Lue keskustelun säännöt.
Jääkö lapset saamatta vain koska pelkään synnytystä??
mamis
14.01.2016 |
Miehen kanssa oltu yhdessä 17 vuotiaista asti, ollaan kihloissa ja ikää nyt 24v. Ollaan jo pari vuotta puhuttu lapsen/lasten hankkimisesta, mutta itseäni pelottaa synnytys niin paljon että en vielä ole halunnut.
Itsellä on suht korkea kipukynnys, mutta silti en usko että selviän synnytyksestä. Myöskään sektiota en haluaisi, sillä nukutuksessa on aina omat riskinsä... Adoptio ei ole ensisijainen vaihtoehto, haluan kuitenkin kokea raskauden.
Apua, anyone?
Kommentit (20)
Sektio voidaan tehdä myös puudutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunniteltua sektiota ei kyllä tehdä nukutuksessa, ellei ole joku pakkosyy. Terveydenhuollossa on tarjolla apua synnytyspelkoisille ja voit pyytää päästä juttusille jo ennen raskauden yrittämistä. Synnytys on erilainen kuin esim. onnettomuuskipu. Synnytyksellä on alku ja loppu, kivulla on tavoite eli synnytys edistyy ja lisäksi keho toimii muutenkin ihan ällistyttävällä tavalla synnytyksen aikana.Kyllähän se sattuu, mutta nykyään on tarjolla paljon erilaisia kivunlievitysvaihtoehtoja ja jos saa naksautettua omat aivot sellaiseen asentoon että osaa ottaa tuntemukset vastaan ja selvitä niistä oman kropan avulla, niin on jo aika lailla voiton puolella.
Vierailija kirjoitti:
Suunnitellussa sektiossa ei nukuteta
Kyllä muuten nukutetaan, jos pyytää. Se Marianne kalliokin nukutettiin kun valitti paniikkihäiriötä...
Pelkän paniikkihäiriön takia!
Olen samanikäisen ja ihan sama juttu itselläni! Pelkään myös että jos vaan kärsin ja sinnittelee sen läpi siis raskauden ja synnytyksen alan tuntea katkeruutta lasta kohtaan. Siksi olen päättänyt odottaa niin kauan että todella koko sydämestäni haluan lapsen joten silloin on valmis myös itsensä uhraamaan sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Olen samanikäisen ja ihan sama juttu itselläni! Pelkään myös että jos vaan kärsin ja sinnittelee sen läpi siis raskauden ja synnytyksen alan tuntea katkeruutta lasta kohtaan. Siksi olen päättänyt odottaa niin kauan että todella koko sydämestäni haluan lapsen joten silloin on valmis myös itsensä uhraamaan sen takia.
Voi jestas sentää... liikaa katsottu telkkaria?
Ensinnäkään synnytys on harvoin sellainen kärsimysnäytelmä, mitä roskasarjat, -leffat antavat ymmärtää. Se hulluna huutaminen ei ole kovin tavallista. Epiduraali ja muut kivunlievitykset on keksitty.
Ja vaikka kipu olisikin kova, unohdat sen sekunnissa, kun vauva on ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai synnytys on kivulias, mutta ei se ylitsepääsemätön ole. Vaikka ehkä jossain vaiheessa synnytystä siltä tuntuu... Kivunlievitys on aika hyvää, ja nainen kyllä kestää paljon. Ajattele nyt, että jotkut puskee toistakymmentkin lasta pihalle.
Mä melkein kuolin toisen lapsen synnytykseen, joten en todellakaan aio enää tulla raskaaksi, onneksi ikääkin on jo 40+. Ja kipuun en meinannut kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanikäisen ja ihan sama juttu itselläni! Pelkään myös että jos vaan kärsin ja sinnittelee sen läpi siis raskauden ja synnytyksen alan tuntea katkeruutta lasta kohtaan. Siksi olen päättänyt odottaa niin kauan että todella koko sydämestäni haluan lapsen joten silloin on valmis myös itsensä uhraamaan sen takia.
Voi jestas sentää... liikaa katsottu telkkaria?
Ensinnäkään synnytys on harvoin sellainen kärsimysnäytelmä, mitä roskasarjat, -leffat antavat ymmärtää. Se hulluna huutaminen ei ole kovin tavallista. Epiduraali ja muut kivunlievitykset on keksitty.
Ja vaikka kipu olisikin kova, unohdat sen sekunnissa, kun vauva on ulkona.
Juuri päinvastoin. Leffoissa ähkäistään pari kertaaja baby on ulkona.
Ei näin.
