Kotivanhemman paljastus
Mitä ei päivän valoon -kuuluvia juttuja kotiäidit ja -isät teette yksin lasten kanssa ollessanne?
Minä olen äitiyslomalla ja välillä rojahdan lapsen kylpyammeeseen kylpemään, vilukissa kun olen eikä mies ole tassuammeeseenkaan taipunut... Vedet häipyy kohisten ja perse juuttuu reunoihin kiinni, mutta kylvystä tulee nautinto kun laittaa suihkun täysille ja lämpimälle, silmät kiinni ettei näe itseään eikä ankeaa kylpyhuoneen pyykkivuorta ympärillä. Ihan melkein kuin oikeassa ammeessa lilluttelisi.
Kerran soi ovikello kun olin vauva-amme-sessiolla ja jouduin hirveään paniikkiin, jos se onkin mieheni ja jostain syystä soittaa kelloa ja sitten tuleekin kotiin. Onneksi ei ketään tullut.
Kommentit (19)
Hoidan kotityöt aina pikavauhtia vauvan ollessa hereillä ja sitten nukutaan yhdessä usean tunnin päikkäreitä. Miehelle en halua kertoa totuutta siitä, miten paljon vaan "löhöilen " kotona :D
Käydään lasten kanssa ravintolassa syömässä (miehen kans käydään liian harvoin) kaupungissa shoppailemassa, käydään kylissä paljon (enemmän mitä mies tietää) liitutaan kauheasti vaikka missä ja mitä tekemässä ja meillä on mukavaa!
Tässä on vaa se, että mies ei tiedä paljon rahaa saan, koska ei se ole koskaan kysynyt tarkkaan, sanon sille vain että liian vähän :D ja se antaa sit mulle rahaa, vaikken tarttekaan :D :)
Ni jos se tietäs meidän menoista niin voisi olla, että joutuisin jotain maksamaan esim. asuinkuluista.
Notkun av:lla päivät pitkät. No ei sentään ihan. Saan kyllä ihan tarpeeksi tehtyä myös kotitöitä ja lasten hoitoa. Mutta kyllä välillä on aamupalan syönti tietokoneen ääressä venähtänyt muutamaksi tunniksi. Lapsille vaan netflixistä ohjelmaa päälle niin saa rauhassa istua koneella.
Mäkin esitän miehelle, että vauvan kanssa on tosi rankkaa ja päivät kiireisiä ja iltaisin tarviin siksi huilia. Tosiasiassa vauva nukkuu kahdet pitkät päikkärit ja hänen hereillä ollessa teen nopsaa ne kottyöt mitä meinaan. Muun ajan otan rennosti..
Mulla on karkkijemma. Tämä ei ole paha, mutta jotenkin nolo kun muka ollaan niin terveelliset elämäntavat omaavia ;)
Shoppailen netissä ja piilotan ostot, otan pikkuhiljaa käyttöön.. "Ai tämä? Vanha mekko. Tää paita vai? Kirppikseltä..
Syön ihan tolkuttoman epäterveellisesti. Sitä ei päältä päin uskoisi, koska olen hoikka ja terveen näköinen, käyn jumpissa ja lenkkeillään paljon vauvan kanssa jne. Ei silti mene päivää ettenkö söisi jotain makeaa herkkua, kauhistuttaisi kyllä laskea, paljonko niihin jäätelöihin, pulliin ja karkkeihin on mennyt rahaa...
Vierailija kirjoitti:
Hoidan kotityöt aina pikavauhtia vauvan ollessa hereillä ja sitten nukutaan yhdessä usean tunnin päikkäreitä. Miehelle en halua kertoa totuutta siitä, miten paljon vaan "löhöilen " kotona :D
Mulla sama. Löhöilen koko päivän sängyllä ja surffailen vaan netissä. Sitten puolta tuntia ennen miehen kotiin tulemista alkaa armoton siivous, lattioiden lakaisu, sänkyjen petaus, pöydän pyyhkiminen....
"Joo huhhuhh, kyllä kulta näitä kotihommia on niin hirveesti. Koko päivän siivonnu, enkä vieläkään oo valmis...." :`D
En ole vielä keksinyt, mitä kotihommia se vauva toi mukanaan. Kone pesee pyykit eikä tuo 4 kk ikäinen sielä osaa sotkea mitään. Siksi en tee mitään salaista vaan ompelen, luen, joogaan jne. kaikessa rauhassa kuin ylipitkällä vuosilomalla.
