viimeksi sanonut pojalle jotain mukavaa? Kehunut, kannustanut, kertonut että tykkäät ja että hän on sulle tärkeä? Niin metsä yleensä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos ootte alkaneet vaan sättimään ja käskemään poikaa hänen teini-vaiheen myötä, nii siinähän ei tule koskaan voittajaa. Vaihda taktiikkaa.
Joo, kyllä voi olla lempeempi niinku ap jo itsekin mietti. On tietty hyvä vaatia tekemään osansa kotitöistä (mutta seki pitää perustella rauhallisesti eikä huutamalla), ja rajatki pitää olla, mutta kyl sit ton ikäsen kanssa pitää myös näyttää et on teidän oma rakas poitsu vaikka välillä onkin helvetin vaikeeta. Kuka haluis elää sellasessa kodissa missä kukaan ei koskaan sano mitään hyvää ?? Ei lapsi ainaskaan. Ja tuskin vanhemmatkaan.
Kuka hullu ottaa harrastukset pois teiniltä ? Jääkiekko ja hiihto pitää pojan järjissään teini-iän mylleryksissä. Ihan normi teiniltähän tuo vaikuttaa.
Luin moneen kertaan :Einsteiniin...Heh,sellanen näsäviisas teini
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, milloin oot viimeksi sanonut pojalle jotain mukavaa? Kehunut, kannustanut, kertonut että tykkäät ja että hän on sulle tärkeä? Niin metsä yleensä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos ootte alkaneet vaan sättimään ja käskemään poikaa hänen teini-vaiheen myötä, nii siinähän ei tule koskaan voittajaa. Vaihda taktiikkaa.
Ootko nyt varma ettei vaan alkais kuvitteleen että voi kävellä meidän yli koska vaan huvittaa kunhan kiukuttelee? En siedä sellaista alkuunkaan enkä koskaan. Ja pienenä lapsena kyllä lellittiin ja ostettiin leluja kyllä ja viikko ja kuukausirahaa annettiin. Eli kyllä on oltu lempeitä ehkä liiankin kanssa vaikka kuri toki on aina ollut mukana. Ap
Tässä taitaakin alkaa ongelman ydin selvitä. On kyllä täysin kohtuutonta alkaa pikkumaisesti "kostaa" LAPSELLE se, jos sillä on teinivaihe ja kapina päällä. On kaksi eri asiaa olla tiukka ja jämäkkä vanhempi joka vaatii ja ansaitsee kunnioitusta, kuin sulkea lapsi (ok, teini) kokonaan kaiken hyvän ja lämmön ulkopuolelle. Kuka tahansa menee sekaisin sellaisesta.
Kodissa pitää olla hyvä olla. Hyvistä asioista kiitetään ja huonoista torutaan/komennetaan. Noissa pitää olla tasapaino, ei vain jompaakumpaa.
Ja vielä: ootko kokeillut edes kysyä pojalta onko sillä joku hätä tai jotain ikävää sattunu, jos tota on jatkunu kauemminkin - jos pidät itsekin pelkkää mökötys- ja käskykoulua, miten voisit edes tietää? Tai milloin edes itse viimeksi yritit puhua ihan normaalisti sille?
Idiootit vanhemmat. Teinin kannattaisi ottaa yhteyttä soskuun jos vaikka siten pääsisi pois idareista.