Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt äiti
15.01.2016 |
Pakko purkaa jonnekin, kun ei ole ketään kelle kertoa. Miehelle olen yrittänyt puhua mutta vastaukset ovat luokkaa "syö paremmin". Mulla on kilpirauhasen liikatoiminta, joka ei ole vielä lääketasapainossa. Oon siis ihan älyttömän väsynyt, lihakset väsyy helposti ja sydän tykyttelee niin että tuntuu koko yläkropassa. Lääketasapainoa hiotaan kuntoon, mutta on aika hidas prosessi. Oon kotona 1-vuotiaan lapsen kanssa, joka oppi kävelemään jo aikoja sitten ja vauhti on hurja tällä hetkellä. Päiväunet kestävät tunnin, jonka aikana kerkeän tehdä itselleni ruokaa ja istua alas syömään sen rauhassa. Mies lähtee töihin kun herätään (ei siis tee aamupuuhia meidän kanssa) ja tulee töistä kotiin tuntia ennen tytön nukkumaanmenoa, eli arkisin hoidan lapsen käytännössä yksin iltapuuhia lukuun ottamatta, jotka nekin tehdään yhdessä. Teen itse töitä kolmena iltana viikossa kun tyttö nukkuu. Oon ihan kuoleman väsynyt ja tuntuu että kroppa hajoaa. Kilpirauhasen takia oon jo päivän loppupuolella ihan piipussa, silloin kun mies tulee kotiin olo on jo niin väsynyt, että päähän ja silmiin sattuu ja oon valmis kaatumaan sänkyyn. Illat meneekin yleensä saamattomana sohvalla, kun ei huvittaisi mennä nukkumaankaan kun vihdoinkin saa omaa aikaa.
En tiedä saisinko lasta tähän aikaan vuodesta tarhaan, kukaan ei voi auttaa taas kotona ja en usko että itse jaksan koko kevättä näinkään. Miten ootte toiminu vastaavanlaisessa tilanteessa?
Kommentit (23)
Meillä mies tulee viiden jälkeen töistä, ja kunhan on saanut syötyä ja vähän huokaistua niin ottaa vastuun lapsesta loppuillaksi ja hoitaa iltapuurot ja nukuttamiset. Eihän se ole kuin pari tuntia hänen päivästään kun ylipäätään näkee koko lasta! En minäkään kyllä yleensä lähde kotoa koiran ulkoilutusta kauemmaksi, mutta on mukavaa saada edes yksi ateria syödä rauhassa kun mies leikkii lapsen kanssa. Kun lapsi nukkuu niin jää vielä monta tuntia yhteistä tai omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko purkaa jonnekin, kun ei ole ketään kelle kertoa. Miehelle olen yrittänyt puhua mutta vastaukset ovat luokkaa "syö paremmin". Mulla on kilpirauhasen liikatoiminta, joka ei ole vielä lääketasapainossa. Oon siis ihan älyttömän väsynyt, lihakset väsyy helposti ja sydän tykyttelee niin että tuntuu koko yläkropassa. Lääketasapainoa hiotaan kuntoon, mutta on aika hidas prosessi. Oon kotona 1-vuotiaan lapsen kanssa, joka oppi kävelemään jo aikoja sitten ja vauhti on hurja tällä hetkellä. Päiväunet kestävät tunnin, jonka aikana kerkeän tehdä itselleni ruokaa ja istua alas syömään sen rauhassa. Mies lähtee töihin kun herätään (ei siis tee aamupuuhia meidän kanssa) ja tulee töistä kotiin tuntia ennen tytön nukkumaanmenoa, eli arkisin hoidan lapsen käytännössä yksin iltapuuhia lukuun ottamatta, jotka nekin tehdään yhdessä. Teen itse töitä kolmena iltana viikossa kun tyttö nukkuu. Oon ihan kuoleman väsynyt ja tuntuu että kroppa hajoaa. Kilpirauhasen takia oon jo päivän loppupuolella ihan piipussa, silloin kun mies tulee kotiin olo on jo niin väsynyt, että päähän ja silmiin sattuu ja oon valmis kaatumaan sänkyyn. Illat meneekin yleensä saamattomana sohvalla, kun ei huvittaisi mennä nukkumaankaan kun vihdoinkin saa omaa aikaa.
En tiedä saisinko lasta tähän aikaan vuodesta tarhaan, kukaan ei voi auttaa taas kotona ja en usko että itse jaksan koko kevättä näinkään. Miten ootte toiminu vastaavanlaisessa tilanteessa?
Onko sulla varmasti oikeanlaiset lääkkeet? Eikös kilpirauhasen vajaatoiminnan pitäs aiheuttaa väsymystä ja saamattomuutta? Kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa taas ylivireyttä ja ylivilkasta duracell-pupu-oloa.
Joko on toinen lapsi tilauksessa?