Lue keskustelun säännöt.
Ei ole varaa erota, muita?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat erota? Kyllä Suomessa periaatteessa pärjää pienilläkin tuloilla, mutta elintasoa joutuu laskemaan. Tuttuni on erittäin pieni tuloinen yksinhuoltaja (töissä osa-aikaisesti pienipalkkaisessa työssä). Avioehdon vuoksi talo ja autot jäivät miehelle. Asuu lapsen kanssa ahtaasti ja myi kaiken turhan pois. Lapsella ei harrastuksia yms.
Onpas hölmö tuttu sulla. Pienituloisen ei koskaan kannata tehdä avioehtoa, jos toinen on huomattavasti varakkaampi. Tiukkaa tekisi myös minulla yh:na vaikka puolet veisinkin mennessäni, mutta onneksi ei ole mitään tarvetta erotakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat erota? Kyllä Suomessa periaatteessa pärjää pienilläkin tuloilla, mutta elintasoa joutuu laskemaan. Tuttuni on erittäin pieni tuloinen yksinhuoltaja (töissä osa-aikaisesti pienipalkkaisessa työssä). Avioehdon vuoksi talo ja autot jäivät miehelle. Asuu lapsen kanssa ahtaasti ja myi kaiken turhan pois. Lapsella ei harrastuksia yms.
Onpas hölmö tuttu sulla. Pienituloisen ei koskaan kannata tehdä avioehtoa, jos toinen on huomattavasti varakkaampi. Tiukkaa tekisi myös minulla yh:na vaikka puolet veisinkin mennessäni, mutta onneksi ei ole mitään tarvetta erotakaan.
Tuon takia naisista puhutaan lompakkoloisina. Jos itse menen joskus naimisiin, otan itse puheeksi avioehdon. Ihan siksi, että mies tietää, että en ole hänen rahojensa perässä.
Montako lasta sulla on? Oletko laskenut paljonko saisit elareita ja lapsilisiä(yksinhuoltajakorotuksella)? Tai mikset eroa niin että ryhdyt etävanhemmaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat erota? Kyllä Suomessa periaatteessa pärjää pienilläkin tuloilla, mutta elintasoa joutuu laskemaan. Tuttuni on erittäin pieni tuloinen yksinhuoltaja (töissä osa-aikaisesti pienipalkkaisessa työssä). Avioehdon vuoksi talo ja autot jäivät miehelle. Asuu lapsen kanssa ahtaasti ja myi kaiken turhan pois. Lapsella ei harrastuksia yms.
Onpas hölmö tuttu sulla. Pienituloisen ei koskaan kannata tehdä avioehtoa, jos toinen on huomattavasti varakkaampi. Tiukkaa tekisi myös minulla yh:na vaikka puolet veisinkin mennessäni, mutta onneksi ei ole mitään tarvetta erotakaan.
Tuon takia naisista puhutaan lompakkoloisina. Jos itse menen joskus naimisiin, otan itse puheeksi avioehdon. Ihan siksi, että mies tietää, että en ole hänen rahojensa perässä.
Miksikäs loiseksi miestä kusutaan joka hoidattaa lapsensa pienituloisella exällään eikä välitä ettei omalla lapsella ole varaa harrastaa mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat erota? Kyllä Suomessa periaatteessa pärjää pienilläkin tuloilla, mutta elintasoa joutuu laskemaan. Tuttuni on erittäin pieni tuloinen yksinhuoltaja (töissä osa-aikaisesti pienipalkkaisessa työssä). Avioehdon vuoksi talo ja autot jäivät miehelle. Asuu lapsen kanssa ahtaasti ja myi kaiken turhan pois. Lapsella ei harrastuksia yms.
Onpas hölmö tuttu sulla. Pienituloisen ei koskaan kannata tehdä avioehtoa, jos toinen on huomattavasti varakkaampi. Tiukkaa tekisi myös minulla yh:na vaikka puolet veisinkin mennessäni, mutta onneksi ei ole mitään tarvetta erotakaan.
Tuon takia naisista puhutaan lompakkoloisina. Jos itse menen joskus naimisiin, otan itse puheeksi avioehdon. Ihan siksi, että mies tietää, että en ole hänen rahojensa perässä.
Miksikäs loiseksi miestä kusutaan joka hoidattaa lapsensa pienituloisella exällään eikä välitä ettei omalla lapsella ole varaa harrastaa mitään?