Oikeassa elämässä on kipua, huutoja, piikkejä, verta ja ties mitä kakkaa pöydällä. Se on alkukantaista ja brutaalia. Kyllä, kivunlievityksiä on mutta niitä ei välttämättä eri syistä käytetä.
Ei kukaan tykkää kivusta. Se on normaalia. Silti tuhannet ja tuhannet naiset synnyttävät joka vuosi.
Ja se että kipu lakkaa heti kun vauvan saa syliin. Hah. Itsellä kipu lakkasi pikkuhiljaa kolmen viikon jälkeen. Eikä silti jäänyt mitään traumoja.
Kerää ittes puppe!!
Kannattaa miettiä, haluatko lasta niin paljon, että olet valmis uhraamaan esimerkiksi ulosteenpidätyskykysi tai emättimesi tunnon. Jos et ole, ei lasta kannata hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samanikäisen ja ihan sama juttu itselläni! Pelkään myös että jos vaan kärsin ja sinnittelee sen läpi siis raskauden ja synnytyksen alan tuntea katkeruutta lasta kohtaan. Siksi olen päättänyt odottaa niin kauan että todella koko sydämestäni haluan lapsen joten silloin on valmis myös itsensä uhraamaan sen takia.
Uhrautuminen vasta sitä katkeruutta aiheuttaakin. :O Suurin osa naisista pärjää raskauden aikana aika lailla hyvin ja vaivat ovat ohimeneviä. Vain pieni osa meistä viettää suurimman osan raskaudesta sairas"lomalla" eli kärsien äärimmäisen huonosta olosta tai kivuista tai joutuvat vuodelepoon jotta vauvalla olisi asiat hyvin. Vauvan tultua joutuu joka tapauksessa laittamaan omaa mukavuudenhalua taka-alalle ja tottumaan siihen että vauvan tarpeisiin on vastattava ensin. Eikä sekään ole varsinaista uhrautumista, ellei oikein halua piehtaroida ja velloa mahtavassa äitiydessään orjantappurakruunu loistaen. Vauva-arki on sitä samanlaista ihmiseloa ja toisten huomioimista ja oman itsensä tuntemista kuin kaikki muutkin elämän päivät. Joskus on vähän rankempaa, joskus on hurjan hauskaa, joskus on ihan mitättömiä päiviä ja tasaista arkea, joskus jotain muuta. Se, että on jossain elämän vaiheessa viettänyt päivän tai pari synnytyslaitoksella, ei tee ihmisestä katkeraa vauvaansa kohtaan. Silloin on ns. päässä vikaa.
Ja kyllä, synnytys voi päättyä vauvan tai äidin tai molempien kuolemaan tai vammautumiseen. Ihan yhtä lailla kauppareissu voi päättyä auton alle jäämiseen tai työpaikkaruokailu kalanruotoon tukehtumiseen tai vihannesten pilkkominen sormen silpoutumiseen. Elämässä on riskejä, mutta esim. raskauteen ja synnytykseen liittyvien riskien hoitamisen suhteen Suomi on maailman kärkimaita.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, haluatko lasta niin paljon, että olet valmis uhraamaan esimerkiksi ulosteenpidätyskykysi tai emättimesi tunnon. Jos et ole, ei lasta kannata hankkia.
Joku vela taas pelottelee. Tää on niin raivostuttavaa trollailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsen hankkimisessa päällimäisenä on synnytyspelko, niin tuskin olet valmis äidiksi.
Tämä!
Tai se, että joku näkee sun tuhveron! :D
Kuule ketään ei kiinnosta sun lämsäs, etkä sä edes ehdi sitä siinä kelailla!
Kaikkia kiinnostaa se laps ja että sillä on varmasti kaikki hyvin!
Monesti synnyttäessä pääsee äidiltä myös kakka!
(Jota lapsi "syö" syntyessään ja saa heti vastustuskykyä.)
Hoitaja vain pyyhkäisee sen tottuneesti pois ja homma jatkuu.
Ei liene mitään, mitä hoitajat eivät olisi nähneet..
Kasvappa ensin hei aikuiseksi itsekin, ennenkuin ryhdyt tekemään lapsia.
Itselleni on tehty pelkosektio. Kävin juttelemassa pari kertaa lääkäreille peloista, pelkoihin erikoistuneelle kätilölle (joka kylläkin vähätteli niin paljon pelkojani, että teki mieli tirpasta nokkaan) ja psykologilla. Lopulta päädyttiin sektioon ja se oli oikein hyvä päätös :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten, kun oikeasti haluat lapsen, niin noilla luettelemillasi asioilla ei ole mitään merkitystä. Itsekin pelkäsin raskautta ja synnytystä, mutta sitten, kun vauvakuume isku, oli ihan sama, miten vaikea se synnytys olisi. Lapsi oli tärkein.
