Modernille itsenäiselle nuorelle naiselle rakastuminen on pelkästään noloa

Kortonee kehityksellisestä traumasta. Todennäköisesti johtaa jossain vaiheessa uupumukseen tai masennukseen. 

Pakotus "moderniin itsenäistymiseen" johtaa useimmilla naisilla mielenterveydellisiin häiriöihin, kuten masennukseen, ahdistukseen, päihdeongelmiin jne. On vain marginaalinen osa naisia, jotka pystyvät luomaan itsenäisen uran itselleen. 

Jopas on taas ääripää. Nykyään varmaan aika yleinen asenne valitettavasti. Aikaisemmin, joitain vuosikymmeniä sitten, ihanteena on ollut yltiöromanttinen rakkaus, siirappia ja hunajaa, kaukana todellisuudesta sekin. 

Minkälainen olisi hyvä ja tasapainoinen käsitys parisuhderakkaudesta? Tarpeeksi realistinen, silti toiveikas, romanttinen, sitoutunut..

Kummasti tälläkin palstalla törmää säännöllisen epäsäännöllsiesti kuvauksiin, jossa sinkkuna viihtyvää naista ihaillaan ja suitustetaan kuinka on vahva ja itsenäinen nainen. Kun taas sinkkuan elävän miehen rooli jakautuu niin että 90% on enemmän ja vähemmän säälittäviä reppanoita ja luusereita, jotka eivät ole saaneet edes lähelle haluamansa naista kumppanikseen. Huomattavan suuri osa ei ketään muutakaan, vaikka miehen oma elämänlaatu todennäköisesti paranisi parisuhteessa, riippumatta siitä kenen naisen kanssa hän olisi prsiuhteessa. Se 10% sinkkunamiehinä elävistä miehistä moni saisi kumppanin isommitta mutkitta mutta syystä tai toisesta elävät sinkkuna kuin parisuhteessa. Syitä on muitakin kuin se, että mies ei osaa päättää kenen kanssa hän niin tekisi, vaan leijieilee mieluummin kukasta kukkaan. 

Moderni nainen on itsellinen ja voimaantunut eikä hän tarvitse miehiä mihinkään. Patriarkaalinen yhteiskunta kuuluu historian jäteastiaan.

Nainen joka rakastuu mieheen on kyllä ymmärtänyt jotakin pahasti väärin.

Vierailija kirjoitti:

Pakotus "moderniin itsenäistymiseen" johtaa useimmilla naisilla mielenterveydellisiin häiriöihin, kuten masennukseen, ahdistukseen, päihdeongelmiin jne. On vain marginaalinen osa naisia, jotka pystyvät luomaan itsenäisen uran itselleen. 

Itsenäistä elämää voi elää ilman uraakin. Ei se panopatjana oleminen elämänlaatua paranna ellei mies ole miljonääri.

Iiiik rakastuminen on niin noloooox 😫😫😫😫😫😫😫😫😖😖😖😖😖😳😳😳😳😳😤😤😤😤

Kun rakkauden tuntee niin sitten sen tietää ettei se ole noloa tai turhaa. Jos sitä ei koskaan koe, niin voi toki ajatella noin. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka rakastuu mieheen on kyllä ymmärtänyt jotakin pahasti väärin.

Mieheen rakastuminen on varma keino naisille menettää ihmisoikeutensa.

Vierailija kirjoitti:

Jopas on taas ääripää. Nykyään varmaan aika yleinen asenne valitettavasti. Aikaisemmin, joitain vuosikymmeniä sitten, ihanteena on ollut yltiöromanttinen rakkaus, siirappia ja hunajaa, kaukana todellisuudesta sekin. 

Minkälainen olisi hyvä ja tasapainoinen käsitys parisuhderakkaudesta? Tarpeeksi realistinen, silti toiveikas, romanttinen, sitoutunut..

 

Ei mikään? Parisuhde on seksuaalista hyväksikäyttöä. Realistista on esim. spermanluovutus ja naisten ja lasten tarpeista huolehtiminen politiikan keinoin, sillä miehet eivät sitä tee eivätkä siihen pysty sitoutumaan.

Joko olen yksin tai parisuhteessa. Mieluummin parisuhteessa kivan henkilön kanssa, jonka kanssa on luonteva olla, mutta jos sellaista ei koskaan tule vastaan, niin sitten olen yksin.

Huono parisuhde pilaa elämän. Tyytyminen parisuhteessa on elämän haaskaamista, varma tie masennukseen ja katkeruuteen. Yksinolo on paras vaihtoehto, jos ei löydy kunnollista, mieluisaa kumppania.