Jos miehellä on hyvät tulot, häneltä saaduilla elareilla pystyy myös harrastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat erota? Kyllä Suomessa periaatteessa pärjää pienilläkin tuloilla, mutta elintasoa joutuu laskemaan. Tuttuni on erittäin pieni tuloinen yksinhuoltaja (töissä osa-aikaisesti pienipalkkaisessa työssä). Avioehdon vuoksi talo ja autot jäivät miehelle. Asuu lapsen kanssa ahtaasti ja myi kaiken turhan pois. Lapsella ei harrastuksia yms.
Onpas hölmö tuttu sulla. Pienituloisen ei koskaan kannata tehdä avioehtoa, jos toinen on huomattavasti varakkaampi. Tiukkaa tekisi myös minulla yh:na vaikka puolet veisinkin mennessäni, mutta onneksi ei ole mitään tarvetta erotakaan.
Tuon takia naisista puhutaan lompakkoloisina. Jos itse menen joskus naimisiin, otan itse puheeksi avioehdon. Ihan siksi, että mies tietää, että en ole hänen rahojensa perässä.
Loisia, pyh. Se kuuluu kuules miehelle se elareitten maksaminen ja kyllä kannattaa esimerkiksi se irtaimisto yrittää saada avioehdon ulkopuolelle. Mä ainakin sisustin meidän asunnon ja vein kaiken mennessäni:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat erota? Kyllä Suomessa periaatteessa pärjää pienilläkin tuloilla, mutta elintasoa joutuu laskemaan. Tuttuni on erittäin pieni tuloinen yksinhuoltaja (töissä osa-aikaisesti pienipalkkaisessa työssä). Avioehdon vuoksi talo ja autot jäivät miehelle. Asuu lapsen kanssa ahtaasti ja myi kaiken turhan pois. Lapsella ei harrastuksia yms.
Onpas hölmö tuttu sulla. Pienituloisen ei koskaan kannata tehdä avioehtoa, jos toinen on huomattavasti varakkaampi. Tiukkaa tekisi myös minulla yh:na vaikka puolet veisinkin mennessäni, mutta onneksi ei ole mitään tarvetta erotakaan.
Tuon takia naisista puhutaan lompakkoloisina. Jos itse menen joskus naimisiin, otan itse puheeksi avioehdon. Ihan siksi, että mies tietää, että en ole hänen rahojensa perässä.
Miksikäs loiseksi miestä kusutaan joka hoidattaa lapsensa pienituloisella exällään eikä välitä ettei omalla lapsella ole varaa harrastaa mitään?
Jos miehellä on hyvät tulot, häneltä saaduilla elareilla pystyy myös harrastamaan.
Hyvätuloinen mies pystyy kyllä kikkailemaan itsensä "tulottomaksi" halutessaan ja toisekseen jos koko yh:n pieni palkka menee peruselämiseen eikä edes riitä, niin ne elarit uppoavat myös siihen peruselämiseen eikä lapsen luxusharrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Ei olla vielä naimisissa, eikä kyllä olla enää keskusteltu häistä pitkään aikaan joten en tiedä koenko oikein olevani kihloissakaan. Ollaan vasta nuoria, minä 21-vuotias, mutta eletty totaalisessa symbioosissa viimeiset kolme vuotta, erotessa pitäisi olla varaa kokonaiseen uuteen elämään. Pitäisi etsiä salamannopeasti asunto (mies häipyisi tästä samantien eikä minulla ole varaa maksaa tätä yksin), keksiä jostain rahat takuuvuokraan (tiedän, että esim. VVO:lla takuuvuokra on 'vain' 250 euroa, mutta sekin on minulle todella iso raha ja VVO:n vuokrat liian korkeita budjettiini). Siitä itse muuttamisesta puhumattakaan. Kaikki pesukonetta ja sänkyä lukuun ottamatta on minun, ja tavaroita varten lienee tarvitsisi jonkinnäköisen muuttoauton. Sellaista ei ole, sellaiseen ei ole varaa eikä itselläni ole ajokorttia. Muutimme viime syksynä pääkaupunkiseudulle, eikä minulla ole täältä kuin korkeintaan tuttuja. Mies on todella itsepäinen ja lapsellinen, loukkaantuessaan itsekäs ja suoranaisen ilkeäkin. Häneltä ei apua todellakaan heruisi yhtään mihinkään suuntaan. Joten tässä sitä ollaan ja varmaan pysytäänkin, meistä tulee varmaan yksi niistä klassisista pareista jotka vaan pysyy yhdessä vaikka eivät oikeastaan edes pidä toisistaan, hankitaan ehkä vahinkolapsi tai pari ja joskus vanhempina erotaan, kun on vihdoin mahdollisuus, ja itketään sitten katkerina tälle suhteelle menetettyä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat erota? Kyllä Suomessa periaatteessa pärjää pienilläkin tuloilla, mutta elintasoa joutuu laskemaan. Tuttuni on erittäin pieni tuloinen yksinhuoltaja (töissä osa-aikaisesti pienipalkkaisessa työssä). Avioehdon vuoksi talo ja autot jäivät miehelle. Asuu lapsen kanssa ahtaasti ja myi kaiken turhan pois. Lapsella ei harrastuksia yms.
Onpas hölmö tuttu sulla. Pienituloisen ei koskaan kannata tehdä avioehtoa, jos toinen on huomattavasti varakkaampi. Tiukkaa tekisi myös minulla yh:na vaikka puolet veisinkin mennessäni, mutta onneksi ei ole mitään tarvetta erotakaan.
Avioehdossa ei ole mitään vikaa, mutta kumpikaan osapuoliEI SAA AJAA ITSEÄÄN tilanteeseen jossa kaikki on toisen. Eli nimiä paperiin kun kotia, autoja ja muuta arvokkaampaa ostetaan. Ja jos omistusoikeus ei onnistu, niin sitten on syytä laittaa omat säästöt ja sijoitukset mallilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan olisi varaa erota. Eroan silti! :)
Miksi ihmeessä erotessa ajatellaan että " rupean yh;ksi"? ei sitä yksinhuoltajuutta saa kuin tosi raskain perustein.
Se on YHTEIShuoltajuus, jossa toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Etävanhempi maksaa elareita.
Ja jos mies ei halua jälkeläisistään pitää huolta niin sellaisesta kannattaa kyllä erotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minullakaan olisi varaa erota. Eroan silti! :)
Kyllä se on niin, että jos on oikeasti pitää erota, niin raha on pienin ongemista.
Ei ollut minullakaan varaa erota, erosin silti ja sen mitä rahassa menetti, voitti elämisen laadussa! Tsemppiä sinulle uuden, itsellisen elämän alkuun!
Sama täällä. Vaan eipähän tule erottua "turhaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä. Ei olla vielä naimisissa, eikä kyllä olla enää keskusteltu häistä pitkään aikaan joten en tiedä koenko oikein olevani kihloissakaan. Ollaan vasta nuoria, minä 21-vuotias, mutta eletty totaalisessa symbioosissa viimeiset kolme vuotta, erotessa pitäisi olla varaa kokonaiseen uuteen elämään. Pitäisi etsiä salamannopeasti asunto (mies häipyisi tästä samantien eikä minulla ole varaa maksaa tätä yksin), keksiä jostain rahat takuuvuokraan (tiedän, että esim. VVO:lla takuuvuokra on 'vain' 250 euroa, mutta sekin on minulle todella iso raha ja VVO:n vuokrat liian korkeita budjettiini). Siitä itse muuttamisesta puhumattakaan. Kaikki pesukonetta ja sänkyä lukuun ottamatta on minun, ja tavaroita varten lienee tarvitsisi jonkinnäköisen muuttoauton. Sellaista ei ole, sellaiseen ei ole varaa eikä itselläni ole ajokorttia. Muutimme viime syksynä pääkaupunkiseudulle, eikä minulla ole täältä kuin korkeintaan tuttuja. Mies on todella itsepäinen ja lapsellinen, loukkaantuessaan itsekäs ja suoranaisen ilkeäkin. Häneltä ei apua todellakaan heruisi yhtään mihinkään suuntaan. Joten tässä sitä ollaan ja varmaan pysytäänkin, meistä tulee varmaan yksi niistä klassisista pareista jotka vaan pysyy yhdessä vaikka eivät oikeastaan edes pidä toisistaan, hankitaan ehkä vahinkolapsi tai pari ja joskus vanhempina erotaan, kun on vihdoin mahdollisuus, ja itketään sitten katkerina tälle suhteelle menetettyä elämää.
Myy se pyykkikone, saat rahat takuuvuokraan.
Tai alat vaan säästämään, laitat euron tai 20 senttiä kerrallaan jonnekin jemmaan mistä et itse tai tuo ukkos sitä löydä.
Älä rupea uhriksi omassa elämässäsi.
Herranjumala nro 9, kyllä sä pystyt tosta suhteesta lähtemään, jos vaan oikeasti haluat!
Oon nimittäin ollut melkein samanlaisessa tilanteessa. Olin silloin 19-vuotias, muuttanut lapsuudenkodistani 17-vuotiaana silloisen poikaystäväni kanssa yhteen. Tai siis hänen kämppäänsä. Kaikki huonekalut olivat hänen. Mulla ei siis ollut edes sitä pesukonetta tai sänkyä. Olin opiskelija koko tuon ajan, joten tulot eivät päätä huimanneet. Eikä mullakaan ollut todellakaan ajokorttia, autosta puhumattakaan. Tämän lisäksi meillä oli yhteinen kissa, joka tuotti erossa omat hankaluutensa.
Eksä oli ihan tajuttoman itsepäinen, itsekäs ja äärimmäisen ilkeä sille päälle sattuessaan. Joten apua ei todellakaan herunut sieltä suunnalta! Mulla ei enää ollut hyvä olla siinä suhteessa. Monet kerrat itkin itsekseni, että haluan tästä suhteesta pois. Mutta raha-asiat huoletti, kissa huoletti, asuntoasiat huoletti, kaikki huoletti!
Mutta niin vaan mä sain itteni riuhtastua siitä paskasta irti. Olin ihan P.A.! Löysin kaupungin halvimmasta lähiöstä itelleni kodin, huonekalut sain lahjoituksina tai todella halvalla (fb-kirppikset, tori.fi, kirpputorit, ystävät ja tutut...). Kissankin sain pitää! Eihän se ensimmäinen oma koti näyttänyt ihan just siltä, miltä olisin sen halunnut näyttävän. Tai ollut sellaisella alueella, jossa olisin oikeasti halunnut asua. Mutta se oli mun ihan ensimmäinen "oma" koti <3 Jossa sain alottaa kaiken ihan puhtaalta pöydältä. Ei tarvinnut enää kituuttaa väkisin huonossa suhteessa.
Joten kyllä kaikki järjestyy, jos on tahdonvoimaa. Mun kaikki tulot oli tohon aikaan nimittäin n. 400e/kk. Joten älkää uskotelko itellenne, ettette muka pääsis sen takia lähtemään. Kyllä pääsette!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Ei olla vielä naimisissa, eikä kyllä olla enää keskusteltu häistä pitkään aikaan joten en tiedä koenko oikein olevani kihloissakaan. Ollaan vasta nuoria, minä 21-vuotias, mutta eletty totaalisessa symbioosissa viimeiset kolme vuotta, erotessa pitäisi olla varaa kokonaiseen uuteen elämään. Pitäisi etsiä salamannopeasti asunto (mies häipyisi tästä samantien eikä minulla ole varaa maksaa tätä yksin), keksiä jostain rahat takuuvuokraan (tiedän, että esim. VVO:lla takuuvuokra on 'vain' 250 euroa, mutta sekin on minulle todella iso raha ja VVO:n vuokrat liian korkeita budjettiini). Siitä itse muuttamisesta puhumattakaan. Kaikki pesukonetta ja sänkyä lukuun ottamatta on minun, ja tavaroita varten lienee tarvitsisi jonkinnäköisen muuttoauton. Sellaista ei ole, sellaiseen ei ole varaa eikä itselläni ole ajokorttia. Muutimme viime syksynä pääkaupunkiseudulle, eikä minulla ole täältä kuin korkeintaan tuttuja. Mies on todella itsepäinen ja lapsellinen, loukkaantuessaan itsekäs ja suoranaisen ilkeäkin. Häneltä ei apua todellakaan heruisi yhtään mihinkään suuntaan. Joten tässä sitä ollaan ja varmaan pysytäänkin, meistä tulee varmaan yksi niistä klassisista pareista jotka vaan pysyy yhdessä vaikka eivät oikeastaan edes pidä toisistaan, hankitaan ehkä vahinkolapsi tai pari ja joskus vanhempina erotaan, kun on vihdoin mahdollisuus, ja itketään sitten katkerina tälle suhteelle menetettyä elämää.
Myy se pyykkikone, saat rahat takuuvuokraan.
Tai alat vaan säästämään, laitat euron tai 20 senttiä kerrallaan jonnekin jemmaan mistä et itse tai tuo ukkos sitä löydä.
Älä rupea uhriksi omassa elämässäsi.
Tupakkiin ja keskiolueen menee kaikki ylimääräinen.
Aina täällä jauhetaan miten "ilkeä ja itsekäs" ex-mies ei maksa tarpeeksi elatusmaksua. Kyllä se kuulkaa on myös useasti niin, että ex-mies maksaa itsensä kipeäksi ja silti ei lapsella muka ole varaa harrastaa ja elämänlaatu laskee. Lapsen äiti saattaa myös käyttää elatusmaksun itseensä ja vaikka baareissa ravaamiseen, itsensä kaunistamiseen yms. Ja samalla ruikuttaa kun rahat ei riitä. Ehdotan peiliin katsomista tässä tilanteessa. Ei sen ex-miehen kuulu lapsensa äidin elämää kustantaa, vaan osallistua laskelmien määräämällä summalla lapsen elatukseen. Näin ainakin omassa lähipiirissäni.
Olen itsekin eronnut ja saan lasten isältä elatusmaksua. Se summa, mikä siitä jää "yli" menee erilliselle tilille ja sieltä maksan sitten, mikäli tarvitsee ostaa kalliimpaa tavaraa lapsille, mm uusi puhelin. Kun rahaa on kerääntynyt enemmän, ostan omasta palkastani vaikka itselleni matkan ja lasten matkan kustannan niistä ylijääneistä elatusmaksusta, jotta he pääsevät nauttimaan myös elämästään. En ikinä käytä euroakaan elatusmaksusta omiin menoihin, ne kuuluvat lapsille. Kuten laki sanoo, lapsilla on oikeus molempien vanhempien mukaiseen elatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Ei olla vielä naimisissa, eikä kyllä olla enää keskusteltu häistä pitkään aikaan joten en tiedä koenko oikein olevani kihloissakaan. Ollaan vasta nuoria, minä 21-vuotias, mutta eletty totaalisessa symbioosissa viimeiset kolme vuotta, erotessa pitäisi olla varaa kokonaiseen uuteen elämään. Pitäisi etsiä salamannopeasti asunto (mies häipyisi tästä samantien eikä minulla ole varaa maksaa tätä yksin), keksiä jostain rahat takuuvuokraan (tiedän, että esim. VVO:lla takuuvuokra on 'vain' 250 euroa, mutta sekin on minulle todella iso raha ja VVO:n vuokrat liian korkeita budjettiini). Siitä itse muuttamisesta puhumattakaan. Kaikki pesukonetta ja sänkyä lukuun ottamatta on minun, ja tavaroita varten lienee tarvitsisi jonkinnäköisen muuttoauton. Sellaista ei ole, sellaiseen ei ole varaa eikä itselläni ole ajokorttia. Muutimme viime syksynä pääkaupunkiseudulle, eikä minulla ole täältä kuin korkeintaan tuttuja. Mies on todella itsepäinen ja lapsellinen, loukkaantuessaan itsekäs ja suoranaisen ilkeäkin. Häneltä ei apua todellakaan heruisi yhtään mihinkään suuntaan. Joten tässä sitä ollaan ja varmaan pysytäänkin, meistä tulee varmaan yksi niistä klassisista pareista jotka vaan pysyy yhdessä vaikka eivät oikeastaan edes pidä toisistaan, hankitaan ehkä vahinkolapsi tai pari ja joskus vanhempina erotaan, kun on vihdoin mahdollisuus, ja itketään sitten katkerina tälle suhteelle menetettyä elämää.
Myy se pyykkikone, saat rahat takuuvuokraan.
Tai alat vaan säästämään, laitat euron tai 20 senttiä kerrallaan jonnekin jemmaan mistä et itse tai tuo ukkos sitä löydä.
Älä rupea uhriksi omassa elämässäsi.[/quote
Ei minulla ole pyykkikonetta, vaan kaikki asunnossa pyykkikonetta ja sänkyä lukuun ottamatta on minun. Ongelma on lähinnä sen kanssa, miten saisin omaisuuteni kuljetettua paikasta a paikkaan b, vaikka raha-asiat järjestyisivät ja saisin asunnon. En omista oikeastaan mitään rahanarvoista, arvokkain omistukseni lienee vuosia vanha kannettava josta yhtään kukaan ei kyllä maksaisi mitään. Juon harvoin (ostan mieluummin ruokaa) enkä tupakoi, säästelen kyllä niitä pikkusummia mutta suhteellisen toivottomalta tuntuu.
Tarjoitit varmaan, että et pystyisi yksinhuoltajana tarjoamaan lapsillesi nykyisen kaltaista elintasoa? Suomessa on paljon yksinhuoltajia, jotka eivät käy edes töissä ja silti pärjäävät.
Miksi haluat erota? Kyllä Suomessa periaatteessa pärjää pienilläkin tuloilla, mutta elintasoa joutuu laskemaan. Tuttuni on erittäin pieni tuloinen yksinhuoltaja (töissä osa-aikaisesti pienipalkkaisessa työssä). Avioehdon vuoksi talo ja autot jäivät miehelle. Asuu lapsen kanssa ahtaasti ja myi kaiken turhan pois. Lapsella ei harrastuksia yms.