Loppujen lopuksi synnytys oli ihan ok kokemus enkä tarvinnut edes epiduraalia. Ja lapsi on parasta, mitä minulle on tapahtunut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanikäisen ja ihan sama juttu itselläni! Pelkään myös että jos vaan kärsin ja sinnittelee sen läpi siis raskauden ja synnytyksen alan tuntea katkeruutta lasta kohtaan. Siksi olen päättänyt odottaa niin kauan että todella koko sydämestäni haluan lapsen joten silloin on valmis myös itsensä uhraamaan sen takia.
Voi jestas sentää... liikaa katsottu telkkaria?
Ensinnäkään synnytys on harvoin sellainen kärsimysnäytelmä, mitä roskasarjat, -leffat antavat ymmärtää. Se hulluna huutaminen ei ole kovin tavallista. Epiduraali ja muut kivunlievitykset on keksitty.
Ja vaikka kipu olisikin kova, unohdat sen sekunnissa, kun vauva on ulkona.
Näin siis, jos kivunlievitys "ehditään" antaa.
Tietyn pisteen jälkeen sitä on turha antaa.
Mutta se on vain luonteenheikkoutta, jos ei ilman selviä!
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on tehty pelkosektio. Kävin juttelemassa pari kertaa lääkäreille peloista, pelkoihin erikoistuneelle kätilölle (joka kylläkin vähätteli niin paljon pelkojani, että teki mieli tirpasta nokkaan) ja psykologilla. Lopulta päädyttiin sektioon ja se oli oikein hyvä päätös :)
Sulle olisi tehnyt ihan hyvää synnyttää luomusti.
Olisit oppinut olemaan!
Mä olen sitä mieltä, että nuilla kivuilla on tarkoituksensa. Se, että ne ohjaavat äitiä synnytyksessä, kuin myös kasvattavat äitiä henkisesti tulevaan.
Loppuu turha itsesääli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on tehty pelkosektio. Kävin juttelemassa pari kertaa lääkäreille peloista, pelkoihin erikoistuneelle kätilölle (joka kylläkin vähätteli niin paljon pelkojani, että teki mieli tirpasta nokkaan) ja psykologilla. Lopulta päädyttiin sektioon ja se oli oikein hyvä päätös :)
Sulle olisi tehnyt ihan hyvää synnyttää luomusti.
Olisit oppinut olemaan!
Mä olen sitä mieltä, että nuilla kivuilla on tarkoituksensa. Se, että ne ohjaavat äitiä synnytyksessä, kuin myös kasvattavat äitiä henkisesti tulevaan.
Loppuu turha itsesääli!
Olen sen tehnyt ja siksi seuraava tulikin pelkosektiolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on tehty pelkosektio. Kävin juttelemassa pari kertaa lääkäreille peloista, pelkoihin erikoistuneelle kätilölle (joka kylläkin vähätteli niin paljon pelkojani, että teki mieli tirpasta nokkaan) ja psykologilla. Lopulta päädyttiin sektioon ja se oli oikein hyvä päätös :)
Sulle olisi tehnyt ihan hyvää synnyttää luomusti.
Olisit oppinut olemaan!
Mä olen sitä mieltä, että nuilla kivuilla on tarkoituksensa. Se, että ne ohjaavat äitiä synnytyksessä, kuin myös kasvattavat äitiä henkisesti tulevaan.
Loppuu turha itsesääli!Olen sen tehnyt ja siksi seuraava tulikin pelkosektiolla.
Kyllä kyllä ja mä olen Marilyn.. ;)
Ei synnytksessä ole mitään pelottavaa. Yleensä ensisynnytykset on niin hitaita, että kyllä siinä epiduraalin ehtii antamaan. Epiduraalilla lähtee kaikki kipu pois. Sairaalassa on ammattilaiset hoitamassa synnytyksen. Kyllä siitä selviää. Ei siinä muutenkaan niin ehdi itseään ajatella, kun se vauva on tärkein. Kun synnytyksestä on kulunut tarpeeksi aikaa, sen kaiken kivun ja epämukavuuden unohtaa. Minä voisin milloin tahansa mennä synnyttämään, mutta raskauspahoinvointia ja yövalvomisia vauvan kanssa en enää jaksa.
Suunnitellussa sektiossa ei nukuteta.
Mutta aloitus vaikuttaa ei-niin-aikuisen tekeleeltä, että jos nyt vielä muutaman vuoden ihan muutenkin harkitsette.
Jos lapsen hankkimisessa päällimäisenä on synnytyspelko, niin tuskin olet valmis äidiksi.