Yhteinen lapsi miehen kanssa joka on pelkkä ystävä

Olen miettinyt hieman samanlaista ratkaisua. Miten selvisitte vauvavuodesta ja kuinka kauan tunsit miehen ennen kuin saitte lapsen? N28

Mielestäni oikein hyvältä ja järkevältä<3

Kuulostaa juuri teille sopivalta (ja oikealta) vaihtoehdolta.

Kuulostaa hyvältä. Perheet ovat monimuotoisia. Tärkeinhän on tyttärenne. Jos hän voi hyvin ja saa nauttia molemmista vanhemmistaan, jotka toimivat hyvässä yhteistyössä, niin mielestäni tuo on ihan mahtava ratkaisu. Itse en usko, että lapsi tarvitsee ns. ydinperhettä. Tärkeintä on, että lasta rakastetaan ehdoitta ja hänen ei tarvitse elää aikuisten riitojen keskellä.

Minusta tuossa ratkaisussa ei ole mitään vikaa. Mielenkiinnosta kysyn, missä vaiheessa aloititte vuoroasumisen? Asuitteko missään vaiheessa yhdessä tai vierailiko mies esimerkiksi päivittäin luonanne vauva-aikana?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt hieman samanlaista ratkaisua. Miten selvisitte vauvavuodesta ja kuinka kauan tunsit miehen ennen kuin saitte lapsen? N28

Vauvavuosi meni siten että tyttö asui minun luonani. Mies asui jo silloin lähellä joten hän pystyi osallistumaan todella paljon. Yleensä päivät meni siten että minä olin miehen työpäivän ajan tytön kanssa, jonka jälkeen mies tuli luokseni ja oli tytön kanssa, jotta minullakin olisi omaa aikaa. Paljon toki hoidimme tyttöä myös yhdessä. Mies oli lisäksi aika paljon öitä luonani jotta minäkin sain välillä nukutuksi. Joskus hän myös otti tytön luokseen muutamaksi tunniksi tai yhdeksi yöksi, mutta pääasiassa tytön hoito pyöri minun luonani.

Olimme tunteneet kymmenisen vuotta ennen tytön syntymää. ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ratkaisussa ei ole mitään vikaa. Mielenkiinnosta kysyn, missä vaiheessa aloititte vuoroasumisen? Asuitteko missään vaiheessa yhdessä tai vierailiko mies esimerkiksi päivittäin luonanne vauva-aikana?

Tuossa ehdinkin jo kertoa hieman vauva-ajasta, mutta vuoroasumisesta... Kun tyttö oli reilu vuoden ikäinen, alkoi hän viettää enemmän aikaa isän luona. Ensin aloitimme sillä että mies alkoi hoitamaan tyttöä enemmän kotonaan ja sitten siirryimme siihen että tyttö on siellä hoidossa säännöllisesti iltapäivisin tyyliin ma, ke ja pe. Tuon jälkeen lisäsimme vielä yhden viikottaisen yökyläilyn.

Kaksi vuotiaana oli sitten jo kaksi yötä. Tuohon puolet viikosta systeemin siirryimme tytön ollessa vajaa 4-vuotias. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ratkaisussa ei ole mitään vikaa. Mielenkiinnosta kysyn, missä vaiheessa aloititte vuoroasumisen? Asuitteko missään vaiheessa yhdessä tai vierailiko mies esimerkiksi päivittäin luonanne vauva-aikana?

Tuossa ehdinkin jo kertoa hieman vauva-ajasta, mutta vuoroasumisesta... Kun tyttö oli reilu vuoden ikäinen, alkoi hän viettää enemmän aikaa isän luona. Ensin aloitimme sillä että mies alkoi hoitamaan tyttöä enemmän kotonaan ja sitten siirryimme siihen että tyttö on siellä hoidossa säännöllisesti iltapäivisin tyyliin ma, ke ja pe. Tuon jälkeen lisäsimme vielä yhden viikottaisen yökyläilyn.

