Lue keskustelun säännöt.
Onko minussa jotain vikaa vai miksei seura kelpaa?
14.01.2016 |
Opiskelen yliopistossa uudessa kaupungissa, mutta kavereita ei vain tunnu löytyvän. Se on toki haittana, että joka kurssilla on eri kasvot, joten ei sillä tavalla luonnollisesti muodostu ystävyyssuhteita, kuten vaikkapa peruskoulussa tai lukiossa, kun samojen ihmisten kanssa on pakko viettää jatkuvasti aikaa. Olen yrittänyt vaihtaa samalla kurssilla olevien kanssa puhelinnumeroita, jotta voisi esimerkiksi pistää toiselle viestiä, jos itse joutuu olemaan poissa joltain tunnilta, mutta osa kieltäytyy ihan suoraan. Oikeasti sitä rupeaa miettimään, että onko minussa jotain vikaa vai eivätkö tuon ikäiset vaan enää tarvitse uusia ystäviä? Useimmat, joita olen tavannut, ovat samasta kaupungista, joten heillä on täällä varmaan tarpeeksi jo ystäviä. Minulla ei ole yhtään, koska muutin opintojen takia pois lapsuuden aikaisesta kaupungista. En koe olevani mitenkään hyökkäävä, joten en ymmärrä, miksei kukaan tunnu haluavan ystävystyä kanssani. Olo tuntuu niin yksinäiseltä uudessa kaupungissa :( Onko tässä mitään tehtävissä?
Kommentit (12)
Bileitä ja ainejärjestöjen tapahtumia voisi kokeilla, jos kehosta löytyy sosiaaliseen kanssakäymiseen soveltuvaa verta. Kaikille nuokaan eivät tuo edes puolituttuja, mutta kannattaa yrittää.
Itse kärsin yliopistoaikanani lukuvuoden ajan yksinäisyydestä ja lopulta kaikesta täysin ulkopuolisena jätin opiskelut kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kokisin ehkä vähän outona puhelinnumeron pyytämisen, jos en tuntisi kurssikaveria sen kummemmin. Ei voi ehkä muuta neuvoa antaa, kuin että yritä jatkuvasti päästä "mukaan" muiden juttuihin, siis mene samaan pöytään lounastamaan tms, mutta älä tungettele. Juttele jotain tavallisia mukavia aina kun kohtaatte - tunnustele toisten kiinnostuksenkohteita ja näiden perusteella ehdota vaikka yhteistä kahvila/kirppari/ulkoilureissua. Ehkä olet yrittänyt ystävystyä vain väärien tyyppien kanssa? Porukkaan on toki vaikeampi soluttautua, kuin yksittäisen ihmisen seuraan. Etsiskele kaltaisiasi yksin oleilevia?
Jos ei kursseilta tunnu löytyvän, kokeile muualta: yliopistoilla on usein esim. liikuntakerhoja tms toimintaa, jossa voi näitä samanikäisiä tavata, myös muita harrastuksia koulun ulkopuolella kannattaa kokeilla. Muista olla myös itse ennakkoluuloton: minä ystävystyin ensimmäisenä yliopistovuotenani (19v) kolmikymppisen kolmen lapsen äidin kanssa :-)
Jos ei muuta, niin some käyttöön, niin kuin se yksi yksinäinen muidu Kalliossa teki.
Yliopistossa on todella hankala saada ystäviä. Ainut tapa on heti opintojen alussa yrittää tutustua niihin muihin uusiin oman alan opiskelijoihin. Koska tämän jälkeen muodostuvat ne kuppikunnat eikä niihin ole enää pääsemistä ellet nyt ole joku älyttömän sosiaalinen itsensä tyrkyttäjä.
joo mulla sama.muutin vieraaseen kaupunkiin ja kavereita en vaan saa.mua vanhemmat,nuoremmat ja ulkomaalaiset pitää musta.mä oon miettiny että johtuisko siitä ku oon tavallaan niin lapsenomainen(ulkonäkö,puhe,käytös,eleet),että ne aattelee ettei mulla ole mitään annettavaa,esim.etten osaa bilettää tai en tykkää iskee miehii tai jotaa ;D
En usko että sussa on vikaa. Tollasilla jatkuvasti vaihtuvilla kursseilla ei vaan oo yleistä että ees tutustuttais. Sun pitää löytää siihen joku muu paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäviä on ylipäätänsä kauhean hankkia kasaan enää aikuisena. Lapsena sitä ystävystytään lähes pakolla niiden luokkakavereiden kanssa, mutta aikuisena tuota pakkoa ei enää ole. Toki sellaiset iloiset sosiaaliset ihmiset varmasti ystävystyvät helposti aikuisenakin, mutta me muut vähän omituiset ja ujot ihmiset emme niinkään helpolla.
Totta!jotain hyvänpäiväntuttuja voi saada mutta ystävystyminen on vaikeaa.toki itse voi olla aktiivinen ja käydä bileissä jne. ja toivoa että jotain juttuseuraa löytyis.amk:ssa myös ryhmätöiden kautta saa tuttuja.myös jostain harrastuksesta voisi löytyä kavereita.mut siis suomalaiset vaan on niin vaikeita...Tsemppiä kummiski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kysyt puhelinnumeroa liian aikaisin? itse ainakin tuntuu vähän hassulta, jos joku luentotoveri kysyy heti numeroa (ellei syynä ole esim. yhteinen ryhmätyö, jonka takia numeroita on hyvä vaihtaa). Facebookissa kaveriksi pyytäminen ja siellä juttelu on ehkä turvallisempi vaihtoehto?
Mutta itse ainakin sain ekana vuotena yliopistolla kavereita ihan vaan luennoilla - kyllä meillä aika paljon porukka kävi samoillakin luennoilla.
Ja tietysti myös kaikista ainejärjestön bileistä ym :) Pakko myöntää, että aikuisena ystäviä on varmaan hankalampi saada.
Oon aina ollut sosiaalinen ja saanut helposti kavereita. Uuteen kaupunkiin muuton jälkeen on aina kuitenkin mennyt aikaa kotiutumiseen. Eli vika ei ole sinussa. Mee vaan kaikkeen mahdolliseen toimintaan, ne muualta muuttaneet on ihan samassa tilanteessa kuin sinä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä yhtään, miksei voisi antaa puhelinnumeroa. Siis jos joku selkeästi kaveriton tulisi minulta luennon jälkeen pyytämään numeroa esim poissaolojen takia, niin tietysti antaisin. Pitäähän toveria auttaa :o
Facebookiin puolestaan hyväksyn vain ihmiset, joiden elämässä aion olla mukana enemmänkin.
No toi on paikkakuntakohtaista.esim.mua on katottu kuin hullua kun olen puh.numeroo pyytänyt vuoden tuntemisen jälkeen sisäänlämpiävässä Kymenlaaksossa. Hyvä ku tyyppi ei sydäriä saanu.
nosto