Kai minullakin oli jotain salapaheita äitiyslomien aikaan. En vain enää kauhean selvästi muista. Lähinnä olin vain väsynyt ja yritin nukkua aina päiväunet samaan aikaan kuin vauva (erityisesti nuorempi nukkui todella huonosti öisin), jotta jaksan.
Varmaan se oli tuo herkkukategoria. Ostin silloin aika paljon karkkia ja leivoksia. Siivoamista en olisi jaksanut silloin millään ja koti oli aika levällään, mutten sitä mitenkään salaillut mieheltä, etten juuri siivoa päivisin. Nyt jos vielä saisin iltatähden, varmaankin täysin häpeämättömästi ottaisin äitiysloman lomana, jolloin tekisin, mitä haluaisin vauvan ehdoilla mennen ja toivoisin, että nuorin olisi se helppo lapsi ja hyvä nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä keksinyt, mitä kotihommia se vauva toi mukanaan. Kone pesee pyykit eikä tuo 4 kk ikäinen sielä osaa sotkea mitään. Siksi en tee mitään salaista vaan ompelen, luen, joogaan jne. kaikessa rauhassa kuin ylipitkällä vuosilomalla.
Viihtyykö vauvasi itsekseen lattialla vai miten onnistut? Mulla vaatii seurustelua ja syliä, päikkäritkin pätkittäisiä... Eipä onnistu joogat tahi ompelut.
Kateeksi käy. Lapsi on nukkunut vuoden huonosti päivällä ja yöllä. Kun se on hereillä, ei pysty mitään tekemään. Koitan vain selvitä päivä ja yö kerrallaan ja iltaisin tehdään yhdessä kotityöt. Muutaman ekan kk ajan söin vähintään levyn suklaata päivisin mutten sitä salaillut keltään :D
sitä salainen että en pysty tekemään päivisin enkä iltaisinkaan useimmiten mitään kun en vaan jaksa. Muut kun puhuvat että missä ovat käyneet, mitä tehneet, leiponeet, urheilleet ja harrastaneet käsitöitä niin nyökyttelen vaan että juujuuu...
nyt silmät kiinni taas hetkeksi.
Kyllä mullakin onnistu äsken ompelut, siinähän noi lähellä pyöri, tyttö 9kk ja poika 1v11kk.
Minä katsoin kauheasti telkkarista kaikkia siihen aikaan tulleita sarjoja, Siskoja, Emmerdalea, Kauniita ja rohkeita ja muita yhtä "hyviä" sarjoja :D Ja vältin koskaan puhumasta niistä sanaakaan, ettei vain joutuisi valehtelemaan, kun mies oli siinä luulossa, etten välitä hömppäsarjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä keksinyt, mitä kotihommia se vauva toi mukanaan. Kone pesee pyykit eikä tuo 4 kk ikäinen sielä osaa sotkea mitään. Siksi en tee mitään salaista vaan ompelen, luen, joogaan jne. kaikessa rauhassa kuin ylipitkällä vuosilomalla.
Viihtyykö vauvasi itsekseen lattialla vai miten onnistut? Mulla vaatii seurustelua ja syliä, päikkäritkin pätkittäisiä... Eipä onnistu joogat tahi ompelut.
Viihtyy katselemassa minua tai sitä, mitä teen. Seurusteluksi riittää, että juttelen hänelle, syli on lähinnä syömistä varten. Ommellessa rupattelen, että mitä tästä tulee, puhun väreistä ja annan kankaanpalan käteen. Lapseni luulee, että sellainen on hyvä maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä keksinyt, mitä kotihommia se vauva toi mukanaan. Kone pesee pyykit eikä tuo 4 kk ikäinen sielä osaa sotkea mitään. Siksi en tee mitään salaista vaan ompelen, luen, joogaan jne. kaikessa rauhassa kuin ylipitkällä vuosilomalla.
Viihtyykö vauvasi itsekseen lattialla vai miten onnistut? Mulla vaatii seurustelua ja syliä, päikkäritkin pätkittäisiä... Eipä onnistu joogat tahi ompelut.
Viihtyy katselemassa minua tai sitä, mitä teen. Seurusteluksi riittää, että juttelen hänelle, syli on lähinnä syömistä varten. Ommellessa rupattelen, että mitä tästä tulee, puhun väreistä ja annan kankaanpalan käteen. Lapseni luulee, että sellainen on hyvä maailma.
Mutta sehän on hyvä maailma <3
Voih! Miksi mun lapseni ei viihtynyt vauvana yksin lattialla katsellen mua? Tai miksei se nukkunut pitkiä päiväunia??
Multa on jäänyt kaikki ompelut, joogat ja muut tekemättä!
T. Sylissä viihtyvän, pätkänukkujan äiti
Up