Kaksi vuotiaana oli sitten jo kaksi yötä. Tuohon puolet viikosta systeemin siirryimme tytön ollessa vajaa 4-vuotias. ap

Eli ensin totutteli olemaan siellä ja sitten kun ne säännölliset iltapäivähoidot isällä alkoi niin oli esim. isän työpäivän jälkeen siellä jokusen tunnin ja tuli yöksi kotiin? Menikö yökyläily niin että meni maanantaina isälleen iltapäivällä ja jäi yöksi ja isä toi aamulla sinulle?

ei hullumpi ratkaisu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ratkaisussa ei ole mitään vikaa. Mielenkiinnosta kysyn, missä vaiheessa aloititte vuoroasumisen? Asuitteko missään vaiheessa yhdessä tai vierailiko mies esimerkiksi päivittäin luonanne vauva-aikana?

Tuossa ehdinkin jo kertoa hieman vauva-ajasta, mutta vuoroasumisesta... Kun tyttö oli reilu vuoden ikäinen, alkoi hän viettää enemmän aikaa isän luona. Ensin aloitimme sillä että mies alkoi hoitamaan tyttöä enemmän kotonaan ja sitten siirryimme siihen että tyttö on siellä hoidossa säännöllisesti iltapäivisin tyyliin ma, ke ja pe. Tuon jälkeen lisäsimme vielä yhden viikottaisen yökyläilyn.

Kaksi vuotiaana oli sitten jo kaksi yötä. Tuohon puolet viikosta systeemin siirryimme tytön ollessa vajaa 4-vuotias. ap

Eli ensin totutteli olemaan siellä ja sitten kun ne säännölliset iltapäivähoidot isällä alkoi niin oli esim. isän työpäivän jälkeen siellä jokusen tunnin ja tuli yöksi kotiin? Menikö yökyläily niin että meni maanantaina isälleen iltapäivällä ja jäi yöksi ja isä toi aamulla sinulle?

Kutakuinkin noin. Yleensä jäi perjantaisin yöksi kun miehellä oli viikonloput vapaata niin ei tarvinnut tuoda kiireessä aamulla minulle ennen töihin lähtöä. ap

Sukulaiseni teki noin, tosin heillä lapsi on pääsääntöisesti äidillä, mutta isä käy melkein päivittäin kylässä. Eipähän tarvitse lapsen pelätä vanhempien eroa.

Varmaan nää etä- ja lähikuviot toimii ystävän kanssa paremmin/helpommin kuin erossa exän kanssa :)

Ihan hyvältä kuulostaa - toistaiseksi. Sitten en tiedä, miten käy, jos jompikumpi teistä rakastuukin kiihkeästi. Mutta samahan se on, vaikka elettäisiin perinteisemmin parisuhteessa. Olette ikään kuin nyt sovussa eronneet jo valmiiksi, sen sijaan että odottelisitte että liitossa alkaa tulla riitoja, joiden päätteeksi eroatte ehkä paljon myrskyisämmin.

Kun suhde on "vain" ystävyys, siinä on ehkä helpompikin välttää riitoja kuin jos tunteet ovat syvemmin pelissä. 

Itse en kyllä kuusivuotiaana varmaan olisi noin tiheään tahtiin halunnut vaihtaa kodista toiseen. Mieluummin ainakin kaksi viikkoa samassa paikassa aina. Mutta lapset ovat luonteiltaan erilaisia.

pelkkä ystävä? eli et arvosta ystävyyttä yhtään vaan joku kusipää joka panee hyvin olisi parempi isäksi?

Minusta tämä kuulostaa jonkun satuilulta tai "asian suunnitelemiselta". Lapselle on paras syntyä avo/avioliittoon, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan. Ap:n kuvaama järjestely kuulostaa ihan ok näin, mutta käytännössä se olisi varmasti katastrofaalinen. Ensinnäkin vuoroasumista ei suositella alle kouluikäisille lapsille ja se stressaa minkä tahansa ikäistä lasta. Ei se ole lapsen edun mukaista, että koti on kahdessa paikassa. Toiseksi, ihmiset ovat vain ihmisiä ja kun molemmat vanhemmat ovat sinkkuja, on uskottavaa, että he löytävät vielä puolison ja saavat omia, biologisia lapsia. Lapsi joutuu siis käytännössä uusperheeseen. Uudet kumppanit voivat olla hankalia, ja lapsi kokea itsensä ulkopuoliseksi suhteessa uusiin biologisiin lapsiin. Kolmanneksi, tuota ei ole kovin kiva selittää lapselle, että hänellä ei koskaan ollutkaan mahdollisuutta rakastavaan ydinperheeseen vaan vanhemmat nyt vain halusivat sen ikäisenä lapsen. Se antaa myös väärän kuvan rakkaudesta ja parisuhteesta. 

Ei tuossa ole siis mitään sen parempaa kuin muidenkaan eronneiden vanhempien tai uusperheiden liitoissa. Lapselle rakastava ydinperhe olisi aina parempi. 

Aika jännä toimintamalli lapsen hankinnassa mutta ei kai tuossa mitään jos kaikki on kerran ok. M22

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä kuulostaa jonkun satuilulta tai "asian suunnitelemiselta". Lapselle on paras syntyä avo/avioliittoon, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan. Ap:n kuvaama järjestely kuulostaa ihan ok näin, mutta käytännössä se olisi varmasti katastrofaalinen. Ensinnäkin vuoroasumista ei suositella alle kouluikäisille lapsille ja se stressaa minkä tahansa ikäistä lasta. Ei se ole lapsen edun mukaista, että koti on kahdessa paikassa. Toiseksi, ihmiset ovat vain ihmisiä ja kun molemmat vanhemmat ovat sinkkuja, on uskottavaa, että he löytävät vielä puolison ja saavat omia, biologisia lapsia. Lapsi joutuu siis käytännössä uusperheeseen. Uudet kumppanit voivat olla hankalia, ja lapsi kokea itsensä ulkopuoliseksi suhteessa uusiin biologisiin lapsiin. Kolmanneksi, tuota ei ole kovin kiva selittää lapselle, että hänellä ei koskaan ollutkaan mahdollisuutta rakastavaan ydinperheeseen vaan vanhemmat nyt vain halusivat sen ikäisenä lapsen. Se antaa myös väärän kuvan rakkaudesta ja parisuhteesta. 

Missähän parisuhteessa sitten annetaan se "oikea kuva" parisuhteesta? Ei täydellisiä suhteista ole olemassakaan. Suurin osa parisuhteista päätyy eroon, jota edeltää riidat ja muut ongelmat. Lapselle riitää, että näkee aikuisia jotka kunnioittavat toisiaan ja vaikka rakastavat toisiaan "vain" ystävinä. Ja kukaan ei ole niin tollo (tai on, mutta AP vaikutraa hyvin fiksulta), että ottaa puolisokseen ihmisen, joka ei hyväksy tätä lasta ja lapsella ei ole mitään syytä kokea itseään ulkopuoliseksi. Ehkä olisi aika tottua siihen, että ydinperhe ei ole enää mikään normi vaan enemmänkin harvinaisuus joten ei lapsiakaan tarvitse enää kasvattaa siiihen vanhaan arvomaailmaan, että vain ydinperhe on hyvä ja muut huonompia. 

Eihän se lapsi edes tajuaisi perheensä olevan huonompi ilman sinun kaltaisia aikuisia, jotka sellaista hänelle toitottaa.

Kuulostaa hyvältä. Harmi, että rakkauspuolella ei ole onnistunut noin hyvin.

Eikö  toista voi rakastaa, vaikka hän ei ole juuri se unelmien prinssi, joka karauttaa punaisella Ferrarillaan vapauttamaan sinut arjen huolista. Uskoisin, että "miehesi" alkaisi rakastaa sinua, jos vaikka edes valehtelisit rakastavasi häntä ( en kuitenkaan suosittele valehtelemista).

